|
Kirjoitettu: 14.01.2010 klo 09:15
Avainsanat: uusi vuosi, uuden vuoden lupaus, pakkanen, elämäntapamuutos, talvi
Iloista uutta vuotta!
Uusi vuosi – ja uusi vuosikymmen – on jälleen pyörähtänyt käyntiin. On siis taas aika parantaa elämäntapoja. Aika lopettaa tupakointi, kuntoilla enemmän, vähentää suklaansyöntiä..
Kuulostaako tutulta? Uuden vuoden kynnyksellä on tapana tehdä lupauksia, joista on loppujen lopuksi hyvin vaikea pitää kiinni.
Suosituimpien uuden vuoden lupausten joukossa on paljon niitä vanhoja tuttuja. Elämäntapojen parantamisen lisäksi ihmiset haluavat panostaa enemmän perheeseen ja itseensä. Nykyihmiset ovat stressaantuneita monesta asiasta, ja moni lupaakin ottaa uuden vuoden alkaessa rennomman asenteen elämää kohtaan. Usein nämä hienot tavoitteet kuitenkin unohtuvat kuluvan vuoden aikana.
Epäonnistuminen uuden vuoden lupauksen pitämisessä saattaa tuntua ikävältä, joten lupauksia tehdessä kannattaa olla realistinen. Kun asettaa itselleen järkeviä tavoitteita, on paljon todennäköisempää, että lupauksen pystyy myös pitämään. Elämäntapamuutoksia ei myöskään kannata tehdä kertarysäyksellä, vaan muuttaa tapojaan vähitellen, jolloin muutokseen ehtii tottua.
Uusi vuosi alkoi Suomessa hyvin kylmissä merkeissä. Pakkaslukemat ovat kivunneet välillä yli kolmenkymmenen asteen, mikä on yllättänyt yleensä kylmään ilmaan tottuneet suomalaisetkin.
Pakkasilla on hyvä muistaa pitää huolta siitä, että oma vaatetus suojaa kylmän ilman vaikutuksilta. Pakkanen kuivattaa ihoa, mikä voi olla äityä todella ikäväksi ongelmaksi. Muistakaa siis kosteuttaa ihoanne säännöllisesti ja suojata myös kasvot ulkona liikkuessanne!
Talvikauden perinteiseltä flunssalta voi säästyä, kun syö tarpeeksi vitamiineja ja pitää itsestään muutenkin huolta. Riittävä uni ja säännöllinen liikunta auttavat pitämään energiatasoa yllä pimeinä talvikuukausina, jolloin aurinkoa näkee hyvin vähän.
Oikein mukavaa ja onnistunutta uutta vuotta kaikille teille!
- Verkkiksen toimitus
Kirjoitettu: 30.06.2009 klo 14:57
Avainsanat: kesä, iho, aurinko, vesi, hyttynen
Älä jätä aivoja narikkaan
Kesä! Vihdoinkin voi kuoriutua talvitamineista, nautiskella pallojäätelöitä ja loikoilla ulkona päivästä toiseen. Aurinko lämmittää ihoa ja lempeä tuuli hellii aisteja. Kyllä mieli lepää, kun saa sukellella aalloissa ja kuljeksia kukkivilla niityillä. Mikäs sen parempaa?
Älä jätä aivoja narikkaan, kuten eräs tuttu lausahdus toteaa. Se on täysin totta. Vaikka kesäloma ja upea sää ovat nautinnollisia eivätkä innosta miettimään epämääräisiä suosituksia ja ohjeistuksia, ei ihan holtittomaksi ole hyvä heittäytyä. Kunhan muistaa pakata aurinkovoiteen laukkuun ja hörppäillä vettä välillä, pääsee jo pitkälle.
Kuumina kesäpäivinä ei tee mieli syödä mitään muuta kuin jäätelöä. Vaikka se mangomelonitötterö ehkä on unelmien täyttymys, ei linjoistaan huolehtivan kannata herkkuja ahtaa itseensä jatkuvalla syötöllä. Herkuilla on lihottamisen lisäksi toinenkin huono puoli: muu ruokaileminen unohtuu täysin. Tuskin on kovin mukavaa kärsiä päivän loppupuolella jyskyttävästä pääkivusta, koska kunnon ateriat ovat jääneet kokonaan väliin. Samalla tavalla keho oirehtii myös silloin, kun veden juominen ei ole syystä tai toisesta ollut päällimmäisenä mielessä.
Oikeanlainen pukeutuminen on kesäisin yllättävän vaikeaa. Lyhyet hameet ja housut sekä pienikokoinen paita eivät hiosta kovinkaan paljon, mutta altistavat samalla suurimman osan ihosta auringolle. Ihoa on tällöin muistettava suojata aurinkovoiteella, jossa on tarpeeksi suuri suojakerroin. Rasvaa pitää muistaa lisätä kahden tunnin välein! Liiallinen pukeutuminenkin tuo omat ongelmansa - on kuuma, vaatteet liimautuvat ihoon ja olo on erittäin epämiellyttävä. Pahimmillaan liiasta vaatetuksesta johtuva kuumuus aiheuttaa lämpöhalvauksen, jonka kirjoittaja on päässyt kokemaan. Ei ole ihana kokemus, ei.
Hyttysten pahin hyökkäysaika on kohta käsillä. Yritä muistaa hyttysmyrkky ja jättää paukamien raapiminen väliin. Hyttysmyrkkyjä on nykyään hyvin monenlaisia, joten jos et halua sulostuttaa itseäsi myrkyn tuoksulla, voit sytyttää vaikkapa hyttyssavun. Luonnossa liikkuessa muista tarkistaa illalla, ettei kehosta ja vaatteista löydy hirvikärpäsiä tai punkkeja. Muista myös tarkistaa järven levätilanne ennen loikkaamista, sillä sinilevä voi aiheuttaa inhottavia reaktioita.
Kesäisin on mukavaa päättää kaunis päivä saunotteluun, pariin makkaraan ja kenties alkoholiin. Tämä on monille vallan mainio tapa rentoutua, ja kohtuudella tässä ei olekaan mitään väärää. Kunhan vain muistaa, ettei niitä makkaroita syö ihan joka päivä, niin sydän kiittää. Alkoholin yletön läträäminen taas voi johtaa omituisiin päähänpistoihin, jota muista pitää huoli itsestäsi, myös kesällä!
- Verkkiksen toimitus
Kirjoitettu: 30.03.2009 klo 11:30
Avainsanat:
Hihat heilumaan
Aaah!!! Ihana Tanssii tähtien kanssa on
jälleen palannut kuvaruutuun uusien kasvojen kera. Mikä mahtava tunne
onkaan sunnuntai-iltana vartti ennen lähetystä kasata olohuoneen
pöydälle "pienehkö" leipäpino, ehkä annos-pari jäätelöä ja lauantai-illalta jääneet irtokarkit, kaivautua pehmeään sohvaan, nostaa vielä jalat selkänojalle, arvostella virheaskelia, jäykkiä
taivutuksia ja pömppöjä vatsoja, vaikka toiset tanssii niin että
hikipisarat sinkoilee.
Kuvitella nyt itse olevansa "oppilaana" ammattilaisen parina suorassa TV-lähetyksessä..Huhhuh ja hei, varsinainen tragikomedia siitä taitaisi tulla. Ei vetäisi vertoja edes kanki-Kaikkoselle, jonka tyyli vetosi meihin kaikkiin tavallisiin tallaajiin..Parempi vaan siis hymyillä heille sohvan perukoilta. Sitä paitsi penkkiurheilu tässä lajissa on niin tehokasta, että siitä oikeasti tulee hyvä mieli, endorfiinit hyrrää ja sykekin melkein nousee. Kilot taitavat kuitenkin pysyä.
Toisaalta edellä mainitulla, kuten monella muullakin liikuntaa tarjoavalla ohjelmalla, on piristävän vaikutuksen lisäksi kannustava vaikutus. Vaikka sunnuntai-ilta menisikin sohvalla löhötessä, jo maanantaina mietityttää, että miten sitä itse pääsisi tosi kuntoon. Jos muutkin tavalliset tallaajat saavat uskomattomia tuloksia ja kehitystä tanssissaan aikaan, sitä miettii, että samaan pystyn minäkin. Teen, pärjään, liikun ja kiinteydyn!
Ei muuta kuin hihat heilumaan, kesään on enää pari kuukautta aikaa! Tanssimaan, juoksemaan, kävelemään, uimaan, jumppaamaan tai joogaamaan. Eihän tänne vain makaamaan ole tultukaan, eihän?
Kirjoitettu: 23.12.2008 klo 12:39
Avainsanat:
Hyvää joulua!
Hyvää Joulua ja onnellista Uutta vuotta 2009 kaikille kävijöille toivottaa Verkkoklinikan toimituksen väki!
Kirjoitettu: 14.07.2008 klo 12:52
Avainsanat: kysely, nettilääkärit, voittajat
Nettilääkärit-kyselyn voittajat on arvottu
Nettilääkärit-kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin kolme kappaletta
Iittalan Aalto-maljakon muotoisia jääpalamuotteja. Onnetar suosi
arvonnassa seuraavia henkilöitä:
Mimmu Nummela Riihimäeltä
Tanja Lina Vaasasta
Petri Mäkinen Noormarkusta
Onnea voittajille ja kiitokset kaikille vastanneille!
Kirjoitettu: 24.04.2008 klo 12:31
Avainsanat:
Keveys tuntuu ja näyttää hyvältä
Kyllä se niin on, että makeanhimo kuuluu talven kylmään ja pimeään kauteen. Mitä lähemmäksi kesää mennään, sitä harvemmin mieli vaatii suklaata tai jättimäistä karamellipussia.
Kyse on varmasti siitä, että luonnollisen kehityksen mukaan myös ihminen vaatii talvipakkasille jotain rasvaisempaa nahkansa alle luita lämmittämään. Toisaalta ilmiö voi olla osaksi ”asennevammaa”, jonka mukaan ennen kesää on jarrutettava syömisiään ja luettava erityisen tarkasti kaikkien tuotteiden ravintosisällölliset ominaisuudet. Ehkä tämä kaikki kumpuaa jostain syvältä alitajunnasta ja vähentää meidän himoamme päivittäiseen karkkihetkeen.
Onneksi vähälläkin voi saada aikaan! Ei kesä välttämättä mitään kaikenkattavaa ravintoremonttia vaadi, vaan pienillä valinnoillakin voi päästä pitkälle. Ajatella millainen määrä rasvaa päivittäin jää kroppamme ulkopuolelle pelkästään sillä, että vaihdamme päivittäisen suklaapatukan yhteen viikossa, vaihdamme juuston tilalle vähärasvaisen version ja jätämme limonadit ja muut sokeriset juomat korkkaamatta.
Vielä kun tähän lisää ainakin 2-3 liikuntatuokiota viikkoon ja mahdollisesti pyöräily työpaikalle tai kouluun, niin kehon ulkopuolinen rasvakasa sen kuin kasvaa. Hyvää oloa saa jo melkein vain ajattelemalla tätä ihanuutta!
