miuku1

Lyhyt kuvaus blogista Voiko näin elää, kyllä mutta ei siitä mitään hyvää seuraaa ;-) Pitkä kuvaus blogista. Lue lisää!

Sisällysluettelo | Kirjoittajan blogit | Blogin etusivu | Piilota kirjoittajan tiedot

Migreeni helpottanut

Lähes vuosi edellisestä kirjoituksesta ja mikä on muuttunut

Vaihtopäälle tarvetta

Kevät valo ja jatkuvat kohtaukset

Penkkiurheilijan taivas ja painajainen

Lupaava tulevaisuus

Lääkkeistä painajaisia

Joulu migreeni

Sanoja katoilee

Lääkityksen muutoksia

Kaikki muuttui

Äänetön

Hammaslääkäri ja migreni

Pakkaamista erimuodoissa

Mikkelinpäivän migreeni

Lentomatkailua

Olin pienellä viikonloppureissulla pitkästä aikaa. Enkä muistanut sitä karmivaa totuutta joka lennosta seuraa, sain migreenin. Tämä on kohtaloni jokaisen lennon jälkeen. Kotiin palatessa ongelmaa ei ollut, sillä join niin paljon että turposin makkaraksi . Tylsää kun jokainen matka on aina samanlainen,täytyisi laittaa itselleen muistutus siitä mitä tehdä ennen matkaa. Toistaalta runsas vedenjuominen ei myöskään ole kamalan järkevää, koska vessa juokseminen ei koneessa ole mikään nautinto.

Matka ystävän kanssa oli hauska, kävelimme ja nautimme euroopan lämpimistä keleistä, kulttuurista ja ruuasta. Matkan yllätys oli kotiin saapuessa, matkalaukku oli jäänyt jonnekkin. Ilmeisesti se koki ettei sitä ole ulkoilutettu riittävästi ja päätti lähteä reissuun yksin. Reilut kaksi päivää se yksin oli maailmalla, ennenkuin ymmärsi eilen illalla tulla kotiin . Ehjänä ja kaikki tavarat sisällään.

Haikeaa

Kylläpä voi olla haikeaa sanoa työtovereille hyvästejä. Ehdin olla edellisessä työpaikassani reilut neljätoista vuotta ja muutama päivä sitten 5 kk virkavapaan jälkeen vietin läksiäiskahveja. Tavaroiden pakkaus oli iso rumpa ,vaikka kuvittelin suurimman osan tehneeni silloin vapalle jäädessäni.

Läksiäiskahvit oli äärettömän haikea hetki,olin toivonut ettei puheita pidetä. Mutta ilman niitä ei kai kukaan voi lähteä. Voi sitä kyynelten määrä. En voi kirjoittaa kaipaavani itse työtä mutta lukemattomia ihmisiä kyllä. Kaikki ne yhteiset hetket milloin minkäkin asian tiimoilta. Olemme saaneet paljon yhdessä aikaan ja nauraneet paljon. Ihmisiä ,joista on onneksi tullut myös ystäviä. Lähtöpäivä oli haikea mutta samalla riemullinen askel kohti uutta.

Seuraavana päivänä vietimme nykyisen työpaikan osaston hautajaisia. Sillä osasto tälläisenä hajoaa kohtapuoliin. Ja jälleen oli ilmassa haikeutta. Henkilökohtaisesti suurin menetys on aivan loistavan esimiehen menettäminen. Harvoin työuralla kohtaa ihmistä joka ei ole puolueellinen, vaan pitää porukan hyvin kasassa ja pystyy perustelemaan päätöksensä hienosti. Lisäksi häneltä on voinut aina kysyä mitä tahansa.

Tämä syksy on isojen muutosten aikaa, toivottavasti pääkulta pysyy mukana.

Mietittyttää

Olen nyt syönyt uusinta estolääkettäni reilun kolmen kuukauden ajan ja hiukan mietin että lääkekkö vaiko tauti itse aiheutttaa poikkeukksellisen paljon kärsimättömyyttä. Tiedän olevani perusluonteeltani kärsimätön mutta viime aikoina tilanne on ollut sellainen etten ole malttanut/ viitsinyt /saanut luettua asia tekstiä sivullista loppuun, kun ajatukset jo harhailevat. Sama koskee kirjoja joita ennen meni kirja kahdessa päivässä,nyt en millään malttaisi keskittyä niin pitkään että saisin edes luettua loppuun kirjan viikossa.

Muuten tämän kanssa ei olekkaan ollut mitään suuria pulmia ja kohtaukset ovat vähentyneet loistavasti. Täytynee hiukan vielä seurata tilannetta, sillä työntekemisestä ei tule mitään jos en malta lukea papereita loppuun asti.

Possu tauti

Nyt on sitten ensimmäiset ystävät saaneet possuinfluenssan. Koville otti, niinkuin paha infuenssa voi yleenssäkkin ottaa.

Olen melko kovapäinen ja tässä suhteessa erityisesti. En käsitä miksi tästä influenssan muodosta on tehty isompi ongelma, kuin muista influenssa muodoista? Samalla tavalla tavalliseen kausi influenssaan kuolee vuosittain ihmisiä. Joka vuosi kuolee myös enemmän ihmisiä malariaan kuin influenssaan, eikä siitä saada samanlaisia otsikoita. Onko syynä se, että malariaa ei ole "sivistyneissä" maissa.

