 |
|
||||||||||||||||||
|
Kirjoitettu: 04.08.2008 klo 11:50 Avainsanat: Viikonlopun häröilyäJaaha..olispa kiva nähdä nopeutettuna filminä viimeset kolme päivää  Alkuun armoton pakkaus yhden yön retkelle, kun mukana on koko 6 hengen perhe. Sitten vuorossa oli hyrisevää, keikkuvaa, tärisevää ja kuumaa kyytiä ahtaassa autossa pari tuntia. Mökille päästyä alkoi levittäytyminen. Niin, sinne siis saapuivat kaikki sisarukseni perheineen ja äiti miehensä kera. Hyvin lyhyessä ajassa olimme saaneet rannan ja pihan täyteen leluja, onkia, vauvakärryjä, märkiä pyyhkeitä ja pahviastioita.. Tehokasta toimintaa Grillattiin ja paistettiin lettuja, saunottiin, uitiin, veneiltiin ja pelattiin rappakaljaa yöllä pimeällä pihalla, kynttilänvalossa. Koira välillä murahteli siihen malliin, että itselläkin nousi niskakarvat, josko lähistöllä liikkui jotain isompaa saalistajaa.. Sunnuntain aamutuimaan vielä laulettiin,soitettiin, juteltiin ja rukoiltiinkin yhdessä.Kivaa siis oli ja nautittiin täysillä! Lähdön aikaan oli aikamoinen raivaus, että saatiin paikat samaan kuntoon, kun tullessa. Mutta viisi riuskaa naistahan sellasen hoitelee hetkessä.. Joopa joo. Autoon siis taas ja niskassa mukana aikamoinen väsymys..kun unikaan ei ollut tullut silmään koko yönä. Kotimatkalla alkoi mielessä jyllertää kaikki koettu ja huomasin, että koko juttu nostatti vahvoja tuntoja. Äiti ei pidä kaikista puolisoistamme..tai heissä on piirteitä, jotka eivät istu muottiin. Mukaanlukien omani. Taas sain risteillä heidän kesken, eteivät joudu ilmitörmäykseen. Mies istui osan ajasta aurinkolasit silmillä ja huppu päässä (sisällä ja sateen aikaankin), kuin pahainenkin nulikka. Heitti välillä tyhmiä juttuja, jotka ei olis ollu parasta lääkettä äidin muutenkin paheksuvaan oloon. Sopivin väliajoin latasinkin miehen suuntaan ilkeän sarkastisia vitsejä jne. Mua otti sen käytös aivoon ja kostin epäreilusti. Sitten selittelin väliin äidille miehen käytöstä, miehelle omaa käytöstäni ja setvin isojen lastemme ja meidä perheeniskän välisiä kahnauksia. Äiti puolestaan huokaili oman miehensä puolesta, kun vetäytyi kovin ulkopuoliseksi. Seisoskeli rantakivillä ja pelaili kännykkägolfia itsekseen. Ajoittain vaihtoi muutaman sanan muiden kanssa, lähinnä kun oli pakko tulla yhteisen ruokapöydän ääreen. Voi hyvä ihme siis.. Kaiken takana on valtava seitti tunteita ja käsittelemättömiä asioita. Äiti tankkasi lopuksi meidän jokaisen auton omilla rahoillaan ja toivotti hyvää matkaa. Ja sitten alkoi itkeä. Tunteet pinnassa hänelläkin. Ja totesi, että mitäs jos tämä olikin viimeinen yhteinen tällainen juttu. Halusi koota poikasensa siipiensä suojaan ja kokea vielä sen saman tunteen, kun joskus silloin, kun oltiin oikeasti vielä hänen helmoissaan. Pettyi siihen, ettei saavuttanut sitä, mitä tavoitteli. Sanoi, ettei koe enää sellaista yhteyttä meihin. Meillä on jokaisella omat elämämme.. ei se olisikaan mahdollista. Ehkä ymmärrän joskus sitten, kun omat poikaset lentää pesästä.. Yhtä kaikki puin näitä omia tuntemuksianikin taas pitkään. Ei ollut yhdentekevä reissu. Mietin, että onkohan kellään samanmoisia kokemuksia..että on vaikea olla rakastamiensa ihmisten keskellä, koska nämä eivät tule toimeen ja itsellä on raskas taakka olla välimiehenä. Ja kaiken aikaa vain toivoo, että käyttäytyisivät nyt! Ja kun vielä itse löytäisi sen rakkauden, joka ei ehdollista. Että voisi olla se, joka itse ensin rakastaa. Tytär juuri totesi, ettei halua olla kiltisti, kun häntä kohdellaan ilkeästi. Sitten jos hänelle ollaan hyviä, niin hänkin voi olla. Siis niinpäin nimenomaan. Se on se meidän ongelma..
Jos haluat kommentoida kirjoitusta tai kommentteja, on sinun kirjauduttava sisään.
» Rekisteröidy » Unohdin salasanani |
|||||||||||||||||
Copyright © Darwin Media Oy 2012 Kieltorekisteri
