dino Syntymävuosi: 1970 Horoskooppi: oinas Perhesuhteet: naimisissa

Lyhyt kuvaus blogista Turhautumista,taistelua, iloa ja elämää sairauden varjossa. Pitkä kuvaus blogista. Lue lisää!

Sisällysluettelo | Kirjoittajan blogit | Blogin etusivu | Piilota kirjoittajan tiedot

elämä pysähtyi- lapseni sairas?!!!

En jaksa, enkä halua muistaa sitä kaikkea minkä lapsena koin. Silti kaikki revitään uudestaan auki ja tuska on lähes sietämätön.

Viime viikon torstaina otin ensimmäisen kerran yhteyttä lääkäriin kun mielestäni Nellan pissa tuoksui imelältä ja saimme lähetteen laboratorioon. Perjantaina alustavassa tuloksessa oli kasvua, joten uusi test i heti sisään. Uudessa testissä oli jo leukosyytit koholla pikatestissä 3 +, joten saimme heti vauvalle antibioottikuurin.Lopullinen tulos herkkyksineen saattiin vasta tänään, joten soitin lääkärille (eri lääkäri) ja kysyin onko lapsellani oikea lääkitys. Eri pöpihin tehoavat eri lääkkeet. No tämä lääkäri halusi että Nellasta otetaan pika-crp ja hän ottaisi meidät ylimääräisinä vastaan samana päivänä... puhelun jälkeen iski paniikki. Tämä ei saa olla totta, EI, EI JA EI.

 No lähdin melkein välittömästi terveyskeskukseen. CRP otettiin ja onneksi se oli alle 8. Lääkäri otti meidät vastaan ja hän oli huolissaan, koska Nellalla oli ollut selkeää( harvinaista 5 kuukautiselle ) kasvua pissa viljelmässä. Hän soitti keskussairaalan lastenlääkärille ja tarkisti kantansa. Puhelun jälkeen Nellan antibiootti vaihdettiin ja hän sai lähetteen keskussairaalaan lasten poliklinikalle. Siellä hänelle tehdään ainakin verikokeita, ultraääni tutkimus munuaisista ja luultavasti myös varjoainekuvaus.

Tämä tieto suorastaan musersi minut. On kuin eläisin omaa elämääni uudestaan, sillä tätähän se oli ollut siitä lähtien kuin täytin 7 kk. Toistuvia tulehduksia, veri- ja pissakokeita, sairaalassa juoksemista, lääkkeitä, pahaa oloa,....sitä se oli kunnes minut 7 vuotiaana leikattiin munuaisiin takaisin virtauksen takia. Suoranaista ****ttiä, en tahdo tätä lapselleni, en, en ja EN.

Olen ollut tuskissani koko päivän, en pysty keskittymään mihinkään. Kävin hakemassa kaupasta maizenaa kun se oli päässyt loppumaan. Kävelin hyllyjen väliä näkemättä mitään, en vain pystynyt. Seisoin hakemani tavaran edessä enkä nähnyt sitä, lähes tuskastuin missä se halvatun purkki on. Meni melkein 15 minuuttia ennenkuin tajusin että siinähän se oli ollut ihan nenäni edessä. Kotona mies yritti kuunnella minua, halata ja lohduttaa. Mikään ei silti tuntunut miltään. Nyt odotan kauhulla mitä sairaalassa aikanaan selviää, tuleeko tästä elämäni pisin painajainen.

30.05.2007 klo 01:24 minäköminä kommentoi: Sinä dino olet kuitenkin siinä asemassa, että olet itse aktiivisesti heti lähtenyt hoitamaan tuota pikku-Nellan oireita. Olet ollut urhea ja reipas äiti! Kerrothan miten tutkimukset edistyvät, se "ehkä" auttaisi Sinuakin, kun saat kertoa meille ventovieraille tilanteesta. Minä ainakin olen päivittäin lukemassa, jos mitä uutta kuuluu. Tsemppiä ja voimia koko perheelle!

30.05.2007 klo 10:30 Ocean kommentoi: Voi kun pelästyin jo otsikkoa.. Ja äkkiä lukemaan! Voivoivoi... arg, mitä sitä osaa sanoa? ei auta kun odottaa. Liekö se on hyvä vai huono, että tiedät mitä se tulisi olemaan jos kyseessä on se mitä pelkäät.. Huij, kun vetikin sanattomaksi.. Voin vaan kuvitella olosi ja kauhusi. Asia pyörii päässä koko ajan katoamatta minnekään. Sitä tahtoo suojella omia lapsia kaikelta "pahalta". Nyt suuresti jaksamista sinne kotiin! Olet hyvä ja huolehtiva äiti joka on heti lähtenyt hoitamaan tilannetta. *halaus* Ocean ja nti Puolikuu *4kk*