Vauhkotaan Tamiflusta, jos sitä ei riittäkään kaikille. Muistamatta ettei se ei ole parantava lääke vaan oireita helpottava . Ymmärrän kyllä riskiryhmän pelkoja, koska taudista voi saada ääretöttömän ikäviä lisätauteja. Mutta kun perusterveet kansalaiset vauhkoontuvat ja menettävät terveen maalaisjärjen, niin jotain on totaalisesti sekaisin. Pahimmillaan on kirjoitettu sotatilasta. En käsitä enkä hyväksy.

Sitkeyttä

On monta asia missä migreeni potilaalla vaaditaan kärsivällisyyttä. Yksi tärkeimmistä on kuitenkin lääkitysvaihdot . Pitää malttaa odottaa lääkityksen tehon alkamista , mikä ei ehkä tule kuukaudessa tai puolessa toista. Kun päätä särkee ja etsitään oikeaa annosta ja oikeaa lääkettä, on hermot tiukalla. Mutta se onnen tunnen mikä seuraa kun tilanne saadaan edes väli aikaisesti helpottamaan ,on kaiken sen tuskan arvoinen.

Omalla kohdallani , on pahimmat lääkevaihdot tapahtuneet aina kesä aikaan , jolloin on muutenkin vaikeaa. Kesäkuussa jo mietin etteikö minua voisi nukuttaa kuukaudeksi ja sinä aikana saada elimistöni tottumaan tähän uuteen lääkkeeseen. 

Nyt olen taas  siinä onnellisessa tilanteessa ,jolloin estolääkitys toimii hyvin. Kohtauksia ei ole kuin 4-5 kuukaudessa ja ne eivät ole mitenkään kovin pahoja. Halvausoireita ei myöskään ole tullut. Enkä ole saanut pelättyjä sivuvaikutuksia estolääkkeistä. Kuulun niihin ihmisiin joilla epilepsialääkkeet toimivat hyvin migreenin estona.

Rytmihäiriöitä

Nyt on kokeiltu miten onnistuneesti pystyn itse aiheuttamaan itselleni rytmihäiriöitä. Jotka onneksi eivät ole vakavia, mutta äärettömän epämielyttäviä .

Olin eilen väsynyt , valvottuani osan yöstä ja kuunneltuani naapureiden riitelyä. Yritin pitää itseäni hereillä kahvin voimalla. Monta kuppia kahvia pitkin päivää eivät vieneet väsymystä mihinkään. Illan suussa join vielä pullollisen Pepsiä ja ajattelin lähteväni lenkille. Lähinnä kai saadakseni paremmaan unen illalla. Lenkillä olo on jo vähän hutera, mutta kotiin päästyäni alkoi on kunnon muljahtelu ja syke mittarissa lukemat näyttivät 160 hetken levon jälkeen. Tarkistin asian käsipelillä ja päädyin suurin piirtein samaan. Tilannetta kesti puolisen tuntia ja vointi oli tosi kurja.

Itseäni tästä kaikesta saa syyttää, sillä näin on käynyt ennenkin väsyneenä. Mutta mitään en ole oppinut enkä ilmeisesti tule oppimaankaan. Nyt tuo kokemus on onnellisesti ohi, mutta haukottelen epäilyttäväsi ja palelen. Tämä enteilee migreenin tulemista kylään. Toivottavasti ehdin kotiin asti.

Päätöksiä

Viime viikonlopulla tein työelämää koskevan ison päätöksen . Sanoin itseni irti vakipaikastani ,josta tosin olen nyt ollut virkavapalla 4 kuukautta. Punnitsin vaihtoehtoja puolta jos toiseltakin. Tärkein tekijä oli oma aika, mitä on tullut näinä neljänä kuukautena lisää . Olen ehtinyt tekemään niitä asioita joista pidän ilman, että elämä olisi pelkästään riippuvaista työstä.

Taloudellisesti menetys ei ole iso, kun tilalla on vapaata aikaa. Myös tämän pään kanssa on helpompi elää tässä vaiheessa ilman suuria murheita. Joten elokuussa on viimeinen virallinen työpäiväni ja joudun hyvästelemään ne ihmiset joista on tullut vuosien aikana tärkeitä. Ihmiset eivät onneksi mihikään katoa ja yhteyden pito on ihan kiinni omasta itsestään.

Nyt nokka kohti uusia tuulia.

Junnu jalkapalloa ja migreeniä

Kuluva viikko on ollut täynnä junnujen jalkapallo pelejä. Käynnissä kun on Helsinki Cup. Pelejä on pelattu mitä erilaisimmissa olosuhteissa, välillä lämmin kesäaurinko on hellinyt niin pelaajia kuin katsojiakin. Välillä on tullut vettä niin että peli on muistuttanut enemmän vesipalloa kuin jalkapalloa. Niinä hetkinä olen kentänlaidalla miettinyt, että olenko ihan oikeasti vapaaehtoisesti tullut sinne ;-). Joka tapauksessa pelaajilla oli ainakin hauskaa ja reissu oli antoisa. Kummina olin ylpeä pojista jotka sitkeästi taistelivat ja nauttivat kaikesta tekemästään.

Lähes viikon ajan sain pitää myös sisaren perhettä vierainani. Perheen nuorimmainen viihdytti minua iltaisin mitä käsittämättömillä tempuilla ja tarinoilla. Hän selvästi nautti täysin omasta ajasta, mitä isoveli ei ollut jakamassa hänen kanssaan.

