 |
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kirjoitettu: 20.11.2010 klo 05:54 Avainsanat: Lauantaiaamua!Siitä on nyt melkein vuosi aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut joten taidampa päivittää hieman sitä missä nyt mennään. Olen nyt viimeaikoina huomannut masennuksen nostavan päätään. Silti on ollut vauhtiakin samanaikaisesti ilmassa. Yli puoli vuotta meni melkein kokonaan yhtä soittoa maanisena tai hypomaanisena, rahaa on palanut ja yritykset palautua normiurille on kariutuneet tavalla tai toisella. Kevättalvella jouduin vuorokaudeksi sairaalaankin kun minut kiikutettiin sinne vaikean manian nujertamana kun olin ottanut yliannostuksen lääkkeitä. Nyt minulla on tällä hetkellä tullut elämään jotain mielekkyyttä tuon vaikean kevään jälkeen. Uusi nukkekotiharrastus ja minifiguurien keräily on tuonut vaihtelua rosoiseen arkeen. Viiltelyä on ollut edelleen mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Se on pysynyt näihin päiviin asti jotenkin kurissa. Mitä nyt edellisyönä oli heikko hetki. Se että sain sen eläkkeen viime vuonna on ollut luojan lykky. Työ olisi tämän sairauden rinnalla vienyt minut varmaan hautaan jo. On ne nousut ja laskut vaan minun kohdallani kuitenkin niin vaikeita! Olen jo valmistellut Jouluakin. Meillä on jo kyntteliköt ikkunoissa ja ulkona jouluvalosarjat. Kuusenkin koristelin kun se on semmoinen kimalteleva valkoinen muovikuusi niin se voi olla olkkarissa niin kauan kuin sitä viitsii katsella vain! Olen niin Jouluihminen, että aloitan kaiken järjestämisen jo ajoissa! Olen joululahjatkin jo hankkinut kaikille. Enää puuttuu laatikoiden valmistus pakkaseen ja joulusiivous niin sitten vain kiireettömästi odottelemaan joulupyhiä! Nyt kun on tuo jaksamispuoli ollut hieman normia heikompaa niin toivon ettei olo ainakaan kauheasti menisi huonompaan suuntaan ja loppuvuosi sujuisi juuri niin ihanasti kuin toivoa saattaa!
Kirjoitettu: 04.02.2010 klo 00:47 Avainsanat: Arkea Arkea...On mennyt nämä pari päivää vaihtelevasti. Tosin iltaisin on lääkkeidenkin voimalla vaikea nukahtaa ja aamuisin ylösnouseminen on vaikeaa. Rytmi puuttuu elämästä täysin. Viiltelyäkin on ollut kun ei oikein mikään tunnu loppupeleissä kuitenkaan hyvältä. Iltaisin on semmoista ahdistuksen tynkää kun ei se uni tosiaankaan meinaa tulla. Alkuviikosta ei lääkkeiden hakemisestakaan meinannut tulla mitään kun ei maanantaina yksinkertaisesti ollut voimia mihinkään ylimääräiseen. Tänään sain siivottua kun mies auttoi. Yksin ei olisi tullut mitään. Tuntuu että on molemmat tunteet pinnassa yhtä aikaa sekä hyvät että huonot. Yhtäaikaa sitä on masentunut ja samalla elämässä ei tunnu olevan mitään vialla. Silti olen viillellyt ja voimat ovat jokseenkin lopussa. En ole miehelleni sanonut mitään sillä emme puhu juuri voinnistani. En pysty puhumaan hänelle näistä asioista ja siksi kaikki patoutuu sisälle. Nytkään en saa unta ja olo on jokseenkin toivoton. Pitäisi ottaa lääkkeet se auttaisi hieman, mutta huomenna on aamulla herättävä aikaisin. Elämäni on aika sekavaa tällä hetkellä enkä vain löydä "nimeä" tälle olotilalle, mutta vaikka jotenkuten pärjään niin silti ei ole helppoa. Joskus olisi niin ihana itkeä, mutta kun en pysty niin en pysty.
Kirjoitettu: 30.01.2010 klo 23:56 Avainsanat: Pohjakosketuksia...Pari päivää on mennyt pudotessa yhä alemmas. Kuukausi menikin todella tasaisesti ja hyvin. Nautin jopa elämästä ja kaikki oli niin kuin ennen. Tänään olo helpotti tänä iltana, mutta taas pelottaa huominen. tekemistäkin olisi, mutta ei jaksaisi tehdä. Hyvinä hetkinä sitä haalii elämäänsä kaikkea ja sitten kun saa iskun vasten kasvoja loppuvat voimatkin. Jos pitäisi päättää kumpi on loppupeleissä minulle kaksisuuntaisena helpompaa, masennus vai remissio niin masentuneena tunnen itseni paremmin, mutta tasaisena en osaa enää kuin tarkkailla kaikkia merkkejä jotka viittaavaat nousuihin tai laskuihin. Eläkkeelle pääsy helpotti oloa aluksi, mutta ahdistuneisuus palasi takaisin. Jonkin verran on myös pakko-oireista käytöstä josta pitäisi puhua lääkärille. Ajattelen toistuvasti olevani vakavasti sairas ja likaisuuteen liittyvät asiat askarruttavat mieltä. Siitä tietää jo että mieli alkaa vaeltaa muualla kun ei iltaisin haluaisi nukahtaa ja kohdata seuraavaa päivää. Lääkkeiden ottaminen venyy yöhön. Aamulla nukuttaa yli puolen päivän. Viikolla on kurjaa kun on yksin kotona päivisin ja mies on töissä. Illalla on helpompaa kun on toinen ihminen seurana. Yksin murheet kasautuu. Jos saisin päättää niin en enää tahtoisi herätä seuraavaan aamuun vaan jatkaa ikuista unta. Välillä mietin onko millään mitään merkitystä enää, onko elämällä mitään tarjottavaa...
Kirjoitettu: 16.12.2009 klo 21:53 Avainsanat: Ja taas mennään...Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan on aina varauduttava siihen että tullaan yleensä kovaa ja korkealta alas. Niin kävi hetkellisesti minullekin viime viikolla. Torstain ja perjantain välisenä yönä tuli romahdus. Olo oli armottoman tuskainen. Viiltelin itseäni ja itsemurha-ajatukset olivat pinnassa. En pystynyt puhumaan mieheni kanssa, en hennonnut herättää häntä. Aamuun mennessä olo oli rauhoittunut, mutta olo oli muuten outo kun en ollut ottanut lääkkeitä illalla. Olin lääkärin puheilla kolme varttia ja hän ehdotti osastohoitoa, mutta en halunnut mennä jouluksi osastolle. Olisi ollut ihan kamala olla poissa läheisten luota joulun aikana. Meno on yhä kovaa, mutta hypomaanisena tai maanisena on ihan kiva kun touhua riittää. Koko ajan on tekemistä ja ihmiset ympärillä tuntuu vähän niin sanotusti menevän hitaanlaisesti eteenpäin. Olen myös erittäin seurallinen tällä hetkellä, hakeudun ihmisten seuraan erittäin helposti ja tekisi mieli jutella koko ajan. Eikä malttaisi mennä nukkumaan eikä ottaa lääkkeitä kun ne vain hidastavat tahtia. Näin pitkää vauhdikasta jaksoa ei olekaan vielä ollut. Romahdukset ovat olleet maksimissaan päivän tai parin mittaisia. Olisin ehkä mennyt rauhoittumaan osastolle jos ei olisi jouluaika. Olisi voinut olla ihan hyvä ajatus meinaan. Tuli sitten viikonloppuna biletettyäkin ihan kiitettävästi. Huomaa että alko sekoittaa kaksisuuntaisen pään helpommin kuin ihan normi ihmisen. Nyt ei ole muuta tehtävissä toistaiseksi kuin ottaa lääkkeet ja käydä terapiassa. Kummastakaan ei ole akuuttivaiheessa ratkaisevaa hyötyä tällä hetkellä. Näin se vaan minulla menee, mutta minkäs teet.
