dino Syntymävuosi: 1970 Horoskooppi: oinas Perhesuhteet: naimisissa

Lyhyt kuvaus blogista Turhautumista,taistelua, iloa ja elämää sairauden varjossa. Pitkä kuvaus blogista. Lue lisää!

Sisällysluettelo | Kirjoittajan blogit | Blogin etusivu | Piilota kirjoittajan tiedot

Puremista, raapimista ja potkimista

Eilinen päivä oli todellinen koitosten päivä...

Aamu alkoi Joonaksen viemisellä verikokeeseen kun hänellä on ollut melkein kolme viikkoa vatsa kipeä. Hän on välillä oksennellut ja toisena päivänä taas ripuloinut. No koska viime viikolla oli jo otettu verikoe hän osasi pelätä koetta todella paljon. Yritin siinä sitten kaikkia lastenhoidon keinoja kokeen saamiseksi mutta turhaan. Olimme laboratoriossa yli tunnin. Poika, minä ja verikokeen ottaja olimme aika turhautuneita kun verikoe meni aikamoiseksi vääntämiseksi. Sain siinä sitten hieman potkuja, huitomista ja huutamista osakseni. Otti todella paljon päähän.

Olimme sopineet mieheni kanssa että hän laittaa sillä välillä Viivin päiväkotikuntoon, lähettää Jessen kouluun ja herättelee Nellaa, kun hänellä oli eilen korvien putkitus.

Kesken laboratorio vääntämisen puhelimeni soi. Päiväkodista soitettiin. He kysyivät kuka oli tuonut Viivin päiväkotiin kun henkilökunta ei ollut nähnyt kumpaakaan vanhemmista. Sanoin etten tiennyt oliko mies tuonut hänet kun olin itse kiinni siellä laboratoriossa.

Soitin miehelleni, koska olimme sopineet että haen Viivin kotoa kun verikoe on otettu ja vien lapset hoitoon. Hän sanoi, että Viivi odotti pihalla minua. Kun tyttö oli hävinnyt sieltä, arveli minun hakeneen hänet pihalta ja vieneen päiväkotiin.

Eli meidän 4,5 -vuotias tyttö oli kyllästynyt odottamaan minua ja päättänyt kävellä yksin aamulla (noin 8.00) päiväkotiin, jonne on matkaa puoli kilometriä. Kyllä hävetti, minkälaiset vanhemmat eivät huomaa lapsensa kadonneen....

No sitten lähdimme mieheni kanssa viemään Nellaa putkitukseen yksityiseen sairaalaan. Hän oli onneksi hyväntuulinen ja saimme hänet reippaana operaatioon. Mutta kun hän heräsi putkituksesta, hän sai mielettömän raivokohtauksen (ikä 1 v 9 kk). Hän raapi, puri, rimpuili, huusi. Tyttö ei edes ollut tajuissaan kunnolla. Meille kerrottiin että nukutuskaasu aiheuttaa joskus tällaisia sivuoireita. Raivo kesti noin 15 minuuttia, jonka aikana sain kasvoihini ja kaulalleni raapimisjälkiä ja ennekuin osasin varautua iski tyttö hampaansa ranteeseeni. Siinä on aikamoinen jälki vieläkin.

Olin kuin selkääni saanut aamun koettelemusten jälkeen. Kyllä lastenhoito on joskus RANKKAA.

Hienoa on tietysti se että Nellalla vihdoin on putket korvissa, toivottavasti auttavat. Hänelle oli kuulemma parhaillaan toisessa korvassa märkää ja toisessa jo hieman liisteröitynyttä tavaraa. Eli jälleen antibioottikuuri päälle.