Jotta viikko ei olisi ollut ihan niin auvoisa,niin ystäväni ja viholliseni migreeni kävi myös kimppuun. Eilen kesken työpäivän se iski ja pakotti lähtemään kesken kaiken pois harmaan kalpeana ja väsyneenä. Onneksi bussimatka kotiin sujuu automaattiohjauksella sillä muuten en olisi selvinnyt. Illan nukuin hyvin lääkittynä.

Koti

Koti mikä ihana sana ja paikka. Olin 3 päivää työmatkalla ja kotiin paluu tuntuu kerta toisensa jälkeen vain paremmalta.

Matka oli koettelemus monessa mielessä.Hellettä, vierasta asiaa vieraalla kielellä ja siinä päällä migreeni kohtaus. Jossain kohtaa mietin miten paljon voin ottaa lääkettä ilman että silmät seisovat päässä ja näytän lääkkeiden väärinkäyttäjältä. Kaikki kuitenkin loppui hyvin, kohtauksen sain hillittyä ja pääsin jatkaamaan olemistani mukavuusalueeni ulkopuolella.

Viime kuukausi oli tämän vuoden pahin migreenien osalta, kohtauspäiviä oli 11, joista kahteen liittyi halvausoireet. Kun samaan lisää lääkitysvaihdon. Onkin yhdistelmä melkoinen . Juuri ennen matkaa keskustelin puhelimessa neurologini kanssa ja päädyimme vielä kahdesti nostamaan tämän "uuden" lääkkeen annosta . Nyt pidän peukkuja ja varpaita ristissä että jotain helpotusta olisi luvassa. Jos tämä ei toimi , palataan takaisin topiin.

Alkuvuoden kohtaukset

Kesäkuun helteet ovat monille varmasti nautinto , mutta minä olen onnellinen ilmastoidusta työhuoneesta. Inhoa tuota lämpöä ja valoa. Sillä niiden kanssa pääni ei voi hyvin.

Tein tänään ison kalenterin johon merkkasin tähän mennessä ollet kohtaukset koko vuoden ajan. Olipa se selventävä.  Huhti-toukokuu ovat ollet ihanaa aikaa, kohtauksia on ollut vain 4-5 ja särkypäiviä max 7. Nyt sitten kaikki onkin levinnyt uudestaan reisille. Kuukautta jäljellä neljä päivää ja tähän mennessä kohtauksia 7 ja särkypäivä 9.Eli  noin joka kolmas päivä on ollut migreeni. Kun siihen ottaa ennakoivan päivän ja toipumispäivän ei kuukaudessa ole ollut mitään muuta kuin migreenejä.

Viikonpäästä laitan tuon neurologilleni ja kyselen mitä tehdään. Zonecran ei selvästi toimi niin hyvin kuin Valporaatti tai topiramaatti. Hitsi.

Tänään meinaan kuitenkin rikkoa kaikkia ohjeita ja mennä keikalle riehumaan myöhään.

Neljä viikkoa ja viikon h...tti

Olen nyt syönyt lähes kuukauden uusinta estolääkettäni. Mitään mullistavaa ei ainakaan vielä ole näkynyt. Vähän olen väsynyt, migreenit ovat suurinpiirtein samassa.

Viikon päivät olen potenut joka toinen päivä migreeniä. Varsinen painajainen joka alkoi taas kuukautisista. Joka ikininen aamu olen miettinyt joko tämä tähän loppuisi, mutta viimeistään iltapäivällä kohtaus on alkanut. Työteho ja muukin elämä on ollut ihan olematonta. Miksi ihmeessä tätä ei voi hallita mitenkään? Millään ennakoinnilla et voi tietää mitä tapahtuu, et myöskään miten voimakkaita kohtaukset milloinkin on.

Tapasin neurologini ohi mennen keskiviikkona ja hän sanoin lupaili annoksen nostoa jos siltä tuntuu. Vielä en kuitenkaan olisi siihen valmis, sillä epäilen että tämä on kuitenkin lähinnä kiinni hormooneista.

2 Viikkoa

Nyt on kaksi viikoa tätä  lääke kokeilua takana. Mitään suuria yllätyksiä ei ole ollut. Alussa väsymystä ja jonkun verran huimausta. Tänään sitten nostan annoksen 25+25 mg. Saas nähdä miten naisen käy. Migreenit eivät ainakaan ole lisääntyneet ja halvausoireetkin on pysyneet pois.

Perjantain olin koulutuksessa jossa ymmärsin ainakin osoittain mikä on hyvän lentoturvallisuuden takana ja miten sitä voisi siirtää terveydenhuoltoon. Paljon on tehtävissä , mutta työmääräkin on melkoinen. Ihmisten täytyy tajuta kyseessä olevan turvallisuuden parantaminen eikä suinkaan kiusan tekemistä. Odotan mitä kaikkea tästä voikaan tulla.

Uusi estolääke ja väsymys

Olen maanataista asti syönyt uutta estolääkettä ja väsymys on melkoinen.Edellinen lopettettiin kun paino kertyi  ja hiukset lähtivät. Ei ihan toivottua. Nyt sitten on erilainen epilepsia lääke kokeilussa.

Iltaisin ennen yhdeksää tuntuu että on pakko päästä nukkumaan ja aamulla unta riittäisi pidempään kuin mitä on luvassa. Toivottavasti tämän suhteen tilanne helpottaa parin viikon sisällä. Migreenin tehoa on odotettavissa vasta kuukauden kuluttua , mutta kyllä senkin jaksaa odottaa.