Kirjoitettu: 11.12.2009 klo 01:25 Avainsanat: Eläkeläisen elämää...Nyt se on sitten tullut, päätös työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisestä. Se oli myönteinen. Toki jos terveydentilassa tapahtuu olennainen muutos parempaan niin siitä pitää tietysti ilmoittaa ja sitten katsotaan asioita uudessa valossa. Toistaiseksi olen ollut ainakin yhä samassa jamassa kuin ennenkin. Ei mitään radikaaleja muutoksia. Olen saanut itselleni melkoisen rahasotkun selvitettäväksi, kaikki rahat menevät aina etukäteen jo kun on tullut tehtyä maniapäissä velkaa mitä ihmeellisten mielitekojen vuoksi ja pikavippejäkin on saanut maksella kun on tullut hetken mielijohteita. Sitten on saanut lähettää tavaraa postimyyntiirmoihin palautuksina kun ei yksinkertaisesti voi ottaakaan vastaan kun ei pysty maksamaan! Sitten jatkuva touhuaminen, siirtyminen tekemisen kohteesta toiseen. Nyt innostuin taas pitkästä aikaa kutomaan, viimeksi jäi sukat kesken, mutta nyt kun tuli luvattua äiteelle joululahjaksi sukat niin pakko ne on valmiiksi saada jouluaattoon mennessä. Olen myös nykyään ollut aika äkkipikainen, ailahteleva...Ajatusmaailma on niin värikäs ja vaihteleva, että ei meinaa aina oikein pysyä mukana samassa tahdissa sen kanssa. En oikein osaa päätellä olisiko tila akuuttia hoitoa vaativa vaiko ei. Olen ollut osastolla maanisessakin vaiheessa. Joten ei se olisi uutta minulle. Outoa se vaan on olla hoidossa kun kokee olevansa elämänsä kunnossa ja ainakin uskoo pystyvänsä mihin vain. Jonkin verran on tullut tässä matkan varrella opittua omaa sairauttansa, että tietää sen olevan aktiivisena silloinkin kun mieliala on koholla, eli tietää sen jossain sisimmässään kuitenkin. Vaikkei sitä aina itsellensä tosin haluaisi myöntää. Tulee myös hetkiä hypossa/maniassa jolloin kokee olevansa kovin viisas ja tietävä jopa muita parempi. Silloin on mennyt jo överiksi, mutta sen tietää vain muut, harvemmin sitä itse ajattelee. Joskus tosin jälkikäteen tulee näitä jälkiviisaita hetkiä. Sekin jo muutaman sairastamisvuoden antaman kokemuksen tuomaa. Viime syksynä oli ihan samanlainen tilanne. Olin aluksi pitkään masentunut ja sitten meni kuukausi osastolla rauhoittuessa kun olin niin maaninen. Kesät ovat olleet tähän asti vaikeaa aikaa. Olen vetäytyneenä sisätiloihin ja odotan vain häviäväni hiljaa pois. Edes aurinkoiset ja lämpimät päivät eivät saaneet piristymään! Onneksi tulee joskus, tosin hyvin lyhytaikaisia, hetkiä jolloin voi olla ihan oma rauhallinen itsensä ihan oireettomassa muodossa. Mutta ne ovat niin lyhyitä aikoja että niistä ei edes viitsi puhua sen enempää kun vaipuvat unholaan aika pikaisesti. Huh, taisi mennä valvomiseksi taas tämä yö, lääkkeiden otto jäi taas. Ei niitä ilman tahdo tulla unta. Muuten varmaan saisin villasukat loppusuoralle tänä yönä jos osaisin omin avuin tehdä kantapään, mutta siihen tarvitsen isoäitini neuvoja kun en muista ulkoa miten se tehtiinkään. Pitää soittaa aamulla polillekin kun eivät ole antaneet uutta terapia-aikaa. Pitäisi muutenkin puhua voinnista ja mitä sille oikein tehtäisi, mikä tähän auttaa. Masennuslääke jäi pois, tosin niin pieni annos, että se tuskin muuttaa tilannetta mihinkään suuntaan. Se oli kaikenlisäksi Supriumia joka ei ole kovinkaan vahva masislääke, tarkoitettu vain lievien ja keskivaikeiden masistilojen hoitoon. En tiedä mitä tehdä....
Kirjoitettu: 09.12.2009 klo 17:49 Avainsanat: kaksisuuntainen mielialahäiriö Joulun odotusta...Nyt sitten piisaa noita voimia touhuta, ei mistään masiksista ole tietoakaan ainakaan vielä! Ihmeen kauan tätä vauhdikkaampaa jaksoa on kestänyt. Ei tätä ihan maniaksi voi sanoa, mutta hypoa tämä taitaa olla kun koko ajan sormet syyhyää tekemään jotakin ja koneellakin ihan kiitettävästi tulee vietettyä aikaa kun oli jakso jolloin en konetta juuri käyttänytkään. Joulua odotellaan jo kovasti ja pojan kanssa availlaan kalenterien luukkuja aamuisin suurella innolla:-), jopa minä odotan sitä joka aamu, aikuinen ihminen. Olen muutenkin semmoinen outokumma ettei siinä loppujen lopuksi ole mitään ihmeellistä kun pitemmän päälle ajattelee:-D! Mieheni sanookin minua pieneksi peikoksi, hih:-D! Pieni kummajainen! Tänään on tullut leivottua ja tehtyä lanttu-ja porkkanalaatikot pakkaseen. Eilen tein joulusiivouksen ja akvaariotkin tuli siivottua. Kohta onkin enemmän akvaarioissa puuhastelemista kun nuo kaksi uutta akvaariota kypsyvät. Sitten niitä on yhteensä neljä. Kaksi 100 litraista, 64 litrainen ja 54 litrainen. Viimeisimmän 100 litraisen ,joka on nyt tuolla olohuoneen nurkkauksessa, sain syntymäpäivälahjaksi viime perjantaina. Sain sen ihanalta mieheltäni:-)! Kutsuin meille minun puolelta lähisuvun jouluaattoa viettämään. Meille tulevat veli ja sisko perheidensä kanssa ja minun vanhempani ja isoäitini. Me vietämme sellaisen nyyttikestihenkisen joulun jossa kaikki herkut tehdään yhdessä ja jokainen näin ollen tuo jotain. Koetamme veljeni vaimon kanssa saada myös joulupukin saapumaan meille lapsia ilahduttamaan:-). Uskon vahvasti, että tästä joulusta tulee oikein lämmin ja ihana. Tilasin kaikille perheille lahjaksi joulukukat paikallisesta kukkakaupasta. Eli näin ollen emme osta mitään tavaroita vanhemmille vaan pelkästään lapsille. Mutta ne on jo hankittu ajat sitten, onneksi. kun Joulu tulee yhä lähemmäksi saa ottaa rennosti kun on hössöttänyt jo näin etukäteen! Olen jo alkanut ottaa rennommin odotellessa lopullista eläkepäätöstä. Kaikki ovat sanoneet että työeläkelaitoksen sana painaa kaikkein eniten joka on jo puoltanut eläkepäätöksen. Kela on näin ollen muodollisuus enää. Luulisin että viimeistään tammikuussa saan kuulla lopullisen vastauksen. Fennia lupasi hoitaa eläkkeen määrän laskemisen joulukuun 15. päivä mennessä. Sitten asia siirtyy Kelalle. Mutta nyt on kuitenkin ihan hyvin asiat ja nautin siitä kun sairaus näyttää niitä etujaan mitä se voi parhaassa tapauksessa tuoda tullessaan!!
Kirjoitettu: 25.11.2009 klo 17:57 Avainsanat: pikkulauantaita!Olen niin hämilläni. Siitä pysyvästä työkyvyttömyyseläkkeestä meinaan! Nyt sitä pitää jatkossa totutella ajatukseen kotona olemisesta, että työelämään ei ole enää paluuta. Fenniassa sanoivat että jonkin verran voi tienata eläkkeelläkin ollessaan jos haluaa mutta tiettyä rajaa ei saa ylittää. On ihanaa kun voi asettua niin sanotusti aloilleen eikä tarvitse murehtia tulevaa. Ennen aina murehdin kuntoutustuen jatkoa, että myönnetäänkö sitä vai ei. Nyt sanoivat ettei enää mitään lääkärintodistuksia tarvita. Saa keskittyä kotona olemiseen ja siihen sairauden kanssa kamppailuun kun mania tai masennusvaihe iskee. Nyt olen onneksi aika rauhallinen. Odotan jouluakin innolla. On niin mukava kun on voimia jaksaa laitella joulua varten kaikkea kuntoon. Välillä on ollut meloisia energiapiikkejä. Varsinin syksyn aikana on ollut vähemmän masennusta ja enemmän hypomaniaa ja jopa maniaakin jollain tasolla. On ollut päiviä jolloin olen pulputtanut kuin papupata ja touhunnut yötä myöden, ostellut tavaraa omalla rahalla ja velaksi. Yksi päähänpisto ja se on menoa enkä muuta ajattelekaan. Onneksi olen ollut parina päivänä hieman jalat maassa. Nyt kyttään netissä ja oetan saada aikaani jollain tavalla kulumaan:-). Olin todella tyytyväinen kun soitin polille tänään ja kysyin hoitosuhteen jatkumisesta normina vaikka eläke onkin pysyvä ja se jatkuu kyllä kuulemma. Kelan mukaan mitään varsinaisia kuntoutustoimenpiteitä ei enää tulevaisuudessa kuulemma tehdä kun siitä kysyin. En edes varmaankaan haluaisi joutua pitkäksi aikaa mihinkään kuntoutuslaitokseen asiantuntijoiden arvioitavaksi:-/ . Ihan tarpeeksi kestämistä ollut jaksoista osastohoidoissa poissa perheen luota vaikka kotona oleminen olikin hyvin vaikeaa, lähes mahdotonta. Olen kärsinyt koko syksyn toistuvista itsetuhoisista ajatuksista, villeytkin itseäni useasti. Välillä se kaduttaa kun käteen on jäänyt pysyviä jälkiä ja muutenkin haavat paranevat hitaasti. Välillä sitä elämä kun hymyilee niin silti saattaa olla mielessä päiviensä päättäminen. Ja muutenkin se mieli seilaa useasti suuntaan jos toiseen. Taudinkuva on muuttunut tiheämmin toistuvaksi ja jaksot vaihtuvat puolelta toiselle nopeasti.
