 |
|
||||||||||||||||
|
Kirjoitettu: 19.04.2007 klo 15:35 Avainsanat: turhautunut.Vapaapäivä. Inhoan niitä. Olen väsynyt mutta haluaisin töihin. Yksin kotona, eikä mitään tekemistä. Siivoilen ja sotken vuoroperään. Mietin asioita ja teen itseni hulluksi. En tule toimeen itseni kanssa, minä teen minut hulluksi. Ulkona paistaa aurinko haluasin kävelemään mutta kävelisin kuitenkin äidilleni syömään, ja kun aloittaisin en enää lopettaisi. Ärsyttävää. Ajattelin yrittää paastota mehulla loppuviikon ja erityisesti viikonlopun (jonka onneksi olen töissä kokonaan). Haluan näläntunteen. Se pitää minut elossa. Sairas mieli. En jaksa ajatella enää. Miksi minä. Miksei joku muu. Miksi miksi miksi. Tunnen itseni typeräksi. Haluan olla terve, mutta en anna itseni silti olla sitä. En halua hakeutua hoitoon, haluan vain olla. mrr. Välillä talsin vain ympäri kotiani, tanssin, hypin sängyllä, makaan lattialla, viikkailen vaatteita, puran kaappeja, kuuntelen musiikkia, kiroilen, hymyilen, ronkin naamaani, harjaan hiuksiani, itken, istun tai tuijotan. Elän omassa kaaoksessani, omassa unessani. Haluan hulluna jonkun herättämään minut. Mutta jossain määrin kuitenkin haluaisin uneni vain jatkuvan. Olen kai elänyt siinä niin kauan, että se on osa minua. Ja siitä luopuminen on äärimmäisen vaikeaa. Minä olen uni. Uni jota elän. Uni joka on osa minua. Minun uneni. Minä. Välillä, silloin kun pääsen pois, saan tekemistä olen pois kotoa. Elän muille olen heidän, kuuntelen, autan, viihdytän. Siinä maailmassa voisin olla aina. Mutta kuka nyt ehtisi 24/7 pitää minulle seuraa. Harmittaa kun lopulta aina päädyn takaisin omaan pesääni, on sieltä lähteminen aina vaikeampaa. Elämä on joo o.
Jos haluat kommentoida kirjoitusta tai kommentteja, on sinun kirjauduttava sisään.
» Rekisteröidy » Unohdin salasanani |
|||||||||||||||
Copyright © Darwin Media Oy 2012 Kieltorekisteri