Sitä paitsi ulkonäkö olkoon sivuseikkana, jos olemassa kuitenkin, sillä hyvää oloahan tällä kaikella haetaan. Kevyempi askel kävelylenkillä tuntuu hyvältä ja kaikin puolin keveys tuo hyvää mieltä terveyttä unohtamatta!
Linnunlaulua ja kevään riemua kaikille!
-Verkkiksen toimitus
Kirjoitettu: 12.03.2008 klo 10:59
Avainsanat: kevät, harrastus, valoisa, ruokavalio
Valon voimaa
Arkiaamuna kellon soidessa seitsemältä, ei tunnukaan enää kurjalta nousta. Ulkona on valoisaa ja
aurinko herännyt ennen meitä. Hyvässä lykyssä ulkoa kuuluu linnun laulua, joka
entisestään virittelee mieltä hyvälle tuulelle. Talven pimeyden jälkeen me
olemme saaneet valon takaisin!
Valon vaikutuksen huomaa myös illalla. Pimeän aikaan usein tuntuu, että päivä on jo ohi kellon käydessä viisi. Pimeys saattaa käännyttää takaisin ovelta treenikassin kera ja kaataa sohvalle
lämpimän vällyn alle. Joskus ei tuntuisi hullummalta viettää karhunelämää ja
nukkua koko talvi ohi. Valoisa kevät sen sijaan tekee ihmeitä myös ajalle, jota se tuntuu lisäävän, vaikka tunteja kahteenkymmeneenneljään ei lisää tulekaan. Kas kummaa, kellon käydessä viisi
tuntuu, että päivää on vielä edessä tunti tolkulla.
Keväällä tulee usein myös halu pieneen uudistukseen esimerkiksi kampauksen, vaatteiden, ruokavalion tai
harrastusten osalta. Kesä alkaa häämöttää mielessä ja mitäpä sitä ei itsensä
eteen tekisi, jotta ”talviminän” saisi vaihdettua freesimpään olemukseen. Nautitaan
virtaa antavasta valosta, keväisestä auringosta, räystäältä tippuvista
vesipisaroista ja keksitään uusia kujeita keväälle!
Valoa ja iloa kaikille!
- Verkkiksen toimitus
Kirjoitettu: 29.01.2008 klo 11:54
Avainsanat: ilmasto, liikunta, ilmastonmuutos, hyötyliikunta, talvi
Liikkumalla ilmastonmuutosta vastaan!
Kyllä se painaa mieltä. Ilmastonmuutos siis. Aiemmin se on ollut enemmän vain puhetta ja
lehtien otsikoita, mutta nyt se näkyy joka puolella, kun ulos menee: lunta
vähän tai ei lainkaan, luistelukentät käyttökelvottomia joka toinen viikko sekä
pakkasta juuri ja juuri saamaan posket punaisiksi ulkoilun jälkeen.
Mietityttää, mitähän ne tulevaisuuden talviliikuntalajit tulevat olemaan? Tekonurmella
hiihtoa? Heinäpeltokenkäilyä lumikenkäilyn sijaan? Kyllä sekin kertoo jotain,
että ennen hiihdettiin kouluun. Tuskin ovat rullasuksilla menneet.
Toisaalta esimerkiksi juoksijoille on tämä uusi ilmasto aika kiva, koska ainakaan liika
pakkanen ei estä lenkille menoa. Myös pyöräily ainakin sulalla tiellä on
helpompaa kuin jäätyneellä tiellä, joten jos matkan puolesta mahdollista, voi
työmatkat taittaa pyörällä talvellakin.
Jätetään autot kotiin! Unohdetaan bussikyydit! Mennään kävelemällä, mennään pyörällä!
Ajatellakin, kuinka paljon hiilidioksidipäästöt laskisivat, jos edes tuhat
suomalaista taittaisi työmatkansa pyörällä tai kävelemällä auton sijaan.
Samalla voi miettiä hieman pidemmällä aikavälillä, paljon säästetään
hyötyliikunnalla ehkäistyjen sydän- ja verenpainetautien hoidossa.
Murehtimalla ei eteenpäin pääse, se on selvää. Liikkuminen on mukavaa ja sekin voi olla yksi
keino ilmastonmuutosta vastaan. Nyt jos koskaan on aika nauttia hiihdosta ja
luistelusta, laskettelusta ja lumikenkäilystä aina silloin kun sää sallii.
Hiihtolomat lähestyvät ja kevätaurinko antaa taas voimia valoisuudellaan. Nautitaan
talvesta ja talven tarjoamista liikuntamahdollisuuksista!
- Verkkiksen toimitus
Kirjoitettu: 20.11.2007 klo 10:35
Avainsanat: väsymys, uupumus, uni, lepo, liikunta
Rasittunut vs. raukea olo
Väsymystä on tunnetusti useanlaista, mutta karkea jako maalaisjärjen mukaan, ilman ammattilaisen asiantuntemusta lienee yksinkertaisesti jako hyvään ja huonoon väsymykseen. Mikä ne erottaa toisistaan?
Viime aikoina on tullut huomattua, että huono väsymys on levon puutteesta ja liian suuresta työmäärästä johtuvaa uupumusta. Tuossa tilassa olo tuntuu apaattiselta ja saamattomalta, eivätkä asiat ota onnistuakseen ilman suuria ponnistuksia. Aamulla sängystä ylös pääseminen on päivän vaikein kohta, ja nukkumaan meneminen sitä vastoin odotetuin.
Hyvä väsymys taas on pikemminkin raukeutta, miellyttävää tunnetta, jonka saa esimerkiksi liikkumalla oikein kunnolla. Se ei edes tunnu varsinaisesti väsymykseltä. Vaikka niin sanotusti nuutunut fiilis vallitseekin kropassa ja päässä, mieli on silti iloinen ja energinen. Työt ja muutkin jutut luistavat mainiosti. Hyvällä tavalla väsyneenä on myös ihanaa päästä nukkumaan, mutta aamu ei ole läheskään niin hankala kuin ”huonosti väsyneenä”. Raukeana ja rentona ihminen ilmeisesti nukkuu paljon paremmin kuin uupuneena.
Mikäli olo siis tuntuu uupuneelta, ehdottaisin oman kokemukseni perusteella käymään pienellä lenkillä. Matkaan lähtemisen kynnys oli monta viikkoa vain erinäisten töiden äärellä istuneena korkea, mutta sen yli astuminen todellakin kannatti. Liikunnan luulisi väsyttävän uupunutta ihmistä entistä enemmän, mutta vaikutus on päinvastainen. Eilinen, pienen pieni puolen tunnin hiihtolenkki ja moneen viikkoon ensimmäiset hyvin nukutut kahdeksan tunnin yöunet puhunevat puolestani.
Onko olo siis ahdistavan uupunut vai onnellisen raukea, sen voi valita. Valitse vain itsellesi sopivin tapa käyttää energiaa ja toteuta se, niin saat kuluttamasi virran monin verroin takaisin!
- Verkkiksen toimitus
Kirjoitettu: 06.11.2007 klo 10:23
Avainsanat: kiire, stressi, mieli, keho, rentoutuminen
Kiire ottaa kantapäähän
Moikka pitkästä aikaa!
Ei ole toimitus ehtinyt vähään aikaan kirjoitella tähän blogiin, minkälaisesta kiireestä milloinkin johtuen. Nyt työkiireet ovat hetkeksi hellittäneet, mutta lähes saman tien täytyy alkaa valmistautua joulun mukanaan tuomaan hössötykseen.
Syksyn hektisestä rytmistä on löytynyt sekä hyviä että huonoja puolia. Moniin ihmisiinhän stressillä sanotaan olevan positiivinen vaikutus kun on kyse työn tekemisestä. Yksityiselämässä pätee osittain sama väittämä, mutta silloin stressin toivoisi tulevan jostain muualta kuin töistä.
Varsinkin nyt kun joulun odotus ja valmistelu alkavat jo näkyä arjessa ja niihin liittyvät asiat pyöriä mielessä, on enemmän kuin viisasta pitää työ ja vapaa-aika niin kaukana toisistaan kuin suinkin mahdollista. Ainakin toinen puolisko pitäisi pystyä rauhoittamaan, jotta sen avulla pääsisi irti toisen puoliskon stressaavista ajatuksista.
Vaikka tuossa erittelyssä onnistuisikin, ei kiirettä siltikään välttämättä pääse pakoon. Liian monesti tekemistä ja juoksemista riittää sekä töissä että kotona, eikä mieli pääse lepäämään kunnolla. Ja kun ravaamista riittää tarpeeksi kauan, alkaa se tuntua myös kehossa.
Voi kuulostaa hieman kummalliselta, mutta itselläni liian täyteen ahdettu aikataulu ja kova vauhti tuntuvat ensimmäisenä kantapäissä. En tiedä mistä moinen johtuu. Lienevätkö syynä liian kuluneet kengät tai pohjalliset? Se on kuitenkin hyvä merkki hidastaa tahtia sekä lepuuttaa ja hemmotella hetken jalkoja ja tietysti myös mieltä. Kaikki mitä tähän tarvitaan on rauhallinen hetki lämpimässä saunassa, kunnon hieronta jaloille ja loppuilta vaaka-asennossa "meditoiden" ja nauttien hyvästä lukemisesta tai televisio-ohjelmasta.
Näin kulki juttu kiireestä kantapäähän. Kommentoi ja kerro meille omista keinoistasi hoitaa stressin ja kiireen runnomaa itseäsi.
- Verkkiksen toimitus
Kirjoitettu: 23.08.2007 klo 16:48
Avainsanat:
Uusiin kujeisiin
Syksy on siitä(kin) ihanaa aikaa, että silloin
elämässä alkaa uusien, terveempien elämäntapojen, kehittävien harrastusten ja
monien hyvien lupausten kausi. Joillakin, ehkä jopa useimmilla nämä uudet
kujeet saattavat tosin jäädä lyhytkestoisiksi, mutta mitäpä siitä. Tuleepahan
kokeiltua jotain uutta edes sen muutaman kerran.
Ja mistä sitä tietää, mikä
syksy ja mikä harrastus on sellainen, että uusi, yleensä urheilullisempi ja
kaikin puolin paljon parempi elämäntyyli kolahtaa kunnolla ja jää pysyvästi
päälle. Ettei lenkki-into lopahdakaan ensimmäiseen räntäsateeseen ja jumppaan
tulee lähdettyä vielä silloinkin, kun auton ikkunan saa jo raaputtaa kirkkaaksi
kuurasta.
Sitä syksyä odotellessa on mukava kokeilla kaikenlaisia lajeja, joka
syksy jotain uutta. Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, hiljalleen oma rakas
laji ja harrastus paljastuu lukuisten kokeilujen joukosta. Jos se sitten onkin
hyvän kirjan lukeminen tai elokuvan katselu sohvalla maaten, niin tulipahan
ainakin selväksi, että juuri se on asia, jota itse haluaa tehdä sen sijaan että
jolkottelisi pitkin kuntoratoja tai pomppisi steppilaudalla tai kolistelisi
rautaa salilla. Ei sitten enää tarvitse haikailla liikunnallisemman elämän
perään, jos on omakohtaisten kokeilujen myötä todennut, ettei liikunta vain
itselle jostain syystä sovi.