Kirjoitettu: 24.11.2009 klo 17:17 Avainsanat: Marraskuun loppua vaan kaikille!Siitä onkin jo melkein kuukausi kun viimeksi kirjoittelin tänne. Nyt ihan viimeisinä päivinä olo on ollut melko tasainen. Se on kyllä outo tunne kun ei ns. irtoakaan niin paljoa. Olen jopa pystynyt olemaan hieman paikallani! Elän silti päivä kerrallaan kun huominen ei todellakaan ole mitenkään varmaa. Äiti-lapsi suhde tuottaa yhä harmaita hiuksia. Ei sillä että lapseni olisi jotenkin vaikea vaan minä se tässä hankala osapuoli olen! En osaa oikein osoittaa kiintymystäni. Välitän pojastani, mutta kaikki vaikeudet juontavat jo lapsuudesta ja omasta sairastumisestani lähtien. Olen vieläkin eksyksissä tämän kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Se osaa yllättää viekkaudellaan joka kerta. Sen verran olen huojentunut koska sain juuri pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen. Odotin melkein kuukauden päätöstä ja soitin tänään fenniaan ja sain tietää että päätös on tehty myöntävästi. Lääkäri oli kahden vaiheilla haetaanko määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä vai pysyvää mutta päätyi sitten pysyvämpään vaihtoehtoon. On tässä jo viisi vuotta tullu tarvottua eteenpäin sairaus taakkana. Nyt sain ainain mielenrauhan eläkkeen osalta. Tältä osin tällaista.
Kirjoitettu: 01.11.2009 klo 04:59 Avainsanat: Baarista on selviydytty kotiin...Mä en tiedä mikä on kun nyt tuntuu menevän aika kovaa. Toinen viikonloppu kun tulee mentyä baariin, onneksi en tosin juo. Nyt en tietenkään ottanut lääkkeitä kun olisin muuten nukkunut pystyyn koko baarireissulla ja olin kaiken lisäksi auton ratissa! Rahan käytöllä ei ole rajoja paljoakaan. Tilasin juuri vaatteet syntymäpäiväjuhlia vartenkin. Ja sitä ennen pojalle kalliin lelun. Mä olen jotenkin ymmälläni. Toisaalta rakastan elämää yli kaiken mutta sitten taas kaikki käy voimillekin jollain tavalla. Olen psyykkisesti hajalla vaikka energiaa onkin riittämättömiin. Tällä hetkellä olen elämässäni huipulla, pystyn ihan kaikkeen, tai jotain sinne päin... Silti välillä toivon, että kun nukahdan, että en enää aamulla heräisi. Eniten tällä hetkellä minua surettaa kaikesta huolimatta se että ajattelen olevani todella huono äiti. Poikani on kohta kuusi vuotias ja nyt jos koskaan olisi aika pystyä täysillä olemaan äiti, mutta en vain kykene siihen. Olen rikki ja tiedän, että myös poikani sen aistii. Taas pää vilistää ajatuksia enkä oikein pysty jäsentämään tätä kaikkea oikein mutta enempään en pysty. Olen paska ihminen ja tekisi mieli viillellä itseä oikein kunnolla...
Kirjoitettu: 27.10.2009 klo 02:31 Avainsanat: Vauhdilla eteenpäin...Vauhti on päällä ja rahaakin on palanut sen myötä ihan kiitettävästi. Olen ihan täynnä suunnitelmia ja jouluakin järjestelen jo täydellä tohinalla! Viimeisin ostokseni oli joulukuusi, onneksi muovinen sellainen, heh! Niin sekaisin en ole vielä ainakaan että olisin sitä alkamassa olohuoneeseen pystyttämään ;-)! Joo, kellotkin ovat ihan kiitettävästi kun ei uni tule. Piti lääkkeet hakea tänään, mutta empä saanut yhteyttä hoitajaan joka niitä kanssani jakaa joten nyt sitten ollaan unettomana odottaen huomista jospa silloin saisin nappini hakea! Odottelen tässä myös sitä että lääkäri kirjoittaa b-lausunnon kuntoutustuen jatkosta. Olisi ihan kiva tietää mihin asti sitä haetaan ja muutenkin sitä on hyvä olla sen asian kanssa liikkeellä ajoissa koska käsittely vie helposti pari kuukautta aikaa eikä ole kiva kärvistellä ja odottaa päätöstä juuri kuntoutustuen loppupuolella! Taas ajatus pomppii asiasta toiseen...höh... Nyt kun on vauhtia taas niin en meinaa pystyä olemaan paikoillaan juuri ollenkaan. Aina pitäisi olla jotain projektia. Mutta mihinkään pitkäjänteiseen hommaan ei ole kykenevyyttä! pitää olla sellaisia lyhyitä ja ytimekkäitä projekteja. Koko ajan keksii uutta mitä pitäisi saada tai tehdä. Itsetuhoiset ajatukset ovat nyt pysyneet kurissa ihan kiitettävästi. Kun olen koko ajan menossa ja tulossa niin ei jää aikaa ajatella mitään negatiivista. Välillä sitä on kyllä käynyt mielessä itsari kun meinaa ettei jaksa tälläistä. Sillä on hetkiä jolloin sillä hetkellä jopa euforisessa olotilassa elämä tuntuu sietämättömältä! Ei jaksa tälläistä jatkuvaa menoa joka voi koska vain loppua kuin seinään. Nyt on ollut tosin hyvä päivä. En koe vauhtia juurikaan negatiivisena. Sen ainoa haitta on rahan tuhlailu. Yleensä yli puolet rahoista on käytetty ennen kuin ne edes ovat tilillä. Onneksi järki pysyy vielä joten kuten ostohetkellä päässä ettei tule mentyä mihinkään älyttömyyksiin tai käytettyä ihan kaikkia rahoja. Nyt joulunalusaika on saanut minut taas heräämään henkiin. Elämä on melkoista vuoristorataa.
Kirjoitettu: 04.10.2009 klo 03:58 Avainsanat: Uni ei vaan tahdo tulla...Hyvää aamuyötä lukijat! Uni ei tule silmään... Viskasin seroquelin roskiin tältä ehtoolta kun sain jonkun ihmeen toohotuspiikin ehtoosta ja aloin yötä vasten siivoilemaan. Olen ollut aika väsynyt päivisin viimeaikoina ja siksi käytin heti hyödyksi sen pienen energian jota sattui löytymään, tosin vähän turhan myöhäiseen ajankohtaan! Jouduin lopettamaan siivouksen kesken kaiken kun tulin siihen lopputulokseen, että imurointi kahden aikaan yöllä taitaa sittenkin häiritä muita nukkumassa olevia:-/! Yritin nukahtaa ja hetken vähän väsyttikin, mutta sitten taasen piristyin. Tein joululahjaostoksenkin netissä pyöriessäni. Tilasin pojalle sonyn psp-kämmenpelikonsolin. Ajattelin olla ajoissa liikenteessä tänä vuonna. Huuto.netistä löytyi ylimääräinen pelikin kyseiseen laitteeseen. Sen verran kallis koje oli että tänä vuonna ei sitten ostetakaan miehen kanssa enempää lahjoja pojalle. Miehelle ostin 42" taulutelevision joululahjana ja yhden pleikkaripelin. Kuusen alunen onkin aika tyhjä tänä vuonna kun kaikki on ostettu jo etukäteen tai muuten vain sen verran tyyriitä ettei kuntoustuella olevan kukkaronnyörit pysty aukenemaan enempää. Olen voinut aika vaihtelevasti viime aikoina. Vajaa viikko tosin oli melko tasaista kaiken tiimellyksen välimaastossa. Itsetuhoiset ajatuksetkin ovat pysyneet piilossa jonkin aikaa enkä ole viillellytkään itseäni aikoihin. Jotakin positiivista sentään. Melkein vointiani kaiken kaikkiaan on voinut kutsua melko lailla sekamuotoiseksi sillä vointi on vaihdellut muutamien päivien ja tuntien sisällä laidasta laitaan. Lääkkeet olen ottanut tähän asti kiltisti! Eilinen ilta on ollut poikkeus pitkään aikaan... Lääkärin kanssa päätettiin muuten kuntoutustuen jatkohakemuksestakin... Pitempää jatkopätkää olisi kait tarkoitus hakea. Parista vuodesta oli puhe, kun ei ole oikein päästy remissioon tämän kaksisuuntaisen kanssa. Nooh, eipä tässä muuta tällä erää, nokka kohti tulevaa, toisaalta odottaen, toisaalta peläten...
