 |
|
||||||||||||||||||
|
Kirjoitettu: 21.08.2008 klo 13:43 Avainsanat: Jos ehtis?Kuopus ottaa nokosia tuolla ulkona ja kolmospoika kattoo lastenohjelmia..jos siis pari riviä kirjottais taas. Kerhot on alkaneet ja niinpä minäkin olen kuskannut omaa kolme vuotiastani sinne. Ankeeta herätä siksi aikaisin..mutta toisaalta on hyvä, että päästään ehkä samaan rytmiin maailman muiden perheiden kanssa  Reppu selässä tuo pikkumies reippaasti on toimeensa pyöräillyt. Onneksi on tykännyt kerhotädistä, vaikka ekaa kerhopäivää edeltävänä iltana sanoikin, että "mä sitten lyön ja potkin sitä kerhotätiä" *huh* hienot lähtöasetelmat siis, mut hyvin on kumminkin menny. Ei edes kunnolla heippaa sano, kun jo juoksee maailmalle  Kiva tunne, kun huomaa, että se oma pieni napero pärjää hetken "omissa jutuissaan" ilman äitiä. Ja jääpähän pieni tovi viettää aikaa pelkästään pienimmän kanssa. Se onkin ollut ihmeissään, kun on saanu kaiken huomion ja oon ehtiny rauhassa näyttää sille kaikkee ja höpöttää..kun yleensä huomio kiinnittyy väkisin tuohon vauhdikkaampaan persoonaan Noh, tänäänkin oli taas kerho ja niinpä viiletimme ympäri kaupunkin "vauvelin" kanssa sen ajan. Muuten kivaa, mutta miten ihmeessä tuli taas tylsä masis päälle. Tai sellanen jotenki arvoton olo niskaan. Oon VAAN kotiäiti, aivot on narikassa ja musta on tuskin mihinkään muuhun..sellanen olo. Niin siis juu, mähän arvostan kotiäitiyttä yli kaiken, mutta se tuntu, että saa toisten ylenkatseen, ei oo kiva. Yritän pitää lapset siisteinä ja puhtaina, mutta siitä huolimatta on sellanen tyhmä mielikuva, että kärräilen räkänokkaisia kakaroita ja oon itsekin hyvin kaukana hemaisevasta perheenäidistä. Höh..joku kumma syystuulahdus käy aivolohkojen välissä. Ilmeisesti. Toisaalta taas ehkä ylenkatson ite sellasia tyyppejä, jotka kirmaa ohi korkkareissa, satoi tai paistoi ja jättää taakseen sellasen hajuvesipilven, että huonompikurkkunen saa kakoa tunnin. Ehkä ärsyttää se, että ne tuntuu luulevan olevansa jotenki parempaa laatua. Tai ehkä se on vaan mun outoa otaksumaa. Mikä sit tekee ihmisestä arvokkaan. Se korkea koulutus, hyvä asema yhteiskunnassa, tyylikäs ulkokuori, vai joku muu? Mä arvostan lämmintä sydäntä, huomaavaisuutta, armeliaisuutta ja itsensä likoon laittamista.. Siinä arvoja, joita haluisin sovittaa myös itseeni. Mua äklöttää, että samalla kun koen muiden "arvostelun" niskassani, arvostelenkin itse paljon rankemmalla kädellä muita. Siitä pitäis päästä..oppia kysyy taas tän kotiäiteen kivinen tie Ehkä se taas tästä, kun painostavan ilman päänsärkykin antaa periksi pikkuhiljaa.
Jos haluat kommentoida kirjoitusta tai kommentteja, on sinun kirjauduttava sisään.
» Rekisteröidy » Unohdin salasanani |
|||||||||||||||||
Copyright © Darwin Media Oy 2012 Kieltorekisteri