Muuten elämä on mielenkiintoisillä raiteilla, työssä on uusi ennen kokemattomia haasteita . On opettavaista nähdä mihin asti osaaminen riittää. Lisäksi lupauduin uuteen projektiin syksyllä. Juuri kun olin epäillyt etten enää koskaan pääse mukaan mihinkään sen tyyliseen ,niin minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua.  Suorastaan kiljuin puhelimessa kyllä vastausta. Hassu nainen.

Kummilapset kasvat silmissä ja ilahduttavat olemassa olollaan. On mukava saada kesken päivää soitto ensimmäisen hampaan lähtemisestä tai tieto miten jalkapallo turnaus on mennyt.

Vähän mutta sitkeitä

Huomenna tapaan jälleen neurologini ja sitä varten piti käydä kalenterista katsomassa missä mennää suhteessa aikaisempaan. Kohtauksia on ollut viimeisen kuukauden aikana vähemmän kuin edellisinä kuukausina. Mutta sitten se perinteinen huono juttu. Ne ovat pidempi kestoisia ja särky on voimakkaampaa. Halvaus oireet on aavistuksen omaisia, mutta eivät ollenkaan pahoja. Aurat normaaleja.

Summa vähemmän , mutta sitkeää. Jos tähän vielä saisi vähemmän kivuliaat kohtaukset elämä olisi lähes täydellistä, mutta kaikkeahan yksi nainen ei voi saada. Täytyy tyytyä johonkin. No nyt tyydyn tähän, saas nähdä mitä mieltä pääherra asiasta on. Yleensä tilanne on kompromissi.

Pitkittynyt kohtaus

Kolme edellistä päivää olen kärsinyt kaveristani migreenistä. Yleensä tällainen putki tulee kuukautisten aikana, mutta nyt ei. En keksi mitään järkevää syytä miksi pää on villiintynyt uudestaan.

Johan tässä olikin lähes kuukausi rauhallista aikaa.Kipu ei ollut ihan niin kamalaa kun pahimmillaan on ollut, mutta toimintakyky ja kärsivällisyys ei ihan parasta taaskaan ollut.

Tästäkö lie johtunut, että hermostuin kun en saanut työtodistusta useista pyynnöstä huolimatta ja otin keinon numero kaksi käyttöön. Soitin työsuojelupiiriin ja kysyin mitkä ovat oikeuteni työntekijänä. Lopputulos, soitto työnantajalle ja minulle vastavuoroisesti työnantajalta kiukkuinen sähköposti.  No jonkunhan sitä minunkin puoliani on pidettävä ;-).

Vähentämistä

Olen äärettömän onnelinen neurologistani. Laitoin hänelle eilen sähköpostia sivuvaikutuksista, illalla myöhemmin tipahti vastaus jossa hän ehdotti lääkityksen pientämistä.

Mikään ei korvaa ihmistä joka tuntee sinut ja pääsi lähes yhtä hyvin, kuin sinä itse. Joka on täysiverinen ammattilainen siinä mitä tekee. Jolla on tallessa kaikki ne kokeilut ja tutkimukset joita sinulle on vuosien aikana tehty. Ei tarvitse joka kerta aloittaa alusta ja selittää kaikkea. Olen todella onnellinen!

Vaikka en vielä tiedä miten tämän pään kanssa selvitään kesän yli, tiedän että joku muukin miettii sitä.

Sivuvaikutuksia

Olen nyt kolme viikkoa syönyt Deprakinea. Sivuvaikutukset ovat lisääntyneet ajan kuluessa. Alku aikojen huimausta on edelleen, nyt se ei vain tulee säännöllisesti eikä joka päivä. Lähinnä silloin tällällöin huimaa.

Kutina on lähes joka päiväinen seuralainen, mutta keskittyy vain jalkoihin. Eikä enää niin pahana kuin alussa. Uusia seuralaisiakin on tullut, yhä enevässä määrin hävitän sanoja. En muista nimiä, asioita ja yritän töissä kautta rantain kiertää asiaa. Ei hyvä. Lisänä on nesteenkertymistä ja ihan tolkutonta väsymystä.

Onnellista on tietysti se että halvausoireet on pysyneet pois. Mutta pikkuhiljaa alan olla sitä mieltä että parempi nekin kuin kaikki nämä sivuvaikutukset. Täytyy vähän jutella ..

Hiumausta

No niin nyt olen posinut uusinta lääkettä 6 päivää, pienellä annoksella. Lieviä ongelmia on kuten huimaaminen jota ei voi millään aavistaa. Tulee ja menee mielensä mukaan. Pe-la välisenä yönä heräsin aivan kammottavaan kutinaan, menin katsomaan näkyykö mitään läikkiä . Mutta nahka oli kaunis kuin pikkulapsella ja siitä huolimattaa kutitti joka puolelta. Mielenkiintoinen ilmiö. Täytyy odottaa tuleeko uudestaan vai jäikö tähän yhteen kertaan.

Tuon huimauksen vielä kestää jos se ei tämän pahemmaksi mene. Väsymystä en ole huomannut, mutta toisaalta kun pohjalla on Lyrica jota puretaan pois , saattaa Deprakinen väsymys jäädä sen jalkoihin.

Uusi lääke kokoelmiin

Tapasin neurologini eilen iltapäivällä. Tapaaminen oli jälleen mielyttävä keskustelu siitä missä mennään. Kohtaukset eivät ihan hirmuisesti ole vähentyneet , mutta kipu on lievempää kuin aikaisemmin. Mutta takaisin on tullut halvausoireita joita en olekkaan kokenut pitkään aikaan.