Kirjoitettu: 16.09.2009 klo 00:21 Avainsanat: Long time no see...Empä ole aikoihin kirjoitellutkaan. On ollut semmonen tasainen jakso takana, mutta nyt tuntuu veto hiipuvan. Aina ensiksi sitä miettii miten päästä pois kyseisestä tilanteesta. Mulla se tuppaa olemaan viiltely tai muu itsetuhoinen ajattelutapa. Olen vain niin kyllästynyt tähän kaikkeen. Tasainen on liian tasaista, masis on liian kurjaa ja maanisena tai hypomaanisena heittää ylitse! En osaa olla tasainenkaan kovin hyvin. Nyt tuntuu mieli laskeutuvan alavireen puolelle pienin askelin. Tekis mieli vaan uppoutua peiton alle ja jäädä sinne loppuelämän ajaksi. Musta tuntuu ettei mun elämässä ole mitään mikä pidättelis mua täällä. Vaikka olen äiti, en läheskään aina tunne itseäni äidiksi, enkä aina tiedä oliko se oikea valinta elämässäni. Rakastan lastani, mutta minusta tuntuu ettei minusta ole äidiksi. Saatika sitten hyväksi vaimoksi miehelleni. Olisi parempi jos ei enää heräisikään seuraavaan aamuun. En tunne enää itseäni. Olen täysin turta.
Kirjoitettu: 16.08.2009 klo 21:55 Avainsanat: upea viikonloppu takana...Nyt on kyllä todella hyvä olo. Taitaa olla mieli vähän liiankin korkealla kun koko päivä on tullut touhuttua täysillä. Mielialapäiväkirjan merkintäkin tältä päivältä oli sen mukainen. Pyykkikone on laulanut koko illan ja koko talo on putsattu ja puunattu viimisen päälle. Sunnuntai on kyllä hyvä siivouspäivä kun silloin ei ole kiire minnekään. Eilen illalla saunottiin kaveripariskunnan kanssa ja pidettiin hauskaa. Musiikki pauhas täysillä ja tunnelma oli katossa. Menin vasta neljältä nukkumaan. Huomenna ajattelin mennä ostamaan kuistille syysvarpuja ja koristekaaleja. Olisi kiva laittaa paikat kuntoon syksyä varten. Nyt kun virtaa on taas pitkästä aikaa enmmälti niin se on ehdottomasti hyödynnettävä. Kauppalistakin on tehtävä kun alkaa jääkaappi taas tyhjenemään. Tuntuu että kaupassa saa käydä alvariinsa. Meitä on vain kolme mutta ruokaa kuluu kuin suurperheessä. Nyt pitää mennä jatkamaan hommia kun ilta on vasta nuori :-D!
Kirjoitettu: 13.08.2009 klo 21:24 Avainsanat: Elämän kiiltävää pintaa...Olen tässä miettinyt, että miten sitä voi asiat olla huonosti vaikka oikeasti elämässä on kaikkea. Kaiken pitäisi olla hyvin. Toisaalta ajatus lentää ja on kaikennäköistä pröjektia ja suunnitelmaa, mutta silti aina putoaa jonnekin kuoppaan ja kaikki mustuu silmissä. Ilta alkoi tänäänkin lupaavasti, mutta jotenkin elämä lyö vasten kasvoja. Mielialapäiväkirjaan laitoin rastin peräti neljään kohtaan kun oireet vaihtelevat helposti päivän mittaan. Hyposta kohtalaiseen masikseen. Kai tää on jotain ainakin lievää sekamuotoista jos ei kohtalaistakin. Osastolla kaikki oli ihan hyvin ja hoidin asioita päivällä. Kotona olen kovin herkästi herpaantuva kun en tahdo kauan jaksaa keskittyä yhteen asiaan ja sitten ahdistaa välillä niin vietävästi eikä tiedä miten olisin. Se on minulle tällä hetkellä todella tärkeää, että mieheni kanssa asiat ovat todella hyvin. On niin ihanaa, että kun olen antanut itseni toiselle kaikkine virheineni ja toinen on ottanut kaiken avosylin vastaan ja kaikesta ollaan sevitty yhdessä. Helpompaa kärsiä sairaudesta kun on peruskallio kunnossa. En ymmärrä miksi minulla ei sairaus tahdo hellittää kun aina ei ole edes sairausjaksoja laukaisevia tekijöitä olemassa. Riitely on minulle ainakin se viimeinen niitti joka laukaisee masennuksen välittömästi. Elämän pitää olla suhteellisen rauhallista. Nooh, huomenna on taas uusi päivä ja uudet kujeet...
Kirjoitettu: 12.08.2009 klo 22:42 Avainsanat: Outoa elämää....Mielialani on ollut kyllä ihan kummallinen, toisaalta olen ollut masentunut, mutta sitten olen saanut joitain ihmeen pirteyspuuskia. Aamulla ja päivällä olen enemmälti ollut väsynyt ja nukkunut vain. Aloitin nyt mielialapäiväkirjan täyttämisen. Sain kirjasen lääkäriltäni tänään. Ei oma mielialan ylös laittaminen niin helppoa ole kun yleensä sitä helposti vähättelee itseään ja vaivojaan. Lääkärin aika muutoin meni hukkaan kun olin niin pirun väsynyt enkä jaksanut kunnolla vastailla kysymyksiin ja keskittyä. Eilen väsytti illakin aikasta paljon ja otin lääkkeet aikaisin. Tänään on taas venähtänyt tuo aika jotenkin pitemmäksi ja lääkkeet pitää ottaa jotenkin puoliväkisin. Pää pursuaa vielä ideoita ja ajatuksia. mutta taidampa silti mennä sänkyyn ja koettaa kuitenkin nukkua suosiolla.
Kirjoitettu: 03.08.2009 klo 23:22 Avainsanat: Eteenpäin sanoi mummo lumessa...Olen tällä hetkellä poikkeuksellisen energinen ja pirteä. Monta rautaa tulessa ja rahaakin on palanut ihan kiitettävästi. Olen voinut tällä välillä huonomminkin, mutta aina se jossain vaiheessa on taittunut parempaan päin. Nyt vaan on ollut sellaista soutamista ja huopaamista ees taas. Heinäkuu on ollut aikamoinen. Olin halikon sairaalassakin viikon verran. Se oli erittäin kuntouttava ajanjakso. Heti kun vointi kääntyi paremmaksi oli aika jo aivan liian pitkää hoidossa olemiseen. Tänään olen käynyt lenkilläkin pitkästä aikaa ja kahteen otteeseen. Koirakin on päässyt aitausta edemmäs :-). Olen myös leiponut siivoillut vähän, pyykännytkin olen ja koko ajan hössöttänyt jotain pientä... Villasukkakin jonka kutomisen eilen aloitin on nyt päättöä vaille valmis. Saa sitten toisen sukan vääntää kohta perään. Ajattelin jättää lääkkeet syrjään tänä iltana. Uni tuntuu tulevan ilmankin. Vähän silmiä jo painaa. Haluan aamulla ajoissa ylös. Olo on niin jotenkin hehkuva, että haluan elää jotenkin täysillä. Tietysti aina on se masennuksen möykky odottelemassa jossain, mutta en jaksa stressata sitä juuri nyt.
