kakkarainen

Lyhyt kuvaus blogista Elin bulimialle, toissapäivänä päätin lopettaa. Tänään 20 pv maaliskuuta on siis kolmas päivä oksentamatta. Ajattelin tämän blogin hankkia, että voin purkaa ajatuksiani, sillä kukaan läheiseni ei sairaudestani tiedä. Koska niin kovin haluan asiasta puhua jollekkin, päädyin tuntojani tänne purkamaan. Pitkä kuvaus blogista. Lue lisää!

Sisällysluettelo | Kirjoittajan blogit | Blogin etusivu | Piilota kirjoittajan tiedot

tästä se alkaa.

hmm. no.. Minä olen siis 20-vuotias lähihoitaja opiskelija, joka ei ikinä luultavasti valmistu tähän ammattiin. Neljäs vuosi opiskelua ja olen ollut töissä koko ajan. Työskentelen sairaalassa ja pidän kyllä työstäni, mutta haluan tehdä kuitenkin jotakin muuta -käyttää luovuuttani Kyllä vain, minulla on myös sellainen -luulen ainakin niin. Eli haen nyt tulevassa erillishaussa erääseen kouluun joka täyttäisi pitkäaikaiset haaveeni. Enkä vain hae, vaan myös pääsen tuohon kouluun. mrr.

Asun suhteellisen pienessä kaupungissa, pienessä yksiössä yksikseni. Olen asunut koko ikäni täällä joten en haikaile poiskaan. Ystäviä minulla on paljon ja nautin heidän seurastaan, rakastan juhlien järjestämistä, nautin myös huomiosta -sitä saan aukaisemalla suuni ja olemalla minä. Kova ääninen, iloinen, juhlija, ystävä, kuuntelija ja mikä tärkeintä -osaan nauraa itselleni ja yritän pitää huolen että kaikilla on hyvä olla ja hauskaa.

En tiedä miten ikinä olen sairastunut bulimiaan tai syytä siihen. En edes muista milloin olen oksentanut ensimmäisen kerran. Kai se on alkanut humalaisesta tilastani ja sen tuomasta pahasta olosta. Baarin vessasta oksentaminen kai on siirtynyt sitten koti vessaan ruoan tuoman pahanolon takia.
Olen normaalipainoinen (168/56) ja pidän urheilemisesta. Käyn salilla 4-6 kertaa viikossa, ja juoksemassa kun sää sallii.

Elämässäni ei niinkään ole siis mitään vikaa. Ainut ongelma siinä on bulimiani sen tuoma ahdistus, salailu, fyysiset oireet ym.

.....

Sunnuntaina heräilin aamusta serkku vierestäni tupakalta haisten, olimme lauantaina siis katsastamassa kaupunkini yöelämää. Ei krapulaa, ja illan tapahtumat tiukasti muistissa- hyvä, en juonut siis liikaa.

Serkun lähdettyä käväisin kioskilla ja ostin paketillisen suolakeksejä, voita, lihapullia ja no vaikka mitä muuta. Ahmin kaiken itseeni ja tietenkin päämääränä oksentaminen. Mutta kun sain sormet kurkkuuni, ja tuskaisen puolentunnin yrittämisen jälkeen en ollut vieläkään saanut itsestäni ulos mitään, päädyin luovuttajana sänkyyni.
Mutta miksi en pystynyt siihen? Olinhan oksentanut joka päivä, joskus useastikkin, olen mestari siinä. Osaan oksentaa unissanikin ja osaisin jopa kertoa miten sen tekee helpoiten. Miksi nyt en siis saanut itseäni oksentamaan?? No mitäpä väliä sillä on enää, ehkä niin oli tarkoituskin.