Todennäköisemmin kuitenkin käynee niin, että jos
vain jaksaa kokeilla ja etsiä, niin se oma liikuntalaji löytyy. Sohvalla
makoilukin tuntuu paljon paremmalta, kun siitä tulee harvinaisempaa herkkua. Nykyään
lajitarjonta on onneksi monenlaista, joten jos kova hikiliikunta ja itsensä
rääkkääminen ei innosta, voi valita jonkin vähän pehmeämmän lajin. Kuten vaikka
pilateksen, sauvakävelyn tai vaikka lintujen bongailun. Jos taas arki kaipaa
adrenaliinia, voi etsiytyä vaikkapa paikallisen kiipeily- tai sukellusseuran
kursseille.
Jokaiselle löytyy jotain. Pääasia että uskaltaa kokeilla. Iloa
uusiin kokeiluihin ja virtaa syksyyn!
-Verkkoklinikan toimitus
Kirjoitettu: 17.07.2007 klo 11:04
Avainsanat:
Ilmoja pitelee
Koska viimeksi keskustelit säästä? Sellaista kevyttä rupattelua kaverin tai naapurin tai ihan tuiki
tuntemattomankin kanssa? Taisi olla tämän päivän
puolella? Ja sitten vielä sanotaan, että me suomalaiset emme hallitse
”small talkia”. Pah, sanon minä. Mehän olemme siinä vallan mestareita. Ainakin
kun on kyse säästä.
Tämä on sinänsä huvittavaa, koska Suomen säähän on aivan
ennalta arvattavaa. Esimerkiksi kesällä voi hyvinkin ennalta arvata että
jossakin vaiheessa päivää ihan varmasti tulee vettä niskaan. Ainakin vähän ripottelee
tai pari pikku raekuuroa heittää. Täysin selvää on myös se, että kun lähtee
vaikka lomareissulle Suomen suveen, on aina varauduttava kaikkeen – voi olla
lämmintä 25 tai 5 astetta ja vettä varmasti jossain vaiheessa tulee. Mitään ei
siis kannata pakatessa jättää kotiin vain siksi, että sitä ei ehkä tarvittaisi.
Ennalta arvattavaa on myös se, että kun aamulla katsoo
ikkunasta ulos, niin tietää, että iltaan mennessä sää on ehtinyt vaihtua jo
useampaan otteeseen. Mitäs rupattelun aihetta tässä sitten oikein on?
Ehkä sää -small-talk onkin keinomme kuulua joukkoon ja saada
sosiaalista hyväksyntää. Se on myös oiva tapa tehdä tuttavuutta naapurien
kanssa tai aloittaa jutustelu vaikkapa terassilla. ”Kyllä on kuuma, eihän tätä
hellettä jaksa, ihan vetää väsyneeksi kun hiki vaan virtaa, ei jaksa oikein
tehdä mitään”, valitellaan ensimmäisenä kunnon hellepäivänä. Sitten kun
hellepäivää ei kuulu, valitellaan ”On se tämäkin taas, voi tätä Suomen kesää
kun aina vaan sataa ja on niin kylmä jotta ei pysty mitään tekemään. Tulis nyt
oikea kesä ja helteet!”.
Ja kaverit/naapurit/uudet tuttavuudet nyökyttelevät: niinhän
se on, ei kerta kaikkiaan mitään jaksa tehdä, kun on niin kuuma tai kylmä.
Oivoi tätä Suomen kesää, tulisi jo talvi niin pääsisi hiihtämään.
Mitä jos alettaisiin luoda uudenlaista small talk
–kulttuuria tänne liian kylmän ja kuuman Pohjolan perukoille? Aihetta ei toki
tarvitse vaihtaa, säässä pysytään edelleen. Jospa vaan vähän muutettaisiin
tyyliä.
Seuraavan kerran säävalituksen alkaessa, ole sinä se
ärsyttävä positiivisuuden perikuva ja sano sadekelillä, kun vettä vihmoo ja
mittari painuu alle 15 asteen: ”Onpa kerta kaikkiaan mahtava keli grillata.
Kuumat grilliherkut kun niin mukavasti lämmittävät näin raikkaalla kelillä. Ja
jos menee bikineissä päiväksi pihalle, taatusti alkaa laihtua, kun kaloreita
kuluu lämmön ylläpitämiseen. Kuntokin kasvaa kun eihän niissä bikineissä
tarkene paikallaan olla, pitää vähän jumpata välillä. Niin, ja eipä ole
rannalla ruuhkaa. Ihan saa itse vallata sen kaikkein parhaimman paikan. Onpa se
ihana tämä Suomen suvi, kerta kaikkiaan!”
Ja jos on ihan hirmuisen lämmin ja helteinen päivä, niin
siitäkin löytyy paljon ilon aiheita. Kuten vaikka se, että on niin ihanan
lämmin ja helteinen päivä. Tarvinneeko sitä sen enempää perustella?
Virkeitä ajatuksia Suomen suveen itse kullekin!
-Verkkiksen toimitus
Kirjoitettu: 21.06.2007 klo 14:05
Avainsanat:
Hyvää juhannusta!
Verkkoklinikan toimitus toivottaa kaikille verkkisläisille oikein mukavaa, aurinkoista ja rentouttavaa juhannusta!
Kirjoitettu: 05.06.2007 klo 11:36
Avainsanat:
Sinkku-nainen: osta pyörä!
Sinkku-nainen: osta pyörä! Hieman kummallinen otsikko, mutta kerronpa tähän ensin taustaa, niin jo alkaa otsikkokin saada merkityksen.
Palataanpa ajassa taaksepäin, aina viime kesään saakka. Silloin tämä nainen sai elämänsä ensimmäisen, ihka uuden, tuliterän pyörän. Eihän se pyörä paljoa maksanut, mutta ajattelin, että onhan se uusi pyörä hyvä, hinnasta riippumatta. Olisinpa silloin tiennyt, että nyt tuli säästettyä ”vähän” väärässä paikassa…
Ensimmäisen kerran tämä armas, jalo ratsuni teki minulle tenät noin kuukauden päästä ostohetkestä. Olin pyöräilemässä vinhaa vauhtia kavereideni kanssa, kunnes yhtä äkkiä ketjut lähtivät pyörästä. Hiekkatiehen lähemmän tutustumisen jälkeen soraa ja pieniä kiviä löytyi ihoni alta melkein yhtä paljon kuin siitä pahaisesta kivikkoisesta kohdasta, johon satuin pyörälläni kaatumaan. Ajattelin, että tämä on vain huonoa tuuria, eihän uudesta pyörästä voi ketjut noin vain lähteä.
Mutta toisinhan siinä kävi: melkein joka toinen päivä ährään naama punaisena pyöräni ketjuja paikoilleen, milloin missäkin ojan penkassa ja tien laidassa. Olen ajellut pyörälläni vuoden päivät ja tuntuu, että huono karma on jahdannut minua aina pyörän ostamisesta saakka. Tällaiselle tapaturma-alttiille ihmiselle ei tuollaista menopeliä pitäisi edes myydä!
Mutta tästä päästäänkin sitten itse otsikkoon: lähes aina (ainakin joka toinen kerta) kun tämä harmillinen ketjujen irtoaminen tapahtuu, sattuu aina jokin miespuolinen avulias ”prinssi” paikalle. Milloin se on asunnon vieressä olevan asfalttityömaan työmies tai rullaluistimilla liikkuva miekkonen. Siinä sitä sitten joka kerta naama punaisena selitän, että tätä tapahtuu harva se päivä. Pitäishän ne ketjut rasvata ja takarengasta siirtää, että ketjut olisivat tiukemmalla… Enpä vaan ole saanut aikaiseksi tuota vielä tähän päivään mennessä.
Sinkku-naiset, ottakaa neuvostani vaarin! Tien päällä liikkuu ritareita enemmän kuin osaatte arvatakaan.
Kauniita kesäpäivän jatkoja ja pysyviä (tai pysymättömiä) ketjuja toivottaa:
Verkkoklinikan toimitus
Kirjoitettu: 23.05.2007 klo 12:56
Avainsanat:
Kunnon kesää odotellen..
Ah, luonto on vaihtanut väriään ja talven pölytkin ovat huuhtoutuneet sadevesien mukana. Sama tuntuu tapahtuneen myös omassa mielialassa. Talven pitkät ja pimeät illat ovat muuttuneet valoisiksi ja yhä lämpimämmiksi, mikä saa jalat vipajamaan kohti lenkkipolkua.
Muutamana päivänä on jo saanut nauttia lämpöisestä auringosta, eikä vesisadekaan ole saanut mieltä matalaksi. Kaikenlaiset pölytkään eivät ole hidastaneet menoa, ainakaan vielä. Joka vuotinen tuhina kun tuntuu ainakin itselle olevan jo tuttu juttu.
Muutamana iltana on lenkille lähtö venynyt myöhään iltaan, ja lenkkikaverina on ollut virkistävä lämpöinen sade, mikä saa ilman tuntumaan raikkaalle. Varmaan moni muukin on huomannut saman, että olo on kaikenpuolin virkeämpi. Johtuneeko tämä sitten valoisuudesta, vai siitä että luonnossa kaikki uusiutuu. Puut kasvattavat vauhdilla uusia lehtiään, jotka tuuli saa mukavasti havisemaan. Nurmikkokin vihertää jo mukavasti odotellen leikkaajaansa.
Eläimetkin tuntuvat ottavan irti kaiken tulevasta lämmöstä ja valosta. Linnuilla tuntuu olevan loputon puheripuli, ja muotikin on kesäksi jo muuttunut. Oravat juoksentelevat ympäriinsä uudessa ruskeassa kokovartaloasussa piilotellen hullunlailla ruokaa varastoihinsa, unohdellen ne sitä mukaa. Jänötkin ovat saaneet pompittua pois talven puhtoisen valkoisen asunsa.
Tämä vuodenaika tuntuu itsestä ainakin parhaalta. Uudet raikkaat tuulet puhaltaa ja mikä parasta, kesäloma lähenee.
Kesäloma tuntuu merkitsevän toisille rauhallista löhöilyä perheen ja ystävien parissa. Toisille se taas on minuuttiaikataululla laadittu stressiloma, josta on otettava kaikki irti. Kesämökki, purjehtiminen, uiminen, moottoripyöräily, sukulaisvisiitit, lomareissut, juhlat, auringonottaminen, laiturin nokassa istuskelu, piknik ja jäätelö kuuluvat varmasti tavalla tai toisella jokaisen kesään. Ja mikä parasta, ulkona liikkuminen on paaljon paljon helpompaa ja mukavampaa kuin 30 asteen pakkasessa.