Kirjoitettu: 02.07.2009 klo 07:28 Avainsanat: Huomentapäivää...Kyllähän se aamu sieltä valkeni hitaasti mutta varmasti. Ei tullut uni viimeyönä. Tuli mankeloitua, pyykättyä ja siivottua koko omakotitalo:-D. Aloitin imuroimaan viiden aikaan kun mieskin kuoriutui peittonsa alta töihin lähteäkseen. On se vaan kumma juttu kun ei ota nappia niin ei juurikaan nukuta! Käväisin viileässä suihkussa ja puin vaatteet. Ihana aamu takana. Linnut sirkuttelee ja aurinko paistaa. Eilen päivällä oli jo ennusmerkkejä siitä, että meno voi käydä hieman "villiksi". Lääkkeiden syömättä jättäminen on vain bensaa hypon liekkeihin. Kyllä se siitä laantuu kun otan iltalääkkeet tänään niin olen huomen aamulla silmät sikkurassa kun pitäisi nousta ylös. Vähän alkaa pitkän yön jälkeen nälkä näivertämään, onneksi saan osastolla kohta aamujoqurttini ja mehun. Tänään mennään tavanomaisesta poiketen vasta yhdeksäksi. Pitää vielä käydä vapaa valinnassa hakemassa kissanruokaa ja saippuaa ja hankaussieniä. Saas nähdä alkaako syöksy alaspäin heti tämän piristysruiskeen perään vai selvitäänkö vähällä. Se jää nähtäväksi...
Kirjoitettu: 02.07.2009 klo 01:21 Avainsanat: Soutamista elämän aallokossa...Olen taasen hieman äimän käkenä kun on taas ihan hyvät fiilikset päällä. Ehkäpä liiankin hyvät kun vielä tähän aikaan olen täynnä virtaa. Olen siivousta aloitellut illan mittaan. Mitä nyt sen jälkeen kerkesin kun tulimme perheen voimin elokuvista kotiin. Ice age 3 oli kyllä hauska ;-D! Päivä osastoporukan kanssa naantalissakin oli erittäin hieno. Kierreltiin vanhassa kaupungissa ja meren rannassa. Käytiin puistossa piknikilläkin. Jalat oli ihan puuduksissa reissun päätteeksi :-). Pitäisi olla ottanut iltalääkkeet ja nukkumassa, mutta kunhan taas päkitän vastaan. Kun olo paranee unohtuu rutiinit. Lääkkeet jää dosettiin ja yöunet kärsivät. Tuntuu, että suurimman osan ajasta voin huonosti joten nautin extra-paljon siitä kun mieliala kohoaa. Jos jätän kahtena päivänä lääkkeet ottamatta tulee niin paljon jo vierotusoireita, että napit on pakko vetää huiviin. Onneksi minulla on sellainen tunne, että pari tuntia voisin tänä yönä nukkuakin. Olen huomannut mielialoissani viimeaikoina tiheämpää vaihtelua. Pitkän masisjakson jälkeen ei ole tullut pitkää hypoa tai pitkää uutta masisjaksoa. Puhutaan päivien sisällä tapahtuvasta muutoksesta/muutoksista. Lääkärit ovat olleet vähän kitsaita lääkemuutosten suhteen. Aina kuulen saman;"katsotaan vähän eteenpäin"-lauseen. Tiedän, että minun pitäisi olla säntillisempi tämän sairauden kanssa, mutta se ei ole ollut kovinkaan helppoa. Ei ole ollut sellaista oireetonta aikaa juurikaan jolloin pääkoppa olisi saanut levätä. Aina on jotain meneillään. Huomenna olisi taas osastopäivä. Mattopyykilläkin ajattelin käydä. Nahkasohvatkin pesen ja siivoan kämpän. Kello on soimassa puoli kuudelta, jotta ehdin aloittaa hommat heti aamusta ennen kuin lähden taas päiväksi pois. Nyt, Öitä....
Kirjoitettu: 30.06.2009 klo 01:09 Avainsanat: Ei kurjuutta kummempaa...Niin, otsikkohan sitä kätkee sisälleen jo paljon ajatuksiani. Piru vie kun päätäkin alkoi särkemään....Masentuneisuutta on pidellyt perjantaista alkaen. Tänään mieltäni ja kehoa virkisti tosin uiminen. Poikakin tykkäsi. Olo on ollut kaikin puolin synkeä. Väsyttänyt paljon. Lääkemuutoksia nyt tulee tosin. Seroquel muutetaan seroquel prolongiksi. Jospa se ei sitten väsyttäisi aamulla niin paljoa kuin normi seroquel. Oloni on myös jotenkin malttamaton. Niin kuin ei pystyisi olemaan valveilla paikoillaan vaan koko ajan on jokin pielessä. Osastollakaan en saanut oltua päivällä. Lähdin pois kun olin keskustellut lääkärin kanssa, syönyt ja jakanut lääkkeet. Kotona nukuin melkein kolme tuntia. Viiltelin kättäni, pitkästä aikaa. Siihen teon tuomaan tunteeseen en ole tarttunut aikoihin. Toivon jaksavani kirjoittaa blogiini enemmänkin asiaa, mutta nyt väsyttää. Öitä.
Kirjoitettu: 24.06.2009 klo 22:45 Avainsanat: Aivan ihana päivä takana!Mieletön fiilis! Pikkuisen niskaa jomottaa mutta sekään ei latista nyt mieltäni. En nukkunut sitten yhtään viimeyönä. Osastolla otin sen verran takaisin, että nukuin kaksi tuntia soffan pohjalla. Sitten olin taas pirteä. Aamulääkkeet otin, mutta ne iltalääkkeet jäivät sivuun. En tiedä mahdanko ottaa lääkkeitä tänäiltanakaan. Se pilaisi aivan kaiken. Ne pillerit ikäänkuin syövät osan minusta pois. Sen parhaan puolen. Olen touhunnut koko päivän. Mattopyykilläkin tuli käytyä ja grillattua. Syötiin yhdessä ulkosalla. Nyt odotan, että sauna lämpiää. Aamulla viiden aikaan olin koiran kanssa lenkillä. Oli aivan ihanan hiljaista. Peräti yksi auto tuli vastaan. Aurinko oli juuri noussut, ihanaa. Nyt hieman silmiä painaa. Jospa tänä yönä nukkuisin muutaman tunnin!
Kirjoitettu: 24.06.2009 klo 02:49 Avainsanat: Yö valvoessa....Kellot on jo melkein puoli kolme eikä nukkumattia kuulu. Tein sitten sellaisen tempun, että lääkkeet jäi tältä ehtoolta ottamatta. En vain jaksa sitä ikuista väsymystä. Jotenkin vaan olen varma siitä, että jos ei olisi koko lääkitystä, olisin paljon paremmissa kantimissa. Siitä en tosin mene takuuseen, etteikö mania tai hypomania vaanisi kulman takana pian nappien ottamatta jättämisen jälkeen. Masennusta nämä lääkkeet eivät tosin poista. Niitä tulee jaksoittain uudelleen ja uudelleen. Pyykkikone käy, olisi kaikenlaisia hommia mitä tehdä. Muu talon väki vaan ei pidä valvomisestani yhtä paljon kuin minä itse. Kellot on jo kuudelta soimassa. Ajattelin aloittaa päivän eri tapaan kuin yleensä, rauhassa puuhastellessa. Ei kiireen vilkkaa niin kuin yleensä. Tänäänkin nukuin lähes tulkoon koko osastopäivän. Vasta illalla olin ihan eri kantimissa, virkeä ja iloinen. Olisin valmis jopa jonkinasteiseen manian ryöpytykseen ennemmin kuin ainaiseen matamiseen. Puolet päivästä menee helposti haaskoon nykyään. Haluaisin olla paljon tehokkaampi. Minulla on ikävä sitä maanisen olon tuomaa euforiaa joka tulee mitä pienimmistäkin asioista. Manian tuoma hyvä olo yleensä ei ole ilmaista, kaikki maksaa. Masennus on se hinta joka siitä pulitetaan ennemmin tai myöhemmin. Niin kävi keväälläkin ja niin käy myös vastaisuudessa. Tosin tällä hetkellä minulla on masennuslääke taustalla jonka pitäisi, huom! korostetaan sanaa pitäisi, pitää masennus loitolla. On kuitenkin hyvä pitää mielessä että mikään ei ole yhtä varmaa kuin epävarma! Olen huomannut, että otteeni sairauden hyväksyntään on alkanut lipsumaan. Lääkkeiden syömättä jättäminen on selvä merkki siitä. En ole varma olenko loppujen lopuksi koskaan hyväksynyt sitä että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Aina kun jokin jaksoista on ohitse unohdan miltä silloin on tuntunut ja sitten mietin olenko koskaan ollutkaan sairas. On vaikea hyväksyä, että voi olla parantumattomasti sairas. Olen yrittänyt elää normaalisti, olla töissäkin, mutta se ei ole todellakaan onnistunut. On vain epäonnistuneita työkokeiluja takana. Uhmasin sairauttani ja menin keväällä työhaastatteluun pariinkin paikkaan. Masennuin enkä enää edes vastannut vieraisiin numeroihin peläten, että minulle olisi löytynyt töitä. Olin silloin taasen kulutettu loppuun. Meinasin sanoa, että huomenna, mutta nythän on jo "tänään"! Eli tänään toivon olevani pirteämpi osastolla. Ehkä keskustelukin voisi onnistua. Minulla olisi paljonkin puhuttavaa, mutta kun olen aivan kuolemanväsynyt on pääni aivan jumissa eikä mistään tule silloin mitään paitsi kunnon nokosista! Kohta kellot onkin jo kolme eli on varmaankin aika yrittää nukkua vielä pari tuntia. Öitä...
