 |
|
||||||||||||||||
|
Kirjoitettu: 30.01.2010 klo 23:56 Avainsanat: Pohjakosketuksia...Pari päivää on mennyt pudotessa yhä alemmas. Kuukausi menikin todella tasaisesti ja hyvin. Nautin jopa elämästä ja kaikki oli niin kuin ennen. Tänään olo helpotti tänä iltana, mutta taas pelottaa huominen. tekemistäkin olisi, mutta ei jaksaisi tehdä. Hyvinä hetkinä sitä haalii elämäänsä kaikkea ja sitten kun saa iskun vasten kasvoja loppuvat voimatkin. Jos pitäisi päättää kumpi on loppupeleissä minulle kaksisuuntaisena helpompaa, masennus vai remissio niin masentuneena tunnen itseni paremmin, mutta tasaisena en osaa enää kuin tarkkailla kaikkia merkkejä jotka viittaavaat nousuihin tai laskuihin. Eläkkeelle pääsy helpotti oloa aluksi, mutta ahdistuneisuus palasi takaisin. Jonkin verran on myös pakko-oireista käytöstä josta pitäisi puhua lääkärille. Ajattelen toistuvasti olevani vakavasti sairas ja likaisuuteen liittyvät asiat askarruttavat mieltä. Siitä tietää jo että mieli alkaa vaeltaa muualla kun ei iltaisin haluaisi nukahtaa ja kohdata seuraavaa päivää. Lääkkeiden ottaminen venyy yöhön. Aamulla nukuttaa yli puolen päivän. Viikolla on kurjaa kun on yksin kotona päivisin ja mies on töissä. Illalla on helpompaa kun on toinen ihminen seurana. Yksin murheet kasautuu. Jos saisin päättää niin en enää tahtoisi herätä seuraavaan aamuun vaan jatkaa ikuista unta. Välillä mietin onko millään mitään merkitystä enää, onko elämällä mitään tarjottavaa...
Jos haluat kommentoida kirjoitusta tai kommentteja, on sinun kirjauduttava sisään.
» Rekisteröidy » Unohdin salasanani |
|||||||||||||||
Copyright © Darwin Media Oy 2012 Kieltorekisteri