Polkupyörä, rullaluistimet ja lenkkitossut on jo kaivettu esiin ja odottavat aktiivisempaa käyttöä. Mitä väliä jos ei vielä olekaan rantakunnossa, mitä se sitten ikinä lieneekään. Pyykkirumpuvatsan kerkiää vaihtaa pyykkilautaan vaikka seuraavaksi kesäksi. Parhaimmalta kuitenkin näyttää, että osaa nauttia tästä ajasta ja liikkua, ja ennen kaikkea itsestä ja läheisistä.
Raikkaita ja lämpeneviä päiviä toivotellen!
Kirjoitettu: 02.04.2007 klo 16:59
Avainsanat:
Alkuviikko on elämänmuutoksen aikaa
Jostain syystä alkuviikko ja etenkin maanantai tuntuu aina
olevan parasta aikaa elämän muutokselle. Kuntosalit ja lenkkipolut
ovat tupaten täynnä. Kaikilla on hirveä into päällä. Ikävä kyllä, monesti ote
tahtoo lipsua loppuviikkoa kohti. No, eipä hätää, seuraavana maanantaina voi
aina aloittaa uudestaan.
Tämä taitaa olla tuttu tarina monen kohdalla. Hyvin alkaneet
dieetit ja kuntokuurit tyssäävät aina viikonloppuna. Viikonloppuillat voivat venähtää
vähän pitkäksi ja seuraavana päivänä olo ei ole ollenkaan niin pirteä, että
viitsisi lenkille lähteä. Ehkä korkeintaan lähimmälle grillille tai pizzeriaan.
Omallakin kohdalla tarina on jokseenkin tuttu. Nykyään
yritän tosin pysyä kohtuus kaikessa linjalla: pienet lipsahdukset siis
sallitaan. Eipähän tarvitse joka maanantai aloittaa täydellistä
elämäntaparemonttia – vain pieni asenteen korjaus riittää.
Kirjoitettu: 13.03.2007 klo 16:20
Avainsanat: naistenpäivä, kevät
Miehet valtaavat Verkkoklinikan
Verkkoklinikan toimitus on nyt siirtynyt miesten haltuun, mutta ei hätää; toimituksen linjaa ei ole tarkoitus muuttaa mitenkään. Voihan tosin olla, että pieniä vivahde-eroja ilmenee, kun näppäimistöä naputtaakin nyt hieman karvaisemmat kädet. Tästäkin asiasta saa antaa palautetta ja se on myös hyvin toivottavaa.
Viikon kysymyksessä kysyimme teiltä naistenpäivästä. Näyttää siltä, että suurin osa teistä pitää naistenpäivää markkinamiesten keksintönä nyhtää meiltä miehiltä rahat ruusuihin ja suklaaseen, tai muuten vaan ”turhana juhlana”. Tätä blogia kirjoitettaessa 78 prosenttia vastanneista oli nimittäin sitä mieltä, että 8.3. on vain tavallinen torstaipäivä.
Herääkin kysymys: onko naistenpäivä tarpeellinen? Onko se vain omiaan lisäämään sukupuolten eriarvoisuutta? Eikö kaikkien päivien tulisi olla niin naisten, kuin miestenkin päiviä? Itselläni ei kyllä ole mitään sitä vastaan, että kauniimpaa sukupuolta joskus juhlistetaan – eikä tämä ole (vain) suotuisan palautteen kosiskelua. Yhdeksän prosenttia vastanneista sentään aikoivat mennä yhdessä syömään jonnekin kivaan paikkaan. Vain yhdellä prosentilla vastanneista naistenpäivänä oli bileet. Toivottavasti oli hauskaa. 11 prosenttia vastanneista odottivat saavansa erikoiskohtelua. Olisi mielenkiintoista tietää toteutuivatko toiveet.
Kevät on tullut. Itse olen ehdottomasti kevätihminen! Huomaan sen omassa käyttäytymisessäni. Keväällä kaikki asiat tuntuvat sujuvan paremmin. Aamulla jaksaa herätä pirteänä jo aamuvarhaisella. Kun taas syksyn pimeydessä aamuheräämiset tuntuvat todella tuskaisilta, vaikka kuinka aikaisin yrittäisi pehkuihin mennä.
Kevät tuntuu olevan myös otollista aikaa kaikenlaisille elämänmuutoksille. Rantakunnon hankkimiseen on vielä hyvästi aikaa ja lämpenevät ilmat ovat hyvä kannuste kuntoilijalle. Luonto herää taas uuteen kasvukauteen ja siitä innostumme myös me ihmiset muiden nisäkkäiden joukossa. Tuntuu siltä, että kevät olisi erityisen otollista aikaa parinmuodostuksen kannalta. Taitavat hormonitkin herätä kevääseen.
Iloista keväänjatkoa kaikille Verkkoklinikan käyttäjille!
Kirjoitettu: 16.02.2007 klo 15:05
Avainsanat: käyttäjätutkimus, toimitus
Käyttäjätutkimuksesta, mielipiteitä
Vielä kertaalleen tarkastellaan syksyllä, 7.-29.11.2006 Kuulas Research
Agency Oy:n toteuttamaa käyttäjätutkimusta, johon osallistui kaikkiaan
331 Verkkoklinikka.fi:n käyttäjää. Tällä kertaa katsastetaan
mielipiteitä palvelusta.
Verkkoklinikka koetaan hyödylliseksi ja mielenkiintoiseksi palveluksi.
Kyselytutkimukseen vastanneista peräti 86 prosenttia oli sitä mieltä,
että Verkkoklinikka on henkilökohtaisella tasolla hyödyllinen palvelu.
85 prosentin mielestä myös Verkkoklinikan sisältö on mielenkiintoista
ja 82 prosenttia vastasi pitävänsä Verkkoklinikkaa monipuolisena
palveluna. 66 prosenttia kertoi viihtyvänsä Verkkoklinikan parissa
vaikka ei olisikaan varsinaisesti etsimässä tietoa.
Tutkimuksen perusteella moni olisi valmis suosittelemaan
Verkkoklinikkaa muillekin. Näin vastasi peräti 63 prosenttia kyselyyn
osallistuneista. 23 prosenttia oli jo suositellut palvelua jollekin.
Verkkoklinikan sisältöön luotetaan: 69 prosenttia vastanneista piti
palvelua luotettavana ja 67 prosentin mielestä sivustolta löytyy
tarpeeksi tietoa. Reilu puolet vastanneista piti Verkkoklinikan
ulkoasua miellyttävänä. Eniten kehittämistä olisi sivuston, etenkin
keskustelujen toimivuudessa. Kyselytutkimuksen aikaan sivustolla olikin
tavallista enemmän teknisiä ongelmia mm. sivujen latautumisessa.
Sittemmin kyseisiä ongelmia on saatu hallintaan.
Siinäpä niitä mielipiteitänne. Verkkoklikan toimitus kiittää ja
kumartaa – tutkimuksen avulla saadusta palautteesta on suuresti apua
palvelun kehittämisessä juuri teidän tarpeitanne vastaavaksi. Palaute
on aina hyväksi, olipa se sitten risuja tai ruusuja.
Suurkiitokset kaikille vastanneille!
Aurinkoisia pakkaspäiviä
toivottelee Verkkoklinikan toimitus
Kirjoitettu: 08.02.2007 klo 11:13
Avainsanat: toimitus, käyttäjätutkimus
Käyttäjätutkimuksesta, osa 2
Viime viikolla tutkailtiin syksyllä tehdyn käyttäjätutkimuksen valossa,
millaista porukkaa Verkkoklinikalla pyörii. Nyt otetaan tuon samaisen
kyselytutkimuksen perusteella katsaus siihen, miten te, Verkkoklinikan
käyttäjät, palvelua käytätte. Kerrottakoon kertauksena vielä, että
Kuulas Research Agency Oy:n 7.-29.11.2006 toteuttamaan tutkimukseen
osallistui 331 Verkkoklinikka.fi:n käyttäjää.
Ja tässäpä tutkimuksen tuloksia Verkkoklinikan käyttötottumusten osalta, olkaa hyvät.
Kuten jo varmaan arvasittekin, Verkkoklinikan kävijä on palvelulle
uskollinen; 44 prosenttia vastanneista kertoi käyvänsä Verkkoklinikassa
päivittäin tai lähes päivittäin, 29 prosenttia käy yhdestä neljään
kertaa viikossa. Ensimmäistä kertaa Verkkoklinikalla vieraili
vastaajista 8 prosenttia.
Säännölliseksi Verkkoklinikan käyttämisensä luokitteli 68 prosenttia
vastanneista ja 16 prosenttia kertoi löytäneensä palvelun vasta
äskettäin mutta havainneensa sen hyödylliseksi. Toisaalta 16 prosenttia
kävijöistä ilmoitti eksyneensä palveluun sattumalta.
Tutkimus paljasti, että Verkkoklinikassa vietetään tuokio jos
toinenkin, kun sinne tullaan: keskimääräinen käyntiaika kerralla on 19
minuuttia.
Suurin syy poiketa Verkkoklinikassa oli keskusteluihin osallistuminen
tai niiden seuraaminen (71% kävijöistä ilmoitti sen pääsyyksi käydä
Verkkoklinikkassa). Tiedon hakemisen takia Verkkiksessä kertoi käyvänsä
28 prosenttia vastanneista. Blogin lukemisen tai kirjoittamisen
innoittamana palveluun saapui 5 prosenttia vastaajista. Viimeisimmässä
kannattanee kuitenkin ottaa kuitenkin, että tutkimuksen tekemisen
aikoihin blogimahdollisuus oli juuri avattu. Nyt lukema voisi olla
toinen.
Olipa pääasiallinen syy sivuille tullessa mikä vain, saatetaan sivuilta
etsiä lukemista ja tekemistä monipuolisemminkin. Tässä muutama
esimerkki: 76 prosenttia vastaajista kertoi Verkkoklinikalle tullessaan
käyttävänsä tavallisesti keskusteluja, ja vain 10 prosenttia ilmoitti,
ettei ole tutustunut niihin lainkaan. Terveys-osion juttuja on ainakin
joskus lueskellut 81 prosenttia vastaajista, lääkeopasta on käyttänyt
68 % vastanneista ja Verkkolääkäripalveluja peräti 70 prosenttia.
Keskustelut koetaan myös Verkkoklinikan tarpeellisimmaksi palveluksi.
89 prosenttia käyttäjistä arvioi keskustelut erittäin- tai jossain
määrin tarpeellisiksi. Terveysosio arvioitiin samoin hyvin
tarpeelliseksi; 81 prosentin mielestä se oli joko erittäin tai jossain
määrin tarpeellinen. Verkkolääkärit jäi tästä vain kaksi ja lääkeopas
kolme prosenttia jälkeen.
Näin siis käytämme Verkkoklinikkaa. Ensi viikolla perehdymme vielä mielipiteisiin ja käyttäjien omiin kommentteihin.
Siihen asti toivotamme aurinkoisia talvikelejä!