Kirjoitettu: 21.06.2009 klo 21:01 Avainsanat: Pallo jalassa...Muistelin tässä juuri miten ihanaa on touhuta itsensä aivan näännyksiin. Elämä on jotenkin madellut viime aikoina vain hitaanlaisesti eteenpäin. Olen mielestäni välillä aivan liian väsynyt ja jotenkin näännyksissä mitäänsanomattomista tehtävistä. Masennus on suprium-lääkityksen jälkeen onneksi helpottanut. Se on mukavaa. Juhannus aatto oli oikein manio päivä kaikin puolin. Tuli grillattua, saunottua ja käytyä tanssilavalla. Sitten vielä miehen kaveri jäi tanssien jälkeen meille juhlimaan juhannusta ja valvottiin melkein seitsemään aamulla. Heräsin jo yhdeltätoista ja syy siihen, että pääsin ylös niin aikaisin oli, että en ottanut iltalääkkeitäni. Lääkkeet hallitsevat mielestäni elämääni aivan liikaa. Ne väsyttävät aivan liikaa ja latistavat mielialan. Tekisi mieli vain jättää lääkkeet pois. En meinaa aamuisin jaksaa nousta millään kun lääkkeiden takia olen aivan naatti. Lääkkeinäni on tällä hetkellä deprakine 900mg, zeldox 120mg, seroquel 200mg ja suprium 100mg. Tiedän sen, että yleisin haittavaikutus on kylläkin näissä lääkkeissä juuri tuo väsymys joten minkäs teet. Työelämään paluukaan tuskin onnistuisi kovinkaan helposti kun tuo väsymys on niin voimakasta yön jälkeen niin voimakasta vielä pitkälle päivään. Vasta myöhään iltapäivästä yleensä olen vasta kaikkein skarpeimpana. Pärjään ilman lääkkeitä, jos vain sattuu sellainen tilanne että ne jää ottamatta, yleensä 5-8 tunnin yöunilla. Vain muutaman tunnin nukkuneena selviän kyllä päivästä jos lääkkeet on jääneet illalla ottamatta. Muutenkin tuntuu, että sairauteni on aika nopeasti vaihteleva. Masennusjaksot ovat kyllä aina pitempiä kuitenkin verrattuna vauhdikkaampiin jaksoihin. Minulla ei ole ollut oireetonta aikaa juurikaan. Tällä hetkellä tosin minusta ainakin itsestä tuntuu, että olen oireeton. Masennuksesta ei ole vielä paljoakaan aikaa. Muutenkin masennus on helpompi tunnistaa kuin mania tai hypomania. Lääkkeiden ansiosta minulla harvoin menee niin paljon ylitse, että voitaisiin puhua maniasta. Lääkkeiden väsyttävästä vaikutuksesta johtuen vaikka mieliala kohoaisi liikaa, eivät yöuneni kuitenkaan kärsi. Toimeliaisuus vain kasvaa ja innostun aina hirveän helposti asioista joka aikaansaa myös sen, että mielenkiintoni lopahtaa asioita kohtaan myös melko helposti. Vaikka olisinkin oireeton silti minulla on aina sellainen tunne, että seison tienhaarassa, mutta en vain osaa päättää mihin suuntaan lähteä. Olen jotenkin alituiseen hukassa. Tätä tämä elämäni on, jatkuvaa taistelua, yksin maailmaa vastaan.
Kirjoitettu: 16.06.2009 klo 09:25 Avainsanat: Aurinko paistaa...tosin pilvien takana ;-D!Ihana aamu takana. Kohta alkaa luovan ilmaisun ryhmä:-). Olen ollut todella pirteällä tuulella! Unet ovat alkaneet kärsiä pikkuhiljaa. En nuku enää pitkiä kokonaisia öitä vaan pätkissä ja aamuyö on yhtä pyörimistä. Illalla oli todellakin sellainen sisäisesti levoton olo kun menin sänkyyn. Väsytti mutta sisäisesti tuntui kuin olisi kutina mitä ei voi raapia. Odotan juhannusta jo kovasti. Ollaan perheen kesken ihan kotona vain. Saunotaan ja grillataan... Minulla on kahdeltatoista lääkärille ja hoitajalle keskusteluaika. Toivon, että lääkäri ei jättäisi kaikesta huolimatta masennuslääkettä kokonaan pois. On se sen verran hyvin kantanut läpi niitten huonompien aikojen. Tänään heräsin jo ennen neljää mutta onneksi nukahdin vielä hetkeksi. Oli jotenkin tukala olla sängyssä. Mietin vain, että olenkohan muistanut ottaa iltalääkkeeni. Ne on ensisijaisen tärkeät muistaa ottaa. Ulkona on niin valoisaakin eikä mieheni ja minun makkarissa ole ollenkaan kaihtimia jotka sulkea yöksi niin ottaa valoisuus silmiin omalta osin. Jostain pitäisi taikoa hieman rahaa, että pääsee juhannukseksi ostamaan ruoat ja juomat. Muuten tuo jussinjuhlinta ei niin kalliiksi tulekaan kun kotona on. Minua ei mihinkään festareille saisi sitten millään! Pitäneekin tästä jo siirtyä päiväsaliin...
Kirjoitettu: 14.06.2009 klo 00:00 Avainsanat: Ehtoota pitelee....Käsittämätöntä, tänään on ollut hyvä päivä. Olen voinut paremmin ja touhunnut iltapäivästä asti. Oikein paikat kipeytyivät kun siivosin koko talon. On niin ihanaa kun on siistiä pitkästä aikaa. Petivaatteetkin tuli tuuletettua ja lakanat vaihdettua. Olen ollut ehtoopäivästä asti touhukkaalla ja hyvällä tuulella. Olen ollut oikeasti iloinen pitkään aikaan. En muistanutkaan enää miltä se tuntuu kun on hyvä olla. Hyvillä mielin saa mennä osastolle alkuviikosta. Toivottavasti tämä olo pysyy. Masennuslääke on mennyt 11/2 viikkoa ja se tuplattiinkin 100mg:aan. On tämä elämä melkoista vuoristorataa, nousuja ja laskuja. Tätä on jatkunut neljä vuotta jo. Oireetonta aikaa ei ole paljoa ollut. En muista yhtään kunnon oireetonta jaksoa mitä olisi kestänyt suhteellisen pitkään. Jos jotain hyvää pitää hakea tästä kaikesta niin se euforinen tunne kun mikään ei voi mennä pieleen valtaa mielen. Olen ollut maanisten oireiden takia hoidossa kerran kuukauden. Se oli viime syksynä. On niin sääli että ympärivuorokautinen hoito siitä paikasta lopetettiin vuoden vaihteessa ja hoito siirtyi Halikon sairaalaan. Pääasia on tämä hetki kun nyt on kaikki hyvin niin se riittää toistaiseksi. En enää jaksa edes vaatia enempää...Öitä...
