 |
|
||||||||||||||||
|
Kirjoitettu: 12.06.2007 klo 10:24 Avainsanat: uni, viha, ystävät alusta taas.Viime lauantaina pidin ystävilleni valmistujaiset hauskaa ja humalassa oltiin. Toiset enemmän, toiset vähän vähemmän. Itse en niinkään. Kun tulin kotiin täällä odotti kakun viimeinen valtava pela, chipsejä ja karkkiä. Mietin jo kotiin tulo matkalla että taidan syödä vähän niitä chipsejä..mutta.. söin kaikki ja dipinpäälle menin wc:seen ja oksensin vain siitä syystä, että olin syönyt nuo chipsit. Ajattelin aamulla että yksi vika kussakin, mutta illalla kun tulin töistä ahmin lopun kakun, karkkia ja joitain chipsejä mitä vielä löysin ja tetysti päädyin oksentamaan. Se tuntui kuin olisi harrastanut seksiä ex:n kanssa, lipsahdus pitkään erossa olemisen jälkeen-kaipuu menneeseen, johon seuraavan päivän todellisuus ei yllä. Ja aamulla vituttaa. No eilen en taas oksentanut, enkä ahminutkaan. Kai noita tuollaisia päiviä vielä tulee että pitää "muistella menneitä". 33 päivää olin oksentamatta. Nyt täytyi nollata laskuri ja aloittaa alusta. Mutta minun ennätyksesksi tuo oli todella hyvä. Olen ylpeä siitä. ..... Näin viimeyönä outoa unta. Olin todella kiihdyksissä veilä kun heräsin. Unessa oli minä ystäväni. Vuoron perää jokainen heistä ärsytti minua tai teki jotain mikä sai minut järkyttävän raivon valtaan. Yhtä toveriani löin monta kertaa, vaikka hän on rasakaana ja vain koska hän nauroi minulle, enkä tieynnyt syytä- nauru tosin oli pilkkaava ja ilkeä. Toiselle huusin pää punaisena ja lopulta itkin hysteerisesti, heittelin vain tavaroita ulos talostani joita hän oli tuonut, myytyään salaa joitain huonekalujani. Uni oli todella sekava enkä ennen ole nähnyt tuollaista unta. Osaan yhdistää joitakin asioita edellisillan tapahtumiin esim. Keskustelimme toisen ystäväni kanssa sisustamisesta ja huonekaluista illalla. Ja myös tuon raskaana olevan ystävämme inhottavasta tavasta mollata toisia. Tuota raivon määrää en vain käsitä mikä minulla oli heitä kohtaan unessa. En voinut hillitä itseäni. Mietin että ehkä minun olisi aika ihan tosielämässä päästellä höyryjä pois, sillä käyn todella ylikierroksilla ja nukkuminenkin on vaikeaa. En muista koska olisin viimeksi kunnolla itkenyt, niin että saisin kaikki patoutuneet asiat lähtemään kyynelten mukana pois. ...... T'ämä ystävä pieni joka unessani myös varasti huonekaluni, myönsi myös meille sairastavansa anoreksiaa. (Olen aijemmin maininnut hänet kirjoituksissani) Tiesimmehän me, ja tavallaan kerroimme jopa hänelle että nyt alkaa jo hälytyskellot soida pikkuhiljaa. Ja lopulta hän myöntyi ettei syö. Mutta miten mekin voimme toisaalta häntä tukea. Olen miettinyt sitä paljon. Kukaan ei kaipaa toista neuvomaan vierelle mitä pitää tehdä ja kaikki on aina ensin kiinni itsestään, siitä mitä ihan oikeasti itse haluaa. Siitä että itse haluaa olla terve. Hän ei tiedä minun bulimiastani mitään, enkä halua kertoakkaan. Toisaalta mietin olisiko siitä apua sen suhteen, että olisi joku jolla on edes jonkin verran samanlainen ongelma. Joku joka ymmärtää miltä tuntuu. En tiedä, en. Toisaalta siitä voisi tulla yksi taakka hänelle lisää, koska olemme todella hyviä ystäviä. Maailma on välillä niin monimutkainen. En ymmärrä sitä.
Jos haluat kommentoida kirjoitusta tai kommentteja, on sinun kirjauduttava sisään.
» Rekisteröidy » Unohdin salasanani |
|||||||||||||||
Copyright © Darwin Media Oy 2012 Kieltorekisteri