-Verkkoklinikan toimitus
Kirjoitettu: 30.01.2007 klo 14:57
Avainsanat: toimitus, käyttäjätutkimus
Verkkoklinikan käyttäjätutkimuksesta
Verkkoklinikassa toteutettiin viime syksynä käyttäjätutkimus. Suuret
kiitokset kaikille kyselyyn vastanneille, palautteenne oli erittäin
rakentavaa ja meille Verkkoklinikan tekijöille hyvin tärkeää. Saimme
sekä ruusuja että risuja kuitenkin kokonaiskuvan jäädessä selkeästi
positiiviseksi.
Kaiken kaikkiaan tutkimukseen osallistui 331 Verkkoklinikka.fi:n
käyttäjää. Vastaukset kerättiin 7.-29.11.2006 välisenä aikana ja
tutkimuksen toteutti Kuulas Research Agency Oy.
Vilkaistaanpa tässä tutkimuskatsauksen ensimmäisessä osassa siihen, millaista porukkaa täällä oikeastaan pyöriikään:
Ketä täällä on?
Tutkimuksemme paljasti, ei kovin yllättävästi, että 93 prosenttia
teistä on naisia. Mukaan mahtuu monenikäistä sakkia, alle 25-vuotiaista
(11 %) yli kuusikymppisiin (4%). Isoimman osan (18 %) muodostavat 30-34
–vuotiaat, kakkospaikkaa 15 %:lla pitävät 35-39 –vuotiaat ja hyvinä
kolmosina, jaetulla sijalla ja kumpikin ryhmä 13 prosentilla, tulevat
25-29 –vuotiaat sekä 45-49 –vuotiaat.
Koulutukseltaan verkkisläiset edustavat myöskin kaikkia ryhmiä:
yliopisto- tai korkeakoulututkinto on noin joka neljännellä kävijällä,
kolmasosalla puolestaan on ammattikorkeakoulu- tai opistotason
tutkinto. Lukiopohjaisia tai ylioppilaita on reilu kymmenes,
ammattikoulun, tekniikan alan tutkinnon tai kauppakoulun suorittaneita
puolestaan vähän yli viidesosa. Perus- tai kansakoulupohja on
seitsemällä prosentilla kävijöistä.
Työelämässä Verkkoklinikan kävijät sijoittuvat erilaisiin tehtäviin;
johtaja-, asiantuntija-, tai ylemmän toimihenkilön asemassa olevia on
20 %. Eniten joukosta löytyy toimihenkilöitä tai työntekijöitä, joita
on yhteensä 45 %. Yksityisyrittäjinä tai maanviljelijöinä leipänsä
tienaa 5 %, kotiäitinä tai –isänä taas on joka kymmenes verkkisläinen.
Opiskelijoita, samoin kuin työttömiä on 8 %, eläkeläisiäkin mukaan
mahtuu 6 %:n verran.
Ympäri Suomea
Tsekataanpa vielä, kenen kanssa ja missä te monenkirjavat verkkisläiset arkeanne elätte:
Liki puolella (44%) on perheessään kotona asuvia alle 18-vuotiaita
lapsia. Lapsettomana kumppaninsa kanssa asustaa 22% ja yksin asuvia
puolestaan on 14%. Aikuistaloudessa, jossa lapset ovat jo lentäneet
pesästä, elää 12% verkkisläisistä ja yli 18- vuotiaita, edelleen kotona
asuvia lapsia on 4%:lla kävijöistä.
Suurin osa teistä (23%) asuu pääkaupunkiseudulla. Seuraava sija
yksittäisistä kaupungeista on Oululla, josta tulee peräti 7%
kävijöistä. Kolmanneksi kirii Tampere 5%:lla ja neljättä sijaa pitävät
Jyväskylä ja Turku, joista kummastakin tulee 4% kävijöistä. Muissa yli
50 000 asukkaan kaupungeissa asuu 11% verkkisläisistä, 41 prosenttia
muissa kaupungeissa tai kunnissa. Verkkoklinikan tapahtumat
kiinnostavat toki kauempanakin – ulkomailla asuvia kävijöitä on peräti
4%.
Loppuyhteenvetona voitaneen todeta, että kyllä meitä on moneksi. Mikä
on Verkkoklinikalle yksinomaan onni – erilaisuus on rikkautta ja tuo
syvyyttä keskusteluihin ja näkökulmia blogeihin.
Ensi viikolla paljastamme, mitä mieltä Verkkoklinikasta oltiin.
Lukemisiin!
-Verkkoklinikan toimitus
Kirjoitettu: 22.12.2006 klo 15:34
Avainsanat:
Hyvää Joulua ja Ihanaa Uutta Vuotta!
Toivotamme kaikille verkkisläisille oikein mukavaa, lämminhenkistä ja
riemukasta joulunaikaa sekä Onnellista Uutta Vuotta 2007!
-Verkkoklinikan toimitus
Kirjoitettu: 08.12.2006 klo 15:32
Avainsanat:
YLLÄPITO TIEDOTTAA: Huoltokatkoksia viikonloppuna
Verkkoklinikka.fi:ssä toteutetaan teknisiä uudistustöitä tulevana viikonloppuna.
Verkkoklinikan käyttö on kasvanut siinä määrin, että ruuhkaisina
ajankohtina palvelussa on esiintynyt hitautta sivujen latautumisessa.
Viikonlopun aikana Verkkoklinikka siirretään tehokkaammalle
palvelimelle,
minkä ansiosta palvelussa ajoittain esiintyneet ongelmat korjaantuvat.
Muutostöiden aikana palvelussa saattaa esiintyä lyhytaikaisia
käyttökatkoksia, joiden aikana sivut eivät lataudu. Pahoittelemme Verkkoklinikan käyttäjille mahdollisesti aiheutuvia häiriötä.
8.12.2006
-Ylläpito-
Kirjoitettu: 30.11.2006 klo 15:46
Avainsanat:
Hössöttää vai eikö hössöttää
Nyt se taas alkaa - vuoden virallinen hössötyskausi, jolloin kuukauden
jokaisen päivän paras puheenaihe on ostamattomat lahjat, leipomattomat
kakkuset, toimimattomat, solmuun menneet jouluvalosarjat ja tämä karmea
kiire, joka meidät kaikki valtaa.
Vai olenko sittenkin väärässä? Ehkä me modernit naiset emme hössötä.
Ainakin Verkkoklinikan toissaviikkoisen kyselyn mukaan hössötys alkaa
olla, jos ei nyt ihan katoavaa, niin ainakin vähenevää
kansanperinnettä. Tässäpä vastauksianne, arvon leidit, kiinnittäkää
huomiota erityisesti viimeiseen kohtaan:
Milloin aloitat jouluhössötyksen?
Nyt alkaa olla jo hyvässä vauhdissa. 21%
Aloitin juhannuksen korvilla - hiljaa hyvä tulee. 3%
Jouluviikolla ehtii vielä mainiosti. 12%
Adventistahan se virallisesti alkaa. 38%
Mitä se sellainen hössötys on? 26%
Neljäsosa ei edes tunnusta tietävänsä, mitä hössötys on. Joulu osataan siis ottaa kohtuullisen rennosti, ja hyvä niin.
Toisaalta on syytä muistaa, että joku voi nauttia hössötyksestäkin;
kevyt pieni jouluhössötys voi olla tervetullutta vaihtelua tavalliseen
arkihössötykseen ja rutiinihössötykseen. Joulun valmistelu on ihan
aidosti monen mielestä mukavaa ja pieni stressihormoninhuuruinen
hössötys vain kuorruttaa joulukakun ja koristelee piparit. Hössöttäjä
irtautuu arjesta omalla tyylillään, siinä missä antihössöttäjä pakenee
hössötystä vaikka nettiin tai nojatuoliin rentoutumaan.
Annetaan siis hössötykseen taipuvaisten hössöttää ja muiden ottaa
lunkisti - sehän nyt vasta tonttua olisi, että joutuisi ottamaan
stressiä siitä, että vähän joulun kunniaksi hössöttää. Tai ei hössötä.
Niin kauan kuin jouluhössötyksessä tai hössöttämättömyydessä pysyy aito
pilke silmäkulmassa, niin homma lienee hanskassa ja perheenväki hyvällä
päällä - passaa tonttujenkin ikkunoista kurkistella, mitä talossa
tapahtuu. Sikäli kuin tontut pääsevät tässä kurakelissä kulkemaan
tupsutossujen kastumatta ja punanuttujen kuraantumatta.
Ohjenuorana joulukuulle voisi toimia - hössötyksellä tai ilman - seuraava savolainen lupsakka elämänohje:
Elä kiireellä immeinen ihteäs pilloo, hermot jos männöö onko siitä illoo.
Elä pikajunan vaahtia hyssytä aena vuan päevälläi joskus piäs pehkuun paena.
Toppuuta joskus tulinen tuo tahti, kokkeile mitä on ruokalevon mahti.
Kohta jo huomoot kuinka on sommoo katkaesta virtoo, antaa hermoille lommoo.
Pienimuotoisena hermolomana jouluhössötyksen lomassa voi toimia
esimerkiksi pikkujoulut, nekin hulinalla tai ilman. Tässäpä viime
viikon kyselyn tulokset:
Mukavat pikkujoulut takaa se, että:
Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. 28%
Ohjelmassa on toimintaa, esim. pelejä ja esityksiä. 13%
Tunnelma on rauhallinen - saunomista ja jutustelua. 18%
Juhlitaan pienellä ja tarkkaan valitulla porukalla. 22%
Pöydät kestävät tanssimisen ja glögiä riittää - aamuun asti. 19%
Kirjoitettu: 20.11.2006 klo 15:59
Avainsanat:
Sohvan uumenista
Taannoin viikon kysymyksemme aiheena oli lomareissu – kysyttiin, minne
lähtisit unelmiesi lomalle kaamosaikaan. Annetaanpa ihan ensimmäiseksi
tulosten puhua puolestaan.
Unelmieni lomalle kaamosaikaan lähtisin:
Etelän aurinkoon: ranta, lämpö ja lepotuoli kutsuvat 50%
Kulttuurilomalle johonkin Euroopan vanhoista kaupungeista 14%
Shoppailumatkalle suurkaupunkiin 3%
Aktiivilomalle lämpimään maahan: urheilua ja eksotiikkaa 13%
Kylpylälomalle kokeilemaan porealtaita ja hemmotteluhoitoja 20%
Tulos on selvä: ei perinteisen ranta-lämpö-lepotuoli –yhdistelmän
voittanutta. Sanokaa meitä junteiksi, mutta kuulun itsekin tähän
lepotuolikastiin ja myönnän sen ylpeänä. Syykin lienee päivänselvä: kun
on kaamos ja arki painaa, korostuvat unelmissa ne asiat, jotka
useimpien arjesta puuttuvat. Lepo ja valo. Mitäpä sitä pohjoisen
ihminen muuta kaipaa.
Valo on vähissä tähän aikaan, joten jos lomamatkaa ei ole näköpiirissä,
kannattaa talven pimeinä iltoina keskittyä siihen toiseen asiaan.
Levätä voi kotonakin, eikä siinä pimeä haittaa.