Kirjoitettu: 10.06.2009 klo 20:39 Avainsanat: Masennusta kerrakseen....Olen yksin kotona. Pää tuntuu ihan tyhjältä ajatuksista. Olen nyt syönyt masislääkettä viikon, mutta ei ainakaan vielä ole tapahtunut mitään muutosta parempaan suuntaan. Käyn päiväosastolla päivisin, mutta aikaisin herääminen on rankkaa ja muutenkin tarttis enempi voimia, että jaksaisi siellä osallistus toimintaan. Taidan huomenna ottaa kannettavan mukaani sinne niin olisi jotain tekemistä ryhmien välillä. Tämä nykyinen masislääke on aika pienellä annostuksella kun lääkäri on jo nyt varautunut mahdolliseen hypoon tai maniaan. Cipralex aikoinaan oli tehokasta, aiheutti hypoa. Olen löytänyt ihanan ystävänkin itselleni tässä ajan kuluessa. Osastolla tutustuttiin ja siitä se sitten lähti. Tullaan tosi hyvin juttuun ja hänen kanssaan on tosi helppo jutella olla vaan. Meillä on ollut kyllä lystiä kun ollaan käyty bilettämässäkin yhdessä. Tulisipa mies ja poika kotiin pian. On niin yksinäinen olo. En jaksa varsinaisesti olla mukana missään mutta riittää kun ei ole yksin. Taas on niin kummallista kun on jo jonkin aikaa ollut masiksen kourissa niin ei muista millaista se on kun voi paremmin. Tulisipa kunnon hypomania päälle niin jaksaisi nousta taas jaloilleen niin sanotusti. Sekin olisi helpompaa kuin tämä. Välillä on itsetuhoisia ajatuksiakin. Juttelin siitä yhden kaverini kanssa ohimennen ja hän totesi ettei ole koskaan ajatellut tekevänsä itselleen mitään. Tuntui todella oudolta kun minulla ei ola ollut sellaista masennusta jolloin itsemurha ei olisi käynyt mielessä. Itsekästähän se on mutta minkäs sille mahtaa kun tuntuu kuin joku laittaisi ne ajatuukset päähän eikä niitä saa sieltä heikolla hetkellä millään pois. Ovi kävi. Mies ja poika tulivat kotiin. En ole enää yksin. Tästä on hyvä jatkaa....
Kirjoitettu: 13.08.2008 klo 17:19 Avainsanat: Tuhat kanavaa...Kuinka moni teistä on tuntenut sen tunteen jossa näet kaiken kerralla, mutta yhteenkään toimeen tai ajatukseen ei pysty tarttumaan? Nyt on, ainakin minulla se tunne! Miten seurata televisiota joka jakautunut pieniin ruuruihin joista näkyy jokaisesta eri kanava? Olen tällä hetkellä innokas, ärtyisä ja kuitenkin niin maassa. Tämä on se tila joka on melkeimpä masennusta tai maniaa raastavampi. Kyllä vituttaa kun pitää kokea molemmat yhtä aikaa. Anteeksi karkea kielenkäyttöni, mutta ajoittaiset purkaukset tuovat helpotusta. kaikkein kummallisinta on se kun heräät unesta ja elät vielä siinä hetkessa kunnes tajuat, että se ei olekaan todellista. En tahtonut enää päästä ylös sängystä, olen melko väsynyt. Tein kuitenkin jotain mieltä piristävää. Menin eläinkauppaan ja ostin pienen marsun :-). En tiedä minkä pikku poitsukalle laittaisi nimeksi. Se on ihan peloissaan uudessa häkissään. Sillä oli kani kaverinaan, mutta nyt se joutuu sopeutumaan yksinäisyyteen. Onneksi urosmarsut viihtyvät paremmin yksin kuin naaraat. Toivottavasti pieni ressukka sopeutuisi pian!
Kirjoitettu: 12.08.2008 klo 23:08 Avainsanat: Kun maailma kaatuu niskaan.....Aurinko paistoi, torilla oli paljon väkeä. Naamalla oli kestohymy jota ei saanut ilveelläkään pois! Tunti tunnilta päälle alkoi vyöryä epäluuloisuus, paineen tunne rinnassa, pala kurkussa, uupumus, päättämättömyys ja epätoivo. Laitoin päivällä ruoan ja juuri ja juuri sen jaksoin korjata pois pöydältä lämpimästä. Ensin luin kirjaa, sitten tietokoneelle. Pieni pyörähdys keittiöön aja takaisin ja niin kauan toistaen sitä kunnes alkoi illan ohjelmat. En oikein tahdo keskittyä. mikään ei saa mieltä pois synkistä ajatuksista. Inhoan itseäni. Äänet ympärillä raivostuttavat. Olen niin vihainen kaikkeen. Se iloinen ja tarmokas minä on nyt hautautunut tuonelaan. Jäljellä on vain sirpaleet joita saa taas korjata. Ajatuksissa pyörii miten hyvältä tuntuisi jos saisi tämän kaiken vain päätökseen. Siirryttyä ajasta ikuisuuteen. Kyyneleet ovat silmäkuopissa, mutta minähän en itke. En tarvitse kenenkään säälipisteitä. Jos itken niin itken yksin. Kun on vain minä ja aika joka ikäänkuin pysähtyisi hetkiseksi. Sitä saa kuulla ja lukea, että olisi itsekästä riistää itseltä henki jolloin perhe jäisi suremaan. Mikä olisi paras ratkaisu kun rakkaat kärsivät olin täällä tai en. Soitin äsken osastolle ja kysyin mihin aikaan lääkärin tavoittaa huomenna. Kun olin lääkärin luona tänään hän heitti pöytään ehdotuksena osastohoitoa tai päiväosastokäyntejä. Sanoin, että mietitään. Aion huomenna kysyä jos voisin aloittaa päiväkäynnit. Luulisin, että tilaa on. Päivät ovat sen verran rankkoja yksin kotona kun vointi on huono tai vaihtelee monta kertaa päivän aikana, että pojan on parempi silloin olla hoidossa ja minun hieman hengähtämässä ja sitten taas iltapäivällä kotiin ja aamulla takaisin. Vielä eilen kaikki oli hyvin ja nyt on kuin päivä olisi muuttunut yöksi. Nyt aion ennakoida ajoissa ennen kuin tilanne menee niin huonoksi, ettei enää jaksa hoitaa asioita eteenpäin. Jos jotain positiivista pitäisi tilanteesta hakea, on se, että tällä kertaa muutos on niin selkeä, että siihen on helppo reagoida ajoissa. Ennen on aina tullut haettua apua viimetingassa. huomiseen, öitä!
Kirjoitettu: 11.08.2008 klo 21:14 Avainsanat: Ruokahaluttomuutta...Ympärillä on kaikenlaista hyvää, mutta en juurikaan saa syötyä. Vain pienet annokset menevät alas enkä syö juuri mitään karamelliakaan tosin sokeripitoiset mehut ja muut vastaavat menevät paremmin. Vichyvedet kelpaavat myös. En ole hoikimmillani, mutta en ainakaan tietoisesti ole huolissani painostani. En keskitä energiaani laihdutuskuureihin. Olen vain antanut nyt virran viedä joka on ollut mahtavaa! Oltiin koko perhe kävelyllä vähän aika sitten. Käytiin samalla kaupassa. Aletaan miehen kanssa varmaankin katsomaan kohta elokuvaa, kauhua kuinkas muutoinkaan ;-). Tuli taas tänään leivottuakin. Tein marianne-keksejä. Ohje oli simppeli jonka muuntelin itselle sopivaksi. En ole näin paljon leiponut aikoihin kuin viimepäivinä. Minulle ei herkut maistu, mutta muille herkkusuille on kiva tehdä koemaistettavaksi kaikenlaista uutta ja jo hyväksi havaittua :-). Huomenna menen lääkärin puheille. Jo puhelimessa kun kerroin missä mennään totesi lääkäri, että cipralex jätetään välittömästi pois. Viimeyönä kun uni tuli vasta neljäntä, on se jo selvä merkki, että en tarvitse mitään piristävää enää lisäksi! Cipralexiä on kuvailtu yhdeksi pahimmaksi manian ja hypomanian laukaisijaksi maanisdepressiivisillä ihmisillä. Saas nähdä mitä lääkäri meinaa kuntoutustuen suhteen. Vaikka tässä liidetään eteenpäin en koe olevani kykenevä työhön kun tiedän jo kokemuksesta, että jos nyt aloittaisin uudessa työssä tällä energialla puskisin menemään ja tippuisin alamäkeen aika haipakkaa! Viimeksi koin olevani yhtäkkiä työkuntoinen ja sain heti töitä. Tein täysillä hommia, olin samalla ahdistunut ja lopulta väsyin ja vajosin masennukseen. Työnantajakin sen huomasi ja totesi, että ei voi pitää tällaisesta sairaudesta kärsivää työssä. En kokenut sitä mitenkään loukkaavana vaan ymmärsin ja yhä ymmärrän asian myös hänen näkökulmastaan! Olen todella onnellinen kun pärjään nyt kotona. Meillä alkaa nyt syksyllä käydä perhetyöntekijä. Hän on todella mukava ihminen! Odotan jo hänen yhteydenottoaan. Kyse ei ole henilöstä joka tulee korjaamaan asiat jonkinlaisiin ongelmaperheisiin vaan hän auttaa pitämällä seuraa myös samalla kun auttaa kotiaskareissa tarpeen tullen. Toisinaan sitä saa pienen hetken itselleen jolloin perhetyöntekijä on lapsen kanssa ja aikuinen saa käydä vaikka pienellä lenkillä.
