 |
|
|||||||||||||||||
|
Kirjoitettu: 27.10.2008 klo 21:11 Avainsanat: UUtta viikkoaAamu alkoi taas nurjalla jalalla, ainakin tuon uhmaikäisen.. Puettiin ja syötiin aamupalaa, tehtiin eväät kerhoa varten. Ulos päästyä pojan mieli alkoikin jo kirkastua. Kaivettiin pyörä varastosta pikkumiehen alle ja lähdettiin. Heläytti sitten kesken matkaa vaan ilmoille iloisen laulun"...pieni sinikello käy jo nukkumaan..." Kyllä äiteen sydämen täytti taas iso hellyys. #sydän# Mietin taas, että mitenkä saisikin pienen palasen tuosta lapsen mielestä itselleen. Tai tavallaanhan just nää hetket on niitä palasia. Ilon sirpaleita. Ja kun osaisi joskus jakaa samanlaisia ympärilleen. Niin helposti mielen valtaa turha valitus, katkerat ajatukset ja kaiken kruunaa hapan naama, jolla pahottaa toistenkin mielen.. Vanhoja ihmisiä katsoessa sen näkee, miten joihinkin on tarttunut elämän matkalta liian paljon ikäviä muistoja, kaltoinkohtelun kokemusta ja kylmyyttä. Ilon sirpaleet eivät ole pysyneet matkassa. Sitten on niitä, jotka ovat aina hyväntuulisia, ystävällisiä ja onnellisen oloisia. Täynnä viisasta elämänkokemusta kolhuista huolimatta. Pelkään pahoin, että minun on niinkuin ensimmäisten. Jollain tapaa olisi pysäytettävä kiertokulku, joka ajaa vääjäämättömästi kohti synkkää tulevaisuutta. Olisin mieluummin lämminsydäminen pullea mummo, kuin katkera ja kuiva rusina..  On siinä haastetta elämän päiviin!
Jos haluat kommentoida kirjoitusta tai kommentteja, on sinun kirjauduttava sisään.
» Rekisteröidy » Unohdin salasanani |
||||||||||||||||
Copyright © Darwin Media Oy 2012 Kieltorekisteri