Tässä suhteessa miehet ovat yleensä naisiaan lahjakkaampia. Ainakin
minun lähipiirini miehet hallitsevat lepäämisen taidon suvereenisti.
Eivät siinä paina pölykoirat tai vaihtamatta jääneet lakanat tai
tiskipöydällä uljaasti kohoava vuori, kun mies sohvalleen köllähtää.
Isälläni esimerkiksi menee korkeintaan kymmenen minuuttia, kun alkaa
tasainen kuorsaus kuulua sohvan uumenista iltapäivän väsähtäneinä
tunteina. Eikä poikakaverini kovin paljon huonommaksi jää.
Mikä se on meillä naisilla, ettei sohvalla köllöttely useimmilta suju
yhtä luonnostaan? Olisiko aika ottaa miehistä mallia ja ottaa lunkisti?
Miehekkään levon resepti on sitä paitsi nähdäkseni hyvin
yksinkertainen: mies menee sohvalle selälleen ja kieltäytyy nousemasta,
vaikka pommeja putoaisi taivaalta. Ja kieltäytyy ajattelemasta, että
olisihan tuossa noita tiskejä ja pyykkiäkin pitäisi pestä. Mies myös
rohkenee kieltäytyä kuuntelemasta mitään tai ketään. Hän vain makaa
itsepintaisesti omalla sohvallaan ja ottaa tirsat.
Siinäpä asennetta opeteltavaksi. Ei nykyaikaisen naisen tarvitse
touhuta koko ajan jotakin. Vaikkei koti aina olisi ihan tiptop, niin
mitäs sitten? Vaikkei se ikinä olisi tiptop, niin mitäs sittenkään? Ei
muillakaan siistiä ole. Ja jos ukko on päässyt vuosien saatossa
valtaamaan olohuoneen sohvan, ei sekään ole syy naisen jatkaa yletöntä
touhuamista. Nykyaikainen nainen voi itse ostaa oman sohvansa. Mitäs
siitä, jos olkkaria koristaa kaksi sohvaa yhden sijasta? Näkevätpähän
vieraatkin, että tässä talossa asuu tasa-arvoinen perhe.
Ja kun ostaa oman sohvan, ei kannata ostaa niin kaunista, ettei sillä
raski köllöttää. Ei myöskään niin erikoisesti muotoiltua, ettei sillä
edes pysty köllöttämään. Kannattaa ostaa äijäsohva. Sellainen, joka
suorastaan huutaa pehmeään syliinsä ottamaan elämän rennosti, sohva,
joka puskuroi pehmeydellään pahaa maailmaa eikä pahastu pienestä
punaviini- tai keskiolutläiskästä kyljessään. Sellaisella sohvalla on
lepäämisen taitoa mukava opetella. Vaikka kymmenen minuuttia
kerrallaan, näin aluksi. Parin kuukauden päästä tuntikin mennä
vierähtää mukavasti.
Onneksi sohvalepo on asia, jonka jokainen voi oppia. Ja asia, joka ei
vaadi hankalaa aikataulujen järjestelyä, kuten vaikka aurinkolomalle
lähteminen tekee. Oma sohva on aina lähellä ja odottaa uskollisesti
kotona väsynyttä työn raatajaa. Oma sohva on usein maailman paras
paikka, joka tarjoaa päivän unelmahetken – miniloman, äkkilähdön
makeiden ja aurinkoisten päiväunien maailmaan. Huudan kunniaa
köllöttelykulttuurille!
Kirjoitettu: 08.11.2006 klo 12:26
Avainsanat:
Tosielämää
Tunnustan. Olen jäänyt koukkuun tähän realitybuumiin. Saatan viettää
tunnin jos toisenkin blogejanne lueskellen. Tunnustan samaan syssyyn
jääneeni koukkuun myöskin Maajussille morsian –ohjelmaan.
Kummassakaan puuhassani en kuitenkaan ole ainoa – Verkkoklinikasta
löytyy jo 108 blogia ja selailuluvuista päätellen niitä myös seurataan
ahkerasti. Samoin Maajussille morsian –sarjaa katselee reilusti yli
miljoona suomalaista. Mistä moinen suosio johtunee?
Avainsanana niin meidän blogeissamme kuin maajusseissakin lienee tietty
aitous - tunteet näytetään ja kerrotaan aidosti mutta liioittelematta.
Ei häslätä turhia ja yritetä olla jotain muuta kuin ollaan.
Maajussien morsiamenhakuohjelman erottaa muista tosi TV –ohjelmista
juuri tämä. Enhän toki voi tietää, kuinka paljon katsojaa viilataan
linssiin. Kuitenkin ohjelma TUNTUU aidolta ja ihmiset sympaattisilta,
eivät sellaisilta viinanhöyryisiltä hörheltäjiltä kuten eräässä
toisessa parhaillaan pyörivässä tosi-TV –sarjassa. Makuasia, tietenkin.
Tähän voi vaikuttaa myös se, että olen itse maalta kotoisin ja ohjelmaa
katsellessa sisäinen maajussini, tai siis maamaijani herää eloon.
Toinen asia, mitä suursuosion saavuttanut Maajussille morsian sisältää,
ja mikä vetoaa minuun suuresti, on maalaisjärki. Ihmiset (paria
poikkeusta lukuun ottamatta) tuntuvat realistisilta ja jalat maassa
eläviltä; kuten kotiseudullani Savon sydämessä tavataan sanoa ”tolokun
immeisiltä”.
Lisäksi näillä maajusseilla ja heidän morsiantekeleillään on asennetta.
Mitäs siitä, ettei maanviljely ollut ennen tätä ohjelmaa pitkiin
aikoihin kuulunut mediaseksikkäisiin ammatteihin – nytpä kuuluu, ja
pitkälti sen ansiosta, että siihen osallistuneet maajussit ovat
rohkeasti ja ylpeästi sitä mitä ovat. He eivät ehkä tunne kaupungin
kuumimpia trendivirtauksia ja tiedä, missä kahvilassa latten
nauttiminen on juuri nyt kuuminta hottia, mutta kuinka moni
kaupunkilainen toisaalta tietää, miten kuumaa hottia voi olla juoda
oman keittiön kahvia termarista oman pellon laidalla? Se, miten
trendikkäät asiat määrittelee, riippuu siitä mistä asioita katsoo.
Pellon laidalta katsottuna uusimpia farkkumerkkejä tärkeämpää lienee
tuntea traktorivalmistajien tuoreimmat uutuusmallit.
Maalaisjärjen, asenteen ja trendien yhdistäminen on aina osattu
maaseudulla. Kerronpa esimerkin omilta nuoruusvuosiltani. Kun olin
kotipitäjäni kirkonkylän yläasteella kymmenisen vuotta sitten, oli
”syrjäkylän pojilla” tapana tulla kouluun ja kylällä pidettyihin
limudiskoihin traktorilla. Trendiksi sitä voinee sanoa, koska joinakin
aamuina koulun pihalla oli kolmekin traktoria siistissä rivissä ja
joinakin perjantai-iltoina kylän liikenneympyrää kiersi useampi kuin
yksi traktori. Syitä tähän trendiin löytyi lukuisia: traktorikortin saa
ajaa jo 15-vuotiaana, traktoriin mahtuu kaksi tai tarvittaessa
useampikin jannu, siellä on lämmintä vaikka keskellä talvea ja voi
tarjota tytöille kyydin illan päätteeksi. Siinäpä asennetta, joka
peittoaa mopot ja skootterit mennen tullen!
Edellä kuvatut seikat, maalaisjärki ja rähväkkä asenne ovat myös
seikkoja, jotka ovat koukuttaneet minut erityisesti erääseen
Verkkoklinikan blogiin, jota en malta olla nostamatta esiin. Blogin 60+
kirjoittaja, kuka oletkin, tekstejäsi on mahtavaa lukea näin
nuoremmankin näkökulmasta ja ne tarjoavat usein päivän muhevimmat
naurut! Vai mitä sanotte esimerkiksi tästä katkelmasta:
”En ole ikäihminen, ikääntyvä ihminen, aikuinen nainen, kypsän iän
kerhon jäsen, elämäni ehtoopuolessa ja mitä kaikkia eufomismeja sitä
keksitäänkin. Minä olen ehkä ehtoopuolen ruusu, mutta minä olen minä:
kauan elänyt, kouluni käynyt, urani luonut, lapseni laittanut,
lapsenlapseni saanut, aviopuolisoni säilyttänyt enkä pelkästään
kokkaamalla. Minä olen terävä mummo parhaassa iskussa. Ja kuka tulee
muuta väittämään saa rollaattorista."
Näin siis blogissa 60+. Muitakin tosielämän helmiä blogeistä löytyy. Pysykää mukana!
Ja viime viikon kyselyn tulokset paljastivat seuraavaa:
Useimmat parisuhderiitani on käyty aiheesta:
Raha - sitä on liian vähän, liian paljon tai se käytetään huonosti 15%
Seksi - sitäkin voi olla liian vähän tai liian paljon, riippuu kummalta kysytään 21%
Kotityöt - toinen tekee liikaa, toinen liian vähän 17%
Mitättömät pikkujutut - tehdään kärpäsistä härkäsiä 31%
Ajankäyttö arjessa - yhteistä aikaa ei löydy tai sitä ei osata käyttää 16%
Kirjoitettu: 26.10.2006 klo 10:20
Avainsanat:
Oma vika
Valtakunnallista selkäviikkoa vietettiin 12-20.10. Sain omakohtaisesti
tuta selän tarpeellisuuden juuri kyseisen viikon aikana. Ja kuten
yleensä kaiken hyvän huomaa vasta kun sen on kerran menettänyt,
hoksasin selkäni olemassaolon vasta kun se paukahti ja ajoi minut
muutamaksi päiväksi sängyn pohjalle kipuilemaan niska tyynyihin
tuettuna ja napsimaan kourakaupalla vahvoja särkylääkkeitä, jotta sain
yöllä nukuttua edes parin tunnin pätkissä.
Ei, en ole raihnainen mummo tai liikuntaa vieroksuva ylipainoinen
sohvaperuna. Olen 26-vuotias terve nuori nainen, urheilen usein ja
kovaa, vietän muutenkin kohtuullisen hyvätapaista elämää satunnaisia
viikonloppuja lukuun ottamatta. Nukun, syön vihanneksia, ulkoilen,
rentoudun välillä ja pidän itsestäni huolta kaikin tavoin.
Vaan eipä auttanut elämäntavat ei. Nyt kuljen kuntoutuksessa ja liikun
minkä uskallan – luojan kiitos pää pyörähtää jo ihan hyvin puolelta
toiselle.
Mutta saipahan tyttö opetuksen. Ylpeilin fysioterapeutille harrastavani
niin paljon liikuntaa, että miten tämä tällainen nyt voi minuun edes
iskeä, vianhan TÄYTYY olla työtuolissani tai tyynyssäni tai siinä, että
poikaystäväni oli sijoittanut talvivaatteet yläkaappiin, josta niitä
tonkiessani niskani nitkahti.