Viimeksi kuukausi sitten lopetettiin Topi, jätettiin Atacand ja lisättiin Lyricaa. Nyt sitten pitäsi saada mukaan joku epilepsialääke jotta nuo halvausoireet häviäisivät uudestaan. Lyrican puran viikon aikana ja uudeksi lääkkeeksi sain Deprakinen. Hiukan hirvittää koska lääkkeen sivuvaikutukset on melkoiset ja niitä esintyy suurella osalla ihmisiä. En haluaisi lihoa ja menettää hiuksiani. Lyrican aikana jo neste kertyi elimistöön ikävästi.

Mutta en myöskään ole valmis kokemaan kovin monta halvauksellista kohtausta , kun niitä ei viime aikoina ole ollut. Joten tilanne nyt aloitan lääkkeen ja katson miten menee.

Taistelu Kelan kanssa

Joskus taistelu Kelan kanssa voi päättyä onnellisesti. Näin kävi minulle, sain pysyvän merkkinän Kela korttiini Astmasta. Ensin merkintä oli ehdollinen 3 vuotta ja sen jälkeen 4 lääkärissä käyntiä ja todistusta ettei tauti ole parantunut 3:ssa vuodessa mihinkään. Muutama puhelinsoitto ja kysely, lopullinen päätös tuli perjantaina. Jihuu!

Migreenistä odottelen samanlaista systeemiä kuin astmasta jotta lääkkeet saataisi korvattaviksi. Taidan joutua odottamaan melkoisen tovin.

Oma migreeni on villiintynyt uudestaan, mietin että onko syynä lisääntynyt valo vai mikä. No huomenna tapaan neurologini ja pääsen keskustelemaan tilanteesta. Onneksi ja onneksi lääkärini on korvaamaton.

Maaliskuun ihmeitä

Edellisestä blogi kirjoituksesta on reilu kaksi viikkoa aikaa. Paljon on sen jälkeen tapahtunut.

Uudessa työympäristössäni olen ollut vajaan viikon. Ja jo nyt huomaan vaihdoksen merkityksen. Pääsen joka päivä kotiin ihmisten aikaan ja sen vuoksi ehdin tekemään paljon asioita. Joista tärkein on liikkuminen, Olen varannut jumppatuntia ja kuntosali ohjelman kartoitusta. Ihanaa.

Vaikka työ onkin haasteellista ja joudun vielä paljon opettelemaan ,kaikki on kuitenkin mielekästä.

Migreeni ei minua ole hyljännyt. Viikonloppuna oli kohtaus joka vei sängyn pohjalle kahdeksi päiväksi. Mutta uskon siihen että joskus tämän taudin on helpotuttava. Tai jos ei niin tämänkin kanssa on elettevä.

Loppuviikon kohtaukset

Ei tämä ihan niin paha ole ollut kuin kuvittelin. Keskiviikon, torstain ja perjantain oli migreenissä. Kiroten maailman kurjutta. Nyt toistapäivää olen melkein hengissä. Vähän oikean silmäntakana tuntuu inhoittavalta mutta vielä ei mikään hakkaa tai jyskytä.

Voinnissa muuten en ole huomannut suuria muutoksia. Ennenkaikea pelkään aurojen paheneva, vaikka migreenit vähenisivät. Mutta kaikki tämä jää nähtäväksi. Joka päivä olen tehnyt noin 40 minuutin lenkin. Tässä oivallisena apuna täsmälääkkeet, joita saa kiittää siitä että selviää pystyyn noin 4 tunnissa. Ihan varma en tietysti voi olla etteikö liikunta olisi myös välillä pahentanut tilannetta.. No en sure sitä nyt. Vaan katson huomiseen ja toivon sen olevan parempi päivä.

Tänään keskustelin erään ystäväni kanssa haluanko olla sairas ym. todella mielenkiintoista. Ihmettelin tätä, koska en koe haluavani yhtään mitään ja kaikkein vähiten tätä tautia. En myöskään juuri kerro ihmisille kun minulla on kohtaus,jottei kukaan kuvittelisi minun valittavan tästä. Tai olevan aina kipeä. (Tyhmää salailua) . No saimme aikaan jonkin sortin välirauhan ja päätöksen ettei tätä tautia kokematon tiedä mistä edes puhutaan.

Lääkitys muutos ja sairasloma

Todellisuus hyppäsi eilen neurologini luona suoraa silmille. Lääkitys on hurja ja kohtauksia on aivan liikaa. Päädyimme tai hän päätyi aloittamaan lääkityksen järkeistämisen. Yksi puretaan viikon aikana pois, pohjalla pidetään yhtä ja kolmas on pahimman vaiheen tukena. Syykin on järkeen käypä, lääkkeillä ei hoideta stressiä ja liikunnan puutetta.

Olen reilun viikon sairaslomalla, lepään, syön ja ulkoilen. Tärkeintä on kuitenkin keskittyä liikkumaan kunnolla, sain suullisen liikunta reseptin. Ja koska uskon itsekkin että vähäinen liikunta on osa syy lisääntyneisiin kohtauksiin , meinaan totella määräystä vointini mukaan. Hiukan pelkään tulevaa viikkoa ja mahdollisia lisääntyneitä kohtauksia. Mikäli nyt enemmän kohtauksia voisi tulla. Tärkeintä on kuitenkin tieto mahdollisuudesta saada apua jos tilanne huononee.

