Rekisteröidy käyttäjäksi!

Kirjaudu

Tervetunnus


Salasana




Unohditko salasanasi?
Tervetunnus on käyttäjätunnus, jota tarvitset Terve Media -lisäpalveluiden käyttämiseen. Tunnuksen rekisteröinti on maksutonta.

Tervetunnusta tarvitset mm. seuraavissa Terve Media -palveluissa:

» Poliklinikka.fi: Kysy lääkäriltä -palvelussa
» Huoltamo.com: mm. keskusteluryhmissä, blogeissa, Kysy kaverilta ja Kysy asiantuntijalta -palvelussa
» Kimallus.fi: mm. keskusteluryhmissä, blogeissa, Naisilta naisille ja Kysy asiantuntijalta -palvelussa
» Pudottajat.fi: Pudottajat -palvelussa
» Terkkari.fi: keskusteluryhmissä, Kysy Terkkarilta -palvelussa
» Verkkoklinikka.fi: keskusteluryhmissä ja Verkkolääkärit -palvelussa
» Helistin.fi: mm. keskusteluryhmissä, blogeissa, Vauvakirjassa, Kahvilassa ja Kysy asiantuntijalta -palvelussa
» Terve Rekry: CV:n jättämistä varten

Jos sinulla on jo Tervetunnus joihinkin yllä oleviin palveluihin, niin sinun ei tarvitse hankkia uutta tunnusta.

Jos sinulla ei vielä ole Tervetunnusta, niin voit hankkia sen helposti nyt. Valitse haluamasi tunnus ja salasana sekä anna muutamat perustietosi. Tervetunnus on ilmainen ja voit käyttää samaa tunnusta kaikissa Terve Media -palveluissa. Yksinkertaista!
 
QkxPR0lU
Verkkoklinikassa on 0 blogia. Ohjeet


Perusta blogi

Päivitä blogia

Hae blogeista
Avainsanoista
Blogien sisällöstä
Nimimerkkiä
Kommenteista
Tästä blogista



    Lue blogeja
     Suosituimmat
     Uusimmat
     Viimeksi päivitetyt
     Verkkoklinikan omat
     Kaikki blogit
    Kotiäidin kokoelma
    Judith**


    Syntymävuosi:
    1972
    Perhesuhteet:
    naimisissa


    Lyhyt kuvaus blogista
    Tavallisen perheen elämää ja äitinä olemisen tuntoja siinä sivussa..

    Pitkä kuvaus blogista. Lue lisää!
     Sisällysluettelo | Kirjoittajan blogit | Blogin etusivu | Piilota kirjoittajan tiedot

      « Edellinen Siirry kirjoitukseen:    Blogin etusivu Seuraava » 

    Kirjoitettu: 17.04.2008 klo 12:09
    Avainsanat:

    Hehkutusta


    ..Nyt on pakko laittaa blogiin pari riviä, kun oon niin iloinen! Meille aukes vihdoin, pitkänpitkän odotuksen jälkeen se levytys-sopimus!! Tästä se lähtee sitten uus kierros!
    Sopimus ei tosin ole mikään päätä huimaava noin rahoituksen puolesta, mutta mulle merkkaa eniten se, että joku ottaa "suojiinsa" Tavallaan tunnustaa sen meidän tekemisen niin tärkeeksi, että kannattaa tukea sitä. Se on se pointti, joka antaa pontta mennä eteenpäin.
    Tietää tosin hommia ennenkun levy on ihan siloteltu painokuntoon..mutta nyt on syy tehdä se reippaasti. Syksyllä se sitten tulee uunista ulos

    Noh, jottei elämä liian iloista olis, niin oonhan mä saanu itelleni taas harmejakin mielen pälle.
    Eipä tuo nyt iso juttu, mutta kerronpa kumminkin.

    Olin eilen hyvän ystäväni luona, kun on pyytänyt pitkään kylään. Hänellä itsellään on vajaan vuoden ikäinen poika.
    Noh, siinä istuttiin ja kahviteltiin jne. Ihan kivaa jutella hyvän kaverin kanssa. Vaikeudeksi osoittautui se, että ystävällä oli useita karkkirasioita ym. ympäri huushollia. Tämä meitin 2,5 vuotias sitten kaihoisasti niitä katseli ja kyseli saisiko vähän..
    Yhden tikkarin täti sitten antoi.
    Seuraili pojan tekemisiä siinä sivussa ja kielsi koskemasta tavaroihin ja komenteli moneen otteeseen..vaikka minä olin vieressä, enkä nähnyt pikkumiehen tekevän mitään kiellettyä.(siis kyllä lasta voi kieltää, totta tietysti, mutta ei turhasta..esim. sohvalle kiipeämisestä, kun toinen kyllä jo sen osaa aivan hyvin!)