Asiansa osaava fysioterapeutti kokeili tyynesti selkääni ja totesi
lihashuoltoni olevan selkeästi hyvin heikoilla kantimilla – koko selkä
niskasta pakaroihin asti oli kireä ja kertakaikkisen laiminlyöty.
Niinpä, olin taas syyttämässä oma kehoni tilasta ihan ulkopuolisia
tekijöitä. Ikään kuin en itse pystyisi vaikuttamaan siihen mitenkään.
Onko televisiokanavan vika jos sieltä tulee niin mielenkiintoista
ohjelmaa, etten malta huoltaa lihaksiani kovan punttisalitreenin
jälkeen venyttelemällä samalla, kun löhöän telkkarin edessä?
Onko työtuolini vika, jos en tajua istua siinä niin kuin olisi
ergonomista, vaan kökötän hartiat korvissa ja selkä kumarassa tuolin
laidalla enkä tajua taukojumpata edes kerran päivässä? Onko tyynyni
vika jos mieluummin nukun kultani kainalossa erittäin epäergonomisesti
raajat solmussa? Onko kultani vika, jos hän nostaa talvivaatteet
keväällä ylähyllylle ja minä olen liian lyhyt niitä sieltä syksyn
tullen nostelemaan kurkottelematta?
Ei, ei, ei ja ei. Minä en ole raihnainen mummo tai ylipainoinen
sohvaperuna, mutta en näköjään myöskään kovin järkevä liikkuja tai oman
vastuunsa tajuava aikuinen, mitä omaan kehooni tulee. Rasitan kroppaani
lukuisilla tavoilla joka päivä, mutten ikinä anna sille mitään. Ei
ihme, että selkäni päätti alkaa lakkoon; alkaisin minäkin niin
huonoilla työehdoilla.
Yritän nyt hieroa sopimusta selkäni kanssa, ja neuvotteluissa on
onneksi edetty. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta uskon että
molemminpuoliseen tyytyväisyyteen päästään – irtisanominen ei ainakaan
ole vaihtoehto, siitä kärsisi koko tämä eri osieni työyhteisö.
Viime viikkoinen kokemus sai minut ymmärtämään, että vastuu on yksin
minun ja on oma vikani, että selkäni petti. Kylmä tosiasia kun on, että
kukaan muu ei pysty minun kehostani huolta pitämään kuin minä itse. Ja
minunhan siinä on asuttava koko elämäni ajan, hamaan hautaan saakka –
parempi siis päästä yhteistyöhön.
Joten: Alan kunnioittaa kehoani. Aloitan sen pienillä, konkreettisilla teoilla: lähdenpä tästä taukojumppaamaan.
Ja niin, viime viikon kyselyn tulokset tässä:
Päivän makeimmat naurut saan yleensä:
Arkipäivän tilannekomiikasta 62 %
Työpaikan kahvitaukojen jutuista 12 %
Hyvästä leffasta tai tv-sarjasta 4 %
Lasten kommelluksista ja kommenteista 19 %
Kirjoitettu: 16.10.2006 klo 13:34
Avainsanat:
Suorituspaineista
Pitkäkestoinen kiire ei ole ollenkaan kiva kaveri. Se on ärsyttävä ja
hermoja raastava, niskaan hengittävä hyypiö, joka ei jätä rauhaan, ei
vaikka mitä tekisi. Kiire kuiskii aamulla korvaan heti herätessä, se
säntäilee vieressä pitkin päivää ja vilahtaa hetkeksi piiloon vain
päästäkseen säikäyttämään seuraavan tienmutkan takaa. Se tunkee mukaan
sänkyyn eikä päästä otteestaan vällyjen välissä. Uniakin tuo tyyppi
onnistuu häiritsemään. Raivostuttava heppu kerta kaikkiaan.
Pahin piirre kiireessä on se, että se ajaa ihmisen jatkuvaan
suorittamisen syöksykierteeseen – kaikesta pitää suoriutua
salamannopeasti, jotta ehtii taas suorittamaan seuraavaa askaretta.
Kiire kuiskii korvaan vaatimuksia ja me kiltit tytöt tottelemme.
Tottelemme niin että alamme suorittaa kaikkea. Emme enää nauti ja elä,
vaan suoritamme elämää. Koko ajan ja jatkuvasti.
Me suoritamme opintomme, työmme, harrastuksemme. Me kiltit tytöt,
tyttäret, tyttöystävät, vaimot, äidit suoritamme pyykit, tiskit,
siivouksen, lastenhoidon ja kaupassakäynnin.
Eikä se riitä. Me suoritamme vähän lisää monenlaisissa kehittävissä
harrastuksissa, suoritamme kuntosalilla saadaksemme piukemmat pakarat,
suoritamme monimutkaiset voiderituaalit kylpyhuoneessa iltaisin
pysyäksemme kiinteinä ja hehkeinä kiireen ja stressin yrittäessä painaa
kasvoihimme omia kädenjälkiään.
Ja kun kiireestä on tullut elämänkumppani, alamme suorittaa myös
ystävyyssuhteet, perhe-elämän, parisuhteet, hellyyden ja seksin.
Juoksemme elämämme läpi kuin laukkahevoset laput silmien sivuilla,
näkemättä muuta kuin oman ratamme jota on kiirehdittävä niin lujaa kuin
jaloista lähtee.
Kunnes mitä? Mitä meille tästä kaikesta suorittamisesta jää käteen?
Jaetaanko meille pystejä ja pokaaleja siitä kuka suoritti elämänsä
parhaiten, saavutti eniten ja juoksi kovinta vauhtia vilkaisematta
kertaakaan sivuilleen, pysähtymättä nauttimaan matkasta?
Totuus on tarua tylympi: ei jaeta. Kiireestä ja loputtomasta
suorittamisesta jaetaan vain univaikeuksia, masennuskausia,
burn-outeja, avioeroja ja pidennettyjä sairaslomia. Siinä palkka
kiltille tytölle, naiselle joka tekee aina osansa ja enemmän, ikuiselle
suorittajalle, vastuun ja kiireen kantajalle.
Olisiko siis viisasta pysähtyä. Istua hetki ja katsoa ympärilleen –
mikä tässä maailmassa muka enää minun kiirettäni ja suoritustani
kaipaa? Kaikki on jo valmista, minun tehtäväni on elää.
Ja viime viikon kyselyn tulokset paljastivat seuraavaa:
Influenssakausi on ovella. Varaudun tautiaaltoon:
Pesemällä käsiä entistä tiuhempaan 25%
Ottamalla influenssarokotteen 11 %
Tarkastamalla vitamiininsaantini 10%
Pukeutumalla villasukkiin aina tilaisuuden tullen 7%
En jaksa stressata etukäteen 46%
Kirjoitettu: 05.10.2006 klo 14:53
Avainsanat:
Hakijakandidaatti haluaa maailmanrauhaa
Muutan pian ja tarvitsen uuden asunnon, vuokra-asunnon. Asian tekee mutkikkaaksi se, että olen mieltynyt Etelä-Helsinkiin ja haluan asunnon olevan siellä. Mieluiten asunnon tulisi olla siisti, hyväkuntoinen, hyvällä paikalla, rauhallisen kadun varrella, siinä tulisi olla lankkulattiat, ikkunasyvennykset, runsaasti kaappitilaa, pesukoneelle paikka, parveke ja tietenkin mahdollisimman edullinen vuokra. Siis halpa.
Minun lisäkseni noin kaksituhatta muuta tavoittelee samanlaista asuntoa samaan aikaan samalta alueelta. Vuokranantajilla on varaa valita ja kandidaateilla on toivottavasti varaa maksaa nelinumeroista vuokraa ja kolmen kuukauden takuut kaupan päälle. Koska hyviä asuntoja on vähän, niistä pitää myös taistella. Asunnonhaku muistuttaa nimittäin paljon työnhakua.
Ensin ’myyt’ itsesi välitysfirmalle. Sitten, jos hyvin käy eli olet potentiaalisen maksukykyinen ja edustat oikeaa ammattikuntaa, sinulle kerrotaan asunnon näytön ajankohta. Tässä kohtaa tulee olla tarkka. Jos aika on viideltä, se tarkoittaa sitä, että ensimmäiset ovat paikalla jo puoli viisi. Siinä jää hyvää aikaa voidella välittäjää ja kehua itseään. Välittäjähän on usein avainhenkilö ja vaikka väittääkin, ettei suosittele ketään erityisesti, niin kuka uskoo sen?
Sitten kun kello lyö viisi, lähdetään kapuamaan kohti The Asuntoa. Fiksuin veto on ympätä itsensä samaan hissiin välittäjän kanssa ja kehua itseään siinä. Hyviä vetoja ovat se, kuinka juuri rakastaa TÄTÄ aluetta ja miten TÄLLE alueella liittyy ihania muistoja ja miten TÄÄLLÄ on viettänyt lapsena aikaa. Näitähän ei kukaan voi kyseenalaistaa, saatika tarkastaa, eihän?
Itse asunnossa pätee sitten viidakon laki eli nopeat syövät hitaat. Jotkut (yleensä vähemmän virkaintoiset) välittäjät nimittäin harrastavat ensimmäinen ehtii –taktiikkaa. Eli asunnosta kiinnostuneiden listasta poimitaan se ensimmäinen, jonka luottotiedot ovat kunnossa. Sitten on välittäjäkasti, jotka ottavat sen, jonka naama miellyttää eniten. Lisäksi uusin tapa on pyytää hakijoilta pienimuotoinen essee, uskokaa tai älkää, otsikolla ”Siksi juuri minä tarvitsen tämän asunnon”. Eli varsinainen kandidaattikilpailu syntyy asunnon kuin asunnon kohdalla. Ja sattuipa eräs välittäjä vihjaamaan, että jos on valmiiksi printattu kuvallinen CV antaa, niin varmasti ponnahtaa ykköseksi tässä metsästyksessä.
Sitä, tuleeko joku tarkistamaan harrastatko venäläisiä kirjallisuuden klassikoita tai oletko shakkiklubin puheenjohtajana, en tiedä. Eli kilpailuhenkisyyden ja totuuden raja lienee hakuprosessissa veteen piirretty. Itse ainakin haluan, totta kai, maailmanrauhaa.
Eli tiukaksi on mennyt tämä taistelu. Niin tiukaksi, että lopputuloksestani puuttuvat ne ikkunasyvennykset ja lankkulattiat. Mutta koti on ja jää vielä rahaa muuhunkin. Esimerkiksi aikaa tehdä töitä maailmanrauhan hyväksi... ;-)
Viime viikon kyselytulokset, här var så god! Suklaa ja hedelmät kirivät sitten ihan tasan...
Mikä on syksyn voimaruokasi? Mistä saat energiaa ja makua pimeään arkeen?
Oma salainen pastareseptini 7%
Aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, mozzarellaa 11%
Appelsiinit ja muut hedelmät 37%
Suklaa, suklaa ja suklaa 37%
Säännölliset vierailut äidin notkuvan pöydän ääressä 8%
Kirjoitettu: 27.09.2006 klo 11:31
Avainsanat:
Ihan pimeetä
Kaipa se syksy on nyt virallisesti tullut. Käsittämätöntä miten nopeasti. Vielä viime viikolla aamulla noustessa oli valoisaa ja ulkona lämmintä. Nyt asunto on hämärä ja ulkona tarvitsee kaulaliinaa ja hanskoja. Ihan pimeetä.