Tullako vaiko eikö

Olen viikon ajan miettinyt voiko migreeni olla tuloillaan koko viikon, koko ajan nimittäin sellainen tunne päänsäryn alkamisesta , on auroja, sanojen katoamista ja muita samankaltaisia oireita. Vähän myös juimii mutta kunnon kohtausta ei vain tule.  Tämäkään ei ole mistään kotoisin, ei voi ottaa lääkettä kun päätä ei särje kunnolla. Samaan aikaan on koko ajan toistaitoinen eikä mikään tunnu sujuvan. En malta keskittyä, kuunnella jne. Vaikka inhoan yli kaiken sitä pirullista päänsärkyä ei tämäkään ole mistään kotoisin.

Eilen kävin tutustumassa uuteen työpaikaani, tuntui mukavalta huomata olevansa odotettu. Paikka oli valmiina, löytyi postilaatikko,nimikyltit ynnä muut. Pieniä asioita, mutta niistä näki että minua odotetaan. Yksikkö on pieni ja kotoisa. Kolmen viikon päästä aloitan uudet työt hiukan jännittää.

3 viikkoa

Olen syönyt Lyricaa muiden estolääkkeiden kanssa. Väsymys on hävinnyt tai ei ehkä ihan kokonaan, turvotukset ovat pysyneet ja sanoja katoilee. Vaikutukset kohtauksiin on selvät, niitä on vähemmän kuin viime kuussa. Nyt olisi edessä vähentäminen joka ei ole maailman miellyttävin asia koska aurinko on lisääntymässä ja se yleensä on pahentanut kohtauksia. Taidan olla suossa. Odotan suosiolla ensi viikkoon ja neurologini tapaamista.

Muuten kuluneet viikot ovat olleet melkoisia. Työtunnit lisääntyvät ja päivät vähenevät.Olin viime viikon Oulussa kun kollegani ei saanut kaikkia töitään tehtyä siellä. Puolessa välissä viikkoa esimieheni kertoi että tälle viikolle suunnittelemaan vapaa viikko on peruttu. Siinä vaiheessa meinasi itku tulla. Perjantaina hän kertoi ,että voitkin sen pitää, no oli jo liian myöhäistä. Nyt toivon jaksavani siihen asti kun tulee aika siirtyä uuteen työhön. Tosin en haluaisi aloittaa uutta työtäkään loppuun asti väsyneenä.

6 päivää

On takana uusinta estolääkitystä, ei sillä vielä ihmeitä tehdä. Tänä aikana on ollut 3 kohtausta, mutta nyt kaksi särytöntä päivää peräkkäin. Mikä on jo iso riemun aihe. Mikä vielä  suurempi riemun aihe, niin nyt olisi normaalin kuukautismigreenin ensimmäisten päivien aika, ja ainakaan vielä ei tunnu mitään. Pienistä sitä on lähdettävä liikkeelle.

Uuden estolääkkeen lisääminen on myös tehnyt selkeästi vähän lisää sivuvaikutuksia, vähän sanat pätkii , olen poikkeuksellisen väsynyt ja turvotus on lisääntynyt. Mutta jos tämän enempää ei tule, niin selviän.

Iloisia uutisiakin kuuluu , hyvän ystäväni iso leikkaus meni hienosti ja toipuminen on alkanut hyvin. Helpotus. Sovimme hänen kanssaan tapaavamme torstaina, minullakin on hänelle uutisia, sain uuden työpaikan. Pääsen aloittamaan puolessa välissä maaliskuuta. Hiukan on haikea olo, mutta samalla äärettömän riemukas. Olen jo lähes vuoden haikaillut irtipääsyä tästä oravan pyörästä ja nyt se on luvassa. Ihmisiä tulen varmasti kaipaamaan mutta eiväthän ihmiset katoa vaikka työpaikka vaihtuukin. Toivottavasti näin.

Nyt sitten vain odotellaan monella tapaa ja monia asioita.

Itsensä huijaamista

Migreenikkona olen mestari itsensä huijaamisessa. Olen viime kuukaudet huijannut itsenäni ettei kohtaukset ole ihan niin pahoja miltä ne juuri silloin tuntuvat. Lisäksi en ole kohtauspäiväkirjaan laittanut kaikkia kohtauksia koska se näyttäisi pahalta. Olen peitellyt itseltäni totuutta uskotellen, että tilanne on väliaikainen ja paranee kyllä kunhan saan aikaa,lepoa tai jotain muuta. Aina kun on parempi jakso eli muutama päivä ettei ole migreeniä olen vakuuttunut tilanteen muuttuneen.

Huijari ,joka kaikkien näiden vuosien jälkeenkin yrittää peittää totuuden itseltään, eli sen jonka kuitenkin tietää : tilanne on mennyt huonompaan suuntaan ja tarvitsen apua. Vihdoin viimein viime viikonloppu sai minut näkemään totuuden. Olin koko viikonlopun migreenissä jota en millään meinannut saada laukeamaan. Kaikki sosiaalinen elämä oli jätettävä väliin ja kun sitä kirosin ja makasin sohvan pohjalla , ymmärsin että jotain on tehtävä ja heti.

Eilen soitin neurologilleni ja kysyin onko jotain tehtävissä. Ongelma ei ole halvausoireet, onneksi. Vaan lisääntyneen kohtaukset ja kipu. Pitkän keskustelun jälkeen hän päätyi lisäämään yhden estolääkkeen muiden seuraksi. Sitä kokeillaan nyt kolme viikkoa ja sitten katsotaan tilanne.  Lisäksi menen häntä tapaamaan helmikuussa.  Nyt vain toivon ,että tilanne jotenkin tasaantuu. En pidä lisälääkkeeistä, mutta suostun nyt mihin tahansa.

