 |
|
||||||||||||||||||
|
Kirjoitettu: 27.07.2009 klo 09:08 Avainsanat: sepsis, sairaalahoto, tuska, suru tuonelan portti kolkuttaaEi ole meidän perhettä siunattu onnellisten tähtien alla... kimmo sai taas sepsiksen. Olen huolesta suunnillantani, enkä voi näyttää sitä lapsilleni, enkä miehelleni sillä jonkun on jaksettava eteenpän kun toinen taistelee elämästään. Illalla lasten nukahdettua annan itselleni mahdollisuuden itkeä, surra, olla onneton ja heikko. Aamulla jaksan taas aloittaa päivän askareet, annan lapsille mahdollisuuden normaalin päivään. Olen kuin kaksi eri ihmistä, taistelen jaksaakseni päivän olemalla vahva , onnellinen, huoleton, toimelias ja rakastava äiti. Illalla toivoisin voivan käpertyä mieheni kainaloon ja hakea voimaa seuraavaan päivään hänen kanssaan.En voi hän ei ole täällä vain tyhjä vuode, voin vain soittaa hänelle ja toivottaa hyvää yötä. . Hänen on keskityttävä vain itseensä ja parenemiseen....miksi joitakn ihmsiä koetellan enemmän kuin muita. Yön synkkinä tunteina olen miettinyt ne synkimmät tulevaisuuden kuvat mielessäni ja koen tulevaisuuden täysin lohduttomana jos menettäisin mieheni.
Jos haluat kommentoida kirjoitusta tai kommentteja, on sinun kirjauduttava sisään.
» Rekisteröidy » Unohdin salasanani |
|||||||||||||||||
Copyright © Darwin Media Oy 2012 Kieltorekisteri