    Noh, meni hetki ja poika kävi toisessa huoneessa, enkä heti juossut perään, kun syötin toista. Ystäväni kiiruhti sitten ystävällisesti sinne ja sit kuuluikin kimakka huuto "SINULLA EI OLLUT LUPAA OTTAA NIITÄ!!!!" Mä ihan hämmennyin moisesta..poika oli ottanut yhden suklaan avonaisesta levystä, joka oli alahyllyllä.
    Eihän ton ikänen pysty vastustamaan kiusausta.
    Mulle tuli ihan sellanen olo, että ystäväni mielestä olen varsin epäonnistunut äiti, kun en ole kasvattanut lasta kohteliaaksi ja kiltiksi Mietin, että olisko ystäväni kenties huutanut mulle samoin, jos olisin itse ottanut palan..?!?
    Toiseksi tuli hirveen paha mieli pikkuisen pojan takia..miksi niin vihainen reaktio. Ei toinen sitä tuhmuuttaan tehnyt, vaan siksi, että on vielä pieni, eikä osaa aina toimia oikein. Tuntui, että kaveri purki vaan ärsyyntymisensä poikaan. Ei näyttänyt oikein tykkäävän tästä uhmaikäisestä ja pohdin, että ehkä häntä harmitti, kun oma pikkuinen ei ollutkaan ainoa huomion kohde, kun minulla oli niitä mukana kaksi..

    Tuli sitten pitkä hiljaisuus ja yritin jatkaa juttua muista aiheista nuhdeltuani tietty ensin poikaa asiallisesti. Sitten aloinkin jo pukea lapsia ulos ja ajattelin, jotta sinne taloon en enää lapsia tuo.
    Noh, asia oli ilmeisesti myös ystävästäni hiukan kiusallinen, koska laittoi viestiä peräämme, että hän koittaa ensikerralla laittaa karkit piiloon, ettei poikaa kiusaa..vastasin hiukan piikikkäästi, että huomaa kyllä tulevaisuudessa monta juttua, kunhan omansa kasvaa siihen ikään.

    Huh, mikä sepustus..mutta on vaan ikävä huomata, että ihminen, jota arvostaa ja jonka kanssa on pitkään synkannut, käyttäytyy yhtäkkiä aivan oudosti?!"?
    Mä oon sellanen, että mun on vaikea unohtaa tollasia asioita, ja ehkä sitä on liian herkkä. Harmittaa vaan, kun huomaa, että joku ei pidä siitä omasta ihanasta, rakkaasta ja hellyyttävästä lapsesta..vaan näkee hänet räkänokkaisena uhmaikäisenä riiviönä. Toki tunnustan rehellisesti, etten minäkään kaikista lapsista pidä. Mutta musta aikuisen täytyy osata olla näyttämästä avoimesti sitä lapselle. Hillitä itsensä ja ymmärtää, että kemiat ei aina kohtaa.


    NO se siitä, eiköhän tuokin pikkukolhu sielustani korjaannu, kun sain tänne purkaa

    Isompi asia on se, että MUN pikkuveli on terveiden kirjoissa ja pääsi vihdoin perjantaina kotiin sairaalasta! Keuhkokuumeessa oli kova selätys ja toipuminen entiseen kuntoon kestää pitkään. Pelkästään painon saaminen takaisin ottaa aikaa! Mies on sentään liki190cm ja painaa nyt 56kg...

    Aurinkoa ja ihanaa kevättä mun tarkkailijoille



      Kommentit  
    17.04.2008 klo 14:20 Hanna-äiti kommentoi:
    Jotenkin toi "pikkuveli" on hämmentävä termi. Ensin on koko ajan puhe siitä 2,5-vuotiaasta ja sitten on 191 cm pikkuveli! Pienellä takomisella aloin pohtia, että kyseessä onkin siis Sinun pikkuveljesi
    17.04.2008 klo 15:13 Sutta kommentoi:
    ONNEA levytyssopparista! Upeeta! Mahtavaa! Ihanaa, että saitte viimeinkin "ulkopuolisenkin" tunnustuksen työllenne, joka kirjoituksistasi päätellen on todella sydämenasia sinulle/teille, asioilla on oikeasti tapana järjestyä ja "sinulle ei anneta toivetta ilman, että samalla saat voiman sen toteuttamiseen".
    Kevätaurinkoa sille pikkuveljellekin
    18.04.2008 klo 10:37 Judith** kommentoi:
    Ok, Hanna, mä lisään yhen pienen sanan tonne väliin..niin ei jää ihmetystä ilmaan muille lukijoille
    18.04.2008 klo 10:42 Judith** kommentoi:
    Ja kiitos SUTTA! ...se tosiaan on sydämenasia ja juu, järjestyyhän ne, ite sitä usein on liian kärsimätön. MUlle, nyt, heti ja kaikki!?!


    Jos haluat kommentoida kirjoitusta tai kommentteja, on sinun kirjauduttava sisään.


     » Rekisteröidy
     » Unohdin salasanani