Työ =mies

Olemme viime päivät vitsailleet töissä, että olemme naimissa työpaikan kanssa. Varsin lihaton on tämä mies jonkan minäkin olen saanut. Päivät venyvät väkisin noin 12-13 h. Samaan aikaan toisaalla, saman yrityksen sisällä käydään yt-neuvotteluja. Ei mitään järkeä. Lisäpaineita tuo lähestyvät tarkastukset jotka lisäävät kaikkien työkuormaa. Jotenkin suhteetonta.

Työhaastattelu oli eilen, tunnin puristus oli melkoinen kokemus. Välillä mietin että mitä ihmettä teen täällä, en ymmärrä kysymystä ja vielä vähemmän osaan vastata siihen. Lopuksi otin asenteen että vastaan niin hyvin kuin pystyn en esitä mitään, en väitä olevani mitään ja niillä mennään. Nyt odotan mikä jää lopputulemaksi.

Illalla oli jo aistittavissa päivän raskauden jäljet. Migreeni laukesi iltayöstä . Onneksi ei pahana , lääkkeet ja uni saivat minut jo aamuun työkykyiseksi.

Jännitystä

Työhakemus oli käsitelty uskomattoman nopeasti ja perjantai iltapäivällä minulle soitettiin, että voisinko tulla työhaastatteluun. Ensi viikolla menen ensimmäistä kertaa elämässäni ,oikeaan, itsehakemani paikan työhaastatteluun. Nyt jo jännittää, en ymmärrä miten asiaan oikeasti pitäisi suhtautua. Haluan paikan, mutta saamaan aikaan mietin opinko uusia asioita. Hassua. No asia kerraallaan.

Loppuviikosta on ajatukset on kyllä olleet poissa kuviosta, sillä neljän päivän migreeni putki on enemmän kuin yksikään naisihminen kestää. Kokeilin jos jonkin moista lääkeyhdistelmän. Olin sellaisessa pilleripöhnässä ,että olisin jäänyt doppingtestissä kiinni. Miksi tämä ei ikinä lopu.

Hajamielisyyttä ja paljon tapahtumia

Tämä päivä ei ole ollut mitenkään minun päiväni, aamulla lähdin töihin ilman avaimia. Ei ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinen kerta. Matkalla bussissa sitten jo huomasin pienen jomotuksen päässäni (poikkeuksellisesti vasemmalla), no siellä se on ollut koko päivän, kunnon säryksi se ei ole vielä yltynyt.

Päivän aikana on tipahdellut, jos jonkinmoisia uutisia. Ikävimmät olivat kahden ystävä perheen erouutiset. Molemmat tulivat jotenkin täysin yllättäen. Jäin niiden jälkeen miettimään ,onko 40 ikä jolloin  naiset alkavat etsiä itseään ja paikkaansa parisuhteessa ja työelämässä? Jos ollaan oltu nuoresta asti yhdessä eikä aviomies enää muistakaan kertoa miten tärkeä puoliso on , lähdetäänkö silloin hakemaan huomiota muualta? Samaan aikaan tehdään isoja päätöksiä työelämän suhteen.

Muitakin uutisia on tullut, yrityksemme yrittää tehdä ryhtiliikettä, jotta osakkeenomistajat saataisi tyytyväisiksi. Vähennetään bisnesyksiköitä ja väkeä, miten paljon se on vielä täysin epäselvää ja mistäpäin maailmaa sekin on epävarmaa. No ehkä kaikki kuullaan tulevien kuukausien aikana. Yhdysvaltojen tilanne näkyy meillä hyvin selvästi.

Itsekkin tein pitkään mietittyäni eräänlaisen päätöksen, päätin hakea työpaikkaa . Kahdestakin syystä , ensinnäkin paikka oli äärimmäisen kiinnostava, näköala toisesta suunnasta tähän maailmaan missä olen ja toiseksi globaali elämä jossa päivät venyvät alkaa käydä raskaaksi. Huomaan ettei pääni pidä tästä tahdista ,mihin viimeisen kahden vuoden aikana olen luisunut. Vapaapäivien aikana en ehdi saada normaalirytmiä kiinni , enkä siis toipua.

Onnellinen

Olen käsittömän onnellinen . Pikkusisareni laittoi eilen illalla viestin , puolivuosi tarkastus on ohi. Hän on taas hetkellisesti " terve tyttö" kuten vanha lääkärisetä oli todennut.

Kontrollipäivät ovat sisarelleni äärettömän raskaita henkisesti. Sitä pelkoa ei pysty edes kuvittelemaan tässä vieressä. Kuitenkin joka kerta kun kontrollipäivä lähestyy omat ajatukset alkavat myöskin kiertää omalaatuista kehää, joka pysähtyy vasta kun vastaus tulee. Nyt voimme elää rauhassa taas puoli vuotta. Näin mennään varmasti se viisi vuotta jonka ajan hän käy säännöllisesti kontrolleissa ja sen jälkeen pitäisi tulla lopullisesti terveen paperit.  Toisaalta äärettömän pitkä aika , mutta jos taaksepäin katsoo niin äärettömän lyhyt aika.

