 |
|
||||||||||||||||
|
Kirjoitettu: 12.02.2009 klo 15:39 Avainsanat: Jaaha..Se on tuo naamakirja ollu ihan kamala..on vieny multa kaiken kirjotusinnon...ei yksinkertasesti riitä aikaa riipustella enää muualle, kun siellä selailee läpi ihmisten salattuja elämiä  Pitkästä aikaa kurkkasin tänne ja aattelin, josko pari riviä sais naputettua. Meillä mennään vanhoin eväin. Taapero on nyt 1,5 v ja täynnä uhmaa, vauhtia ja touhua. Roikkuu edelleen rinnalla öisin ja pitkä tie on siitä irti. Toisaalta en jaksais enää sitä, mutta oon ollu liian laiska lopettamaankaan. Vaatis usseemman hyvin pahasti unettoman yön, että siitä päästään. Ja tällä hetkellä pienetkin unet on niin juhlaa, että en uhrais minuuttiakaan mieluusti. Katoin just sivusilmällä näyteikkunassa ohikiitävää väsyneen näköistä naista..ehei, en se voinut olla minä. Naama kun perunapelto..muhkuroita ja kuhmuroita, silmänaluset makkaroilla, ja posket lommoilla, vaikkei laihuudesta.. Pitäis tehä jotain..jos jotain olis vielä pelastettavissa. Mietin josko vetäis kunnon purkkirusketuksen täs kevään mittaan, tasaiskohan se vähän kirjavaa kasvotaulua. Huoh. Noh, kaikkee ei voi saada.. ainakaan paljon pieniä lapsia ja sit samalla nuorekasta ja freessiä ulkomuotoa. Höh. Mut kyl mä silti arvosta ensimmäisen ehdottomasti ensimmäiselle sijalle Siitäpä aasinsillaksi seuraavaan..ollaan nostettu kissa osittain pöydälle (takajalat vielä roikkuu) vauva-asian suhteen. Ja itseasiassa. Mies tahtois kyllä, oikeesti. Mutta heti. Nojoo..toisaalta se kyllä sano, että vois olla kiva välillä elää "kaksinkin"...johon totesin, että kakat on vähän niinkun pöksyssä jo, ei tässä näillä jälkikasvuilla vielä piiiitkään aikaan vietetä aikaa kaksin Ehkä se kolmas pieni menis vielä samassa sarjassa.Nyt oon vaan ite hirveen epäröivällä mielellä. Mietin, mitä se oikeesti tois tullessaan ja uskaltaisko sitä! Tietäishän se lisää valvottuja öitä, lisää hermoromahduksia uhmaikäisten kanssa ja seinien käymistä entistä ahtaammiksi. Ja kuinka oma terveys sitten kestäis. Ikää alkaa olla mittarissa jo kumminkin. Sen suhteen sain kyllä rohkasevan esimerkin kaverista, joka alko just odottaa nelosvauvaansa, mittarissa kohta 40! Terveydentila sensijaan mietityttää enemmänkin...olinhan vuodenvaihteessa sairaalassa eteisvärinän takia, joka sit lääkityksellä saatiin takasin oikeeseen rytmiin. Eihän se sinänsä vaarallinen, jos saadaan heti hoidettua...hyytymän syntyminen ehkäistyä. Mutta jos niin sattuiskin odotusaikana, niin sähköinen rytminsiirto on ainoo vaihtoehto. En tiedä, mitä lääkäri sanoo mun ajatuksista. Todennäköisesti sanovat, että onhan sulla jo neljä ja koittaisit jättää ne hommat jo nuoremmille. Vaikeita päätöksiä, loppuelämään vaikuttavia. Silti katse seuraa hyvin haikeena äitejä, jotka kävelee pyöreine vatsoineen. Hellittelen ajatuksella, että sittenkin vielä saisin sen kokea. Eikä tarviis palata vielä hetkeen työelämään. Taas kerran täytyy vaan elää päivä kerrallaan ja jättää ohjakset suuremmille voimille..sitä oon pyytänyt, että jos mun toive on huono ja vahingollinen tulevaisuutta ajatellen, niin hiipukoon pois vähin äänin ja tulkoon tilalle uusia, luovia ajatuksia ja haaveita  Näin se on näreet oltava.
Jos haluat kommentoida kirjoitusta tai kommentteja, on sinun kirjauduttava sisään.
» Rekisteröidy » Unohdin salasanani |
|||||||||||||||
Copyright © Darwin Media Oy 2012 Kieltorekisteri