Syksy on aina jotenkin salakavala. Oikeasti pidän (alku)syksystä: värikkäästä luonnosta ja raikkaasta kirpeästä tuoksusta ja energiasta, jonka kesän valo on jättänyt. Kuitenkin aina yllätyn, miten nopeasti pimeys valtaa kaikki ja yhtäkkiä kauniit lehdet ovat maassa. Kohta tulee lumi ja itse asiassa jouluunkin on enää kolme kuukautta. Milloin se kesä loppui? Hämmennyn joka kerta.
Tänä syksynä yritän pitää valoisan kesän fiilistä yllä. Tänään haen kirkasvalolampun varastosta ja vietän sen ääressä aamuisin aikaa. Parasta kai olisi, jos tuo aika kuluisi meditoiden tai jumpaten. Syön terveellisesti ja monipuolisesti sekä varmasti otan kuntosalijäsenyydestä kaiken irti. Toisaalta, näin olen kaiketi joka syksy päättänyt. Syksyn kanssa on vähän sama kuin uuden vuoden –lupausten. Ne vain…jäävät. Mutta jospa tämä syksy olisi erilainen. Ajatus antaa toivoa. Ei ihan niin pimeä eikä synkkä. Vaan täynnä energiaa ja tarmoa. Yritystä ainakin on.
Ja viime viikolla Verkkisläiset olivat tätä mieltä eri järjestöistä:
Olen jäsenenä tai minua kiinnostaa tämän järjestön toiminta
Suomen Punainen Risti 29%
Unicef 20%
Amnesty 18%
WWF 33%
Kirjoitettu: 21.09.2006 klo 09:45
Avainsanat:
Avorakas vs. Salarakas
Nyt syksyllä näkee kun yhteisiä huonekaluja kannetaan hymyssä suin asuntoihin. Ihmiset pariutuvat ja yhdessäelo alkaa. Katselen tätä hieman ristiriitaisin mielin, tietämättä itsekään miksi.
Olen elänyt parisuhteessa joitakin vuosia ns. aikuiselämästäni. Viimeisimmässä olen selvinnyt pian kaksi vuotta, joista vuoden nyt saman katon alla. Nautin siitä. Pidän siitä. Minulla on ihana, komea mies ja olen iloinen, että hän käänsi aikoinaan pääni yhteenmuutosta.
En nimittäin ole luonnostani mitään pariutujatyyppiä, kodinhengettärestä puhumattakaan. Olin ja (olen ehkä toisinaan vieläkin) sitä mieltä, että yhteenmuutto latistaa koko jutun ja kaikki salaperäisyys katoaa ja toisesta tulee sitä samaa uutispuuroa.
Aluksihan kaikki on ihanaa kun käydään treffeillä. Upeaa. Haluaa olla yhdessä 24*7. Vielä siinä vaiheessa kun yhdessäasumista suunnitellaan, on kaikki niin suloista. Toista haluaa kokoajan ja hänen näkemistään odottaa kihelmöiden. Asuntoja katsellaan käsi kädessä. Aina tavatessa vetää vatsan sisään ja työntää etumuksen ulos. Vessassa pyrkii toimimaan asioillaan mahdollisimman hiljaa ja pitää vesihanaa täysille, jotta peittäisi alleen ilmanraikastimen äänen. Nainenhan tuoksuu aina ja vain kukkasilta. Telkkaria katsoessa ottaa mahdollisimman viehkeän asennon, vaikka on lähes mahdotonta näyttää litteävatsaiselta kohtalottarelta Sotkan nahkasohvalla. Jos mahdollista, niin sängyn vieressä on jemmassa suunraikastin, josta voi suhauttaa muutamat tötsyt ennen aamun ensimmäistä Huomenta Kulta – toivotusta.
Mutta sitten. Kun ensimmäiset kuukaudet ovat samassa osoitteessa ohitse, niin jo vain saapuu peliin aina-toi-sama-naama –ajatus. Tai vaihtoehtoisesti minkä-helkkarin-takia-se-ei-voi-laittaa-uutta-roskapussia-
vanhan-tilalle? –renkutus. Tai miksi-niitä-likaisia-vaatteita-ei-saa-pyykkikoriin? Tai miksi-pesukoneen-hana-on-aina-auki? Tai miksi-mun-Mexxin-villatakki-on-kutistunut-koosta 36-kokoon lapset 3-4v? Tai miksi-hiilimuskalla-pelatun-tennismatsin-jälkeen-ei-
samoilla-kengillä-kävellä-valkoisella-matolla? Kiukutus yltyy huudoksi/marmatukseksi/raivoksi tai vaihtoehtoisesti mykkäkouluksi.
Sitten katoaa seksikkyys. Kotona on nastaa olla samoissa kotijumppereissa joka ilta. Keskustellaan siitä, kumpi hakee irtokarkit ja leffan. Niin ja munhan piti saada syödä aamupalaksi se viimeinen jogurtti senkin sikaidiootti! Jos säkään et käy kaupassa, niin ollaan sitten ilman ruokaa! Murahdellaan siitä, kumpi liikkuu sohvalta kaukosäädintä hakemaan. Ja mietin, omistanko muka ehjiä alusvaatteita?
Nyt olen yllättynyt positiivisesti. Rakastamansa ihmisen kanssa on helppo elää, siinä määrin kun se voi olla miehen kanssa. Itse asiassa vielä vuodenkin jälkeen. Pientä hienosäätöä se tosin vaatii…
Olen nimittäin pyrkinyt säilyttämään sen tietyn salaperäisyyden. En edelleenkään käy vessassa ovet selällään. Leikkaan varpaankynnet vessassa, koska en halua kenenkään joutuvan katsomaan sitä toimitusta. Toisinaan hengaan kotona seksikkäät alusvaatteet päällä, pitääkseni yleisen ilmapiirin, mmm, eroottisena (ja vastapäinen asunto kiittää). Ostan miehelleni lahjan keskellä arkea. Sovin treffit museoon. Pyrin hymyilemään aina kun tulen kotiin, vaikka todellisuudessa voisin kirvesmurhata sen, joka ei ole petiä pedannut (ja se en ole muuten minä). Luemme sanomalehteä illalla ja keskustelemme uutisista kuin fiksut aikuiset konsanaan.
Yritän siis edelleenkin pitää yllä suloista visiota yhdessäolosta ja toistaiseksi se on toiminut loistavasti. En tiedä miksi haluan näin. Ehkä olen säälittävä, kyyninen ja esineellistän itseni (kts. alusvaatepointti). Mutta haluan, että emme muutu kämppiksiksi. Haluan, että olemme Nainen ja Mies, jotka viihtyvät toistensa seurassa. Kyllä, edelleenkin katsomme videoita ja mussutan samalla kilon irtokarkkeja enkä jaa suklaatani kenenkään kanssa ja kyllä, samantein kun pääsen kotiin vaihdan farkut verkkarihousuun. Mutta viihdyn paremmin kuin koskaan ja ensimmäistä kertaa olen sitä mieltä, että yhteenmuutto on ihana asia. Minulle se vaatii hieman tasapainottelua, mutta on ehdottomasti sen arvoista.
Ai niin ja tässä viime viikon kyselyn tulokset
Mikä on SE meikkituote, joka kulkee matkassasi kaikkialle? (Jos siis pitäisi valita vain yksi. Jos.)
Ripsiväri 29%
Valokynä 4%
Puuteri 19%
Huulikiilto tai -puna 34%
Meikkivoide 9%
Rajauskynä 5%
Kirjoitettu: 11.09.2006 klo 10:34
Avainsanat: blogi, viikon kysymys, keskustelu, foorumi
Blogit kehissä!
Blogit tulivat siis Verkkikseen jäädäkseen ja on ollut aivan mahtava huomata, miten hyvin olette tarttuneet mahdollisuuteen blogata. Kiitos myös palautteesta ja kommenteista, joita olemme saaneet. Blogit ovat siis täällä teitä varten ja jokainen voi aloittaa blogin aiheesta kuin aiheesta. Tarkoitus ei ole siirtää keskusteluja blogeihin vaan niin keskustelujen kuin blogien on tarkoitus toimia omina itsenäisinä foorumeinaan. Toisten kirjoittamia blogeja voi toki kommentoida ja näin saada aikaan keskustelua, mutta jokainen bloginkirjoittaja saa itse päättää antaako hän blogiinsa kommentointimahdollisuuden.
Blogien tuonti Verkkoklinikkaan saattoi aiheuttaa palvelun käytön hidastumista, pahoittelumme siitä. Nyt kun blogit ovat saatu toimivaksi osaksi Verkkoklinikkaa, edellämainitun kaltaisia ongelmia ei enää pitäisi esiintyä.
Bloggaillaan siis ja käykäähän vastaamassa taas Viikon kysymykseen!
Alla näette viime viikon vastaukset ja tänäänhän eetterriin astelevat taas erään Wisteria Lanen kaunottaret...
Mikä syksyn uutuussarjoista saa sinut nauliutumaan television eteen?
Gladiaattoreita kuhiseva Rooma 14%
Mustanpuhuva sairaalakomedia Tohtori House 30%
Kierrätyshenkinen Kirppis Risain 7%
Bumtsibumin pikkuserkku Tartu mikkiin! 5%
Ei yksikään edellämainituista, Täydellisiä naisia ei voita mikään 45%
Kirjoitettu: 07.09.2006 klo 16:01
Avainsanat: toimitus, verkkis, blogi, syksy
Syyskuun tunnelmia
Verkkoklinikan syksyyn kuuluu uusia tuulia. Avasimme nimittäin Verkkoklinikan omat blogit! Verkkoklinikan blogien tarkoitus on toimia rekisteröityneiden käyttäjien omina julkisina päiväkirjoina ja joita lukijat voivat halutessaan kommentoida.
Blogi voi siis olla ajatuksenjuoksua elämästä yleensä, päiväkirjaa tietystä projektista tai vaikkapa vertaistukea omasta sairaudesta. Vain mielikuvitus olkoon rajana. Sokerina pohjalla kaikille ensimmäisten viikkojen aikana bloginsa aloittaneille annamme palkinnoksi digitaalisen kuumemittarin. Nyt siis on hyvä hetki päivittää TerveTunnuksen tiedot, sillä mittarit lähtevät rekisteröitymisen yhteydessä annettuun osoitteeseen.
Verkkisläiset aloittavat syksynsä pilateksen parissa, sisustavat kotinsa ruskealla, ostavat kaulaansa starssikorun ja katsovat Täydellisiä naisia telkkarista, jos vain viikottaiseen galluppiimme on uskominen.
Mukavia hetkiä siis syyskuun iltoihin ja kirjoitellaan blogejen merkeissä!
Terveisin Verkkoklinikan toimitus
|