Kirjoitettu: 11.08.2008 klo 01:34 Avainsanat: Pieni sisäinen "noita"....*nuuhkaisee ilmaa*, keittiöstä leijuu herkullisen kaalipadan tuoksu, nam. Laitoin näin yömyöhään huomisen ruoan hautumaan niin tarvitsee vain lämmittää huomenna. Poika nukahti elokuvan ääreen jo seitsemältä joten hän herää sen verran aikaisin, että ruoan on oltava valmis jo n. yhdeltätoista. Mikäs tässä kirjoitellessa ja odotellessa, että ruoka valmistuu. Tänään on ollut kyllä taphtumarikas päivä! sain pihan laitettua kuntoon, kitkin rikkaruohoja ja ajoin nurmen. Sisällä pesin viimeisen koneellisen pyykkiä, mankeloin liinavaatteet ja silitin. Olo on ollut taas hieman kohoamassa iltaa kohden. Odotan jo huomista postia. Saisi uudet tarot-kortit jo tupsahtaa laatikkoon. Olen tilannut pari kirjaakin. Ennustaminen on mukavaa ja värikkäät kortit kauniine kuvineen ja symboleineen kiehtoo minua. En usko sellaiseen ennustukseen joka antaa ihmiselle suorat vastaukset kaikkeen vaan minusta tarot antaa uusia näkökulmia tarkastella itseään. Muutenkin maagisuus ja luonnon hengellisyys kiinnostaa minua. En kuitenkaan ole mikään puiden halaaja:-). Ehkäpä minun sisintäni kuvaa parhaiten sanonta, että "tee toisille se mitä haluat itsellesi tehtävän". Toivotpa sitten hyvää tai pahaa niin kaikki palaa kolminkertaisena takaisin. Kaksisuuntaiseksi taidan olla juuri sopivan hörhö, mutta olen vihdoin saapunut johonkin pisteeseen. Tänään jo mielessäni kävi, että milloin sitä vajoaa taas jonnekin syvyyksiin. Sitä on niin vaikea etukäteen sanoa. Puhutaan enteilevistä oireista, mutta harvemmin niitä itse huomaa. Yleensä läheiset kiinnittävät paremmin huomiota toisen vointiin. Onneksi minulla ei ole ollut kuin kerran oikea kunnon mania. Silloin olisin tarvinnut osastohoitoa, mutta minkäs teet kun toiset vain heittävät vettä myllyyn ja ne jotka ovat huolissaan eivät pystyneet tekemään mitään asialle. Kaksisuuntaisten kannattaakin miettiä tarkoin millaiseen seuraan ajautuu. Vajaa puoli tuntia niin otan ruoan hellalta jäähtymään. Pitää aamuyöllä nostaa ruoka jääkaappiin kun se on sopivan lämpöistä. Huomenna miehellä ei ole työpäivää, mikä on toisaalta ihan mukava. Yhteinen aika perheen kanssa ei ole ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Nyt taidan ottaa lääkkeet ja painua pehkuihin. Öitä!
Kirjoitettu: 10.08.2008 klo 16:50 Avainsanat: Aurinkoa ja uusia perunoita...Mies tuolla kuorii perunoita ja kananmunat on kiehumassa. Kohta lämmitän tekemääni lihasoosia ja päästää syömään:-) Käytiin äsken metsässä pienellä kävelyllä, ei löytynyt mustikoita eikä kanttarelleja. Viime vuonna muutama kanttarelli sattui kalliolla vastaan, mutta nyt oli hiljaista siltä osin. Kitkin rikkaruohoja hieman ja ajattelin jatkaa ruokailun jälkeen. Voisin kerätä lipstikat ja tillit talteen ja kokeilla kuivata niitä kasvikuivurissa. Tänään olo on ollut hieman tasaisempi kuin eilen, mikä on ihan hyvä. Toivon, että alamäki ei kuitenkaan alkaisi tästä. En ole tarkkaillut itseäni aj vointiani mielestäni tarpeeksi joten ajattelin näin blogin muodossa seuraamaan missä mennään. Täytän myös mielialapassia. Se on niin pieni lappunen, että siihen ei mahdu tosin mietään kommentointeja päivien yksityiskohdista. Kyllä siitä päivän euforisesta olosta sai sitten maksaa yöllä hinnan. Puoli kahden aikaan iski kauhea paniikki päälle. Kuumotti ja tuntui että ihon alla vyöryisi jotain ja oksetti niin vietävästi, kurkussa tuntui palan tunne ja vatsassa velloi. Otin primperania ja kaksi opamoxia avuksi. Kun kohtaus oli ohitse jai enää jäljelle pelon sekaiset tunteet ja raastava uupumus kuin olisi juossut maratonin! Ei ole niin pahaa kohtausta tullutkaan aikoihin. Oksetusfiiliksellä olen pelkästään selvinnyt viime aikoina, mutta nyt oireiden kirjo oli laajempi! Rauhoittuminen oli todella vaikeaa. Nyt on onneksi vielä toistaiseksi ihan hyvät fiilikset joten toivon, että näin jatketaan!
Kirjoitettu: 09.08.2008 klo 17:00 Avainsanat: "Kuin pientä unelmaa..."Niin menevät laulunsanat... Täällä pyyhkii pitkästä aikaa hyvin. Olen jotenkin onnellisempi kuin koskaan. Tällaista se hypo on joka tuntuu olevan 110% päällä! Voi, että kun tästä nauttii, olen ollut melkein koko kesän niin masentuntu, että tuntuu kuin minua palkittaisiin jostain, mutta en vain itse tiedä mitä hyvää olen tehnyt ansaitakseni tämän! Mies oli tosin hieman huuli pyöreänä kun seurasi minun touhujani ja puheen tulvaa:-D! Masennus on niin kökköä aikaa, että tällaista oloa osaa todellakin arvostaa kun sellainen eteen tulee! Olen kohta viikon syönyt cipralexia joten lieneekö olo sen aiheuttamaa!? Sitä määrättiin kun oli niin kauhea alamäki päällä, mutta nyt ei moisesta tietoakaan. Olen nykyään kiinnostunut enemmän ympärilläni tapahtuvista asioista. Eniten luonnonhenkisyys ja harmonia kiinnostavat minua. Nyt kun olisi voimia ja mielenkiintoa möyriä puutarhassa niin alkaa sitten kasvukausi olla ohi. Tosin kukkasipuleiden kanssa ehtii pelaamaan vielä! Ostin kasvikuivaimenkin jolla alan säilöä itse yrttejä ruokia varten. Ajattelin ensikesänä laittaa kasvihuoneeseen tomaatin ja paprikan sijasta erilaisa yrttejä kasvamaan. Tosin pitäisi ensi tarpoa läpi talven odottaen kevään saapumista. Luen tällä hetkellä kirjaa nimeltä "Kasvien salaiset voimat". Se on todella mielenkiintoinen kirja. Se on tähänastisista kirjahankinnoista parhaimmistoa. Kohta pitäisiä lähteä porukoiden luo viemään poika yökylään. siellä jo serkkulikat odottavat innolla leikkikaveria. Ajattelin käyttää tämän päivän hyödyllisesti ja pestä pyykit loppuun, vaihtaa petivaatteet ja imuroida. Mankeloidakin pitäisi ja silittää. Pihallakin olisi vielä töitä. Sitten on miehen kanssa iltä vapaa. Saa keskittyä hieman parisuhteeseenkin. Huomenna olisi mukava lähteä pienelle luontoretkelle metsään. Ottaa kasvikirja mukaan ja rauhoittua luonnon helmassa. Pitää todellakin nauttia miehen kanssa yhteisestä ajasta koska hän on perustanut vähän aikaa sitten oman toiminimen ja töitä riittää kerrakseen ja välillä töitä on viiikonloppuisinkin. Odotan taas innolla kun kavereiden kanssa pelataan lautapelejä. Carcassonne on yksi suosikeistani. Olen itsekin keräillyt kaapin pullolleen jos jonkinmoisia pelejä. Tässä lähistöllä asuu pariskunta jonka kanssa ollaan aikasta paljon pelailtu ja vietetty aikaa. Aurinko paistaa niin kutsuvasti tällä hetkellä sälekaihtimien välistä, että tekisi mieli mennä ulos ammentamaan siitä energiaa itseensä. Pitäisi muutenkin kohta tehdä lähtöä.
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Copyright © Darwin Media Oy 2012 Kieltorekisteri