Joulun jälkeen migreeni

Joulu sujui täysin epäsäännöllistä elämää viettäen ja kaikkia ihania herkkuja popsien. Menin nukkumaan milloin huvitti, heräsin kun ensimmäinen lapsista tuli nykimään ylös. Syöminen oli runsasta, mutta täysin epäsäännöllistä. Mutta kerran vuodessahan joulu on. ;-). Kaikesta tästä sain maksaa sitten migreenillä. Se epämiellyttävä ystävä iski Tapaninpäivän iltana, kun olin matkalla kotiin.Tilannetta ei helpottanut täydessä junassa leijuvat makea hajuveden tuoksu.

Otin ensimmäiset lääkkeet jo junassa ja yritin nukkua matkan. Mutta pahoinvointi teki matkasta melko epämiellyttävän.Kotiin päästessäni, vasaramies oli jo aloittanut työnsä täydellä teholla. Lääkkeitä piti ottaa lisää ja mennä nukkumaan. Inhoan hajuvesiä ja erityisesti inhoan niitä julkisissa kulkuneuvoissa kun on kuumaa ja ahdasta.

Migreeni ei mennyt ohi yön aikana ja sain viettää sen kanssa koko lauantai päivän sängyn pohjalla. Särystä huolimatta, joulusta jäi ihana muisto.Läheisiä rakkaita ihmisiä joiden kanssa sain viettää paljon aikaa.

Joulurauhaa migreenin kanssa

Viikonlopusta asti olen saanut rauhoittua jouluun. Tai rauhoittua ja rauhoittua , mutta nauttia joulun tunnelmasta. Lauantaina pienessä kodissani oli paljon ystäviäni ja sukulaisiani perinteisillä joulukahveilla. Laskimme että nämä kahvit olivat jo kahdeksannentoista peräkkäin. Perinteisiä herkkuja, yhdessä olo ja rauhallista hiljentymistä. Tosin kun lapsia on tullut ei rauhasta juurikaan ole tietoa, mutta hauskuudesta sitäkin enemmän.

Päivän hulina kostautui yöllä alkaneella migreenillä, mutta kaiken sen kesti kun muisteli mitä päivän aikana oli sattunut. Ystävä tapasin vielä sunnuntaina ja maanantainakin. Vaihdoimme jouluyllätyksiä ja söimme hyvin.

Nyt on edessä matka pikkusisaren luokse joulun viettoon. Matkaan olen pakannut kirjoja, herkkuja ja lääkkeitä roppakaupalla. Mietin miten selviän jos saan pahan kohtauksen, koska lähellä ei ole kuin terveyskeskus tasoinen päivystys. No onhan sitä ennenkin selvitty. Tärkeintä on kuitenkin JOULU ja sen viettäminen yhdessä rakkaitten ihmisten kanssa.

Rauhallista joulun aikaa teille kaikille!

4 päivän putki

 Kanssa matkaajani, pahin viholliseni, sairaus joka vie kaikki voimat ,siis migreeni oli taas vieraani, tällä kertaa kokonaista neljä päivää. Neljä päivää joista ei ole minkäänlaista järkevää muistikuvaa. Päätä särki , kun sen sai hetkeksi hellittämään niin oli vain niin tolkuttoman väsynyt ettei kyennyt muuta kuin toivomaan ettei särky alkaisi uudestaan.

Nyt kun on jo toinen päivä ilman särkyä tajuaa , että olisi ehkä pitänyt mennä sairaalaan. Kynnys lähtemisen kanssa on kuitenkin korkea ja "vain" särky joka kestää useita päiviä ei saa minua sinne menemään. Täytyy olla kunnon halvauskohtaus jotta menen pyytämään apua. Osittain kaikki tämä johtuu siitä miten minuun on suhtauduttu niinä muutamina kertoina kun olen joutunut menemään päivystykseen. Pahin on ollut komentti niskan jumittamisesta , joka kyllä helpottaa kunhan ymmärrän jumpata. Siinä tilanteessa oli lähellä ettei kysyinen mieslääkäri saanut mustaa silmää.

Tänään olin ikäkausi tarkastuksessa työterveyshuollossa. Mielenkiintoinen tapahtuma. Näin migreenikkona tajusin ,ettei työterveyshuollossakaan ole ammattilaisilla mitään käsitystä tästä taudista ja sen eri ilmenemismuodoista. Työterveyshoitaja kysyi jaksamistani ja säännöllisiä lääkityksiä. Kerroin rehellisesti jaksavani hyvin paitsi silloin, kun on migreeni kohtaus ,joita viime aikoina on ollut melko tiheästi. Tämän huomautuksen hän ohitti hienosti. Hetken päästä hän kysyi lääkityksiäni, kerroin niistäkin. Tässä kohtaa hän tarttui astma lääkkeisiin ja  siihen missä tautiani hoidetaan? Vakuutin hänelle astman hoidon olevan täysin kunnossa. Mutta melkoisen migreenin estolääkityksen hän sivuutti ilman kommenttia, mitä ilmeisemmin edes tajuamatta minkälaisista lääkkeistä on kysymys.

Ei niin että taudista pitäisi mitään elämää suurempaa ihmettä tehdä, mutta minun terveyden tilani arvioinnissa sillä on suuri merkitys. On aikoja jolloin se vaikuttaa jaksamiseen enemmän kuin mikään muu. Samoin kuin lääkitys jota käytän vaikuttaa moniin asioihin. Mitenhän tämän asian saisi ihmiset ymmärtämään?

Huhuja ja todellisia tapahtumia

Tämä viikko on jatkunut samanlaisena kuin edellisetkin , töissä taistelemme pienistä asioista joista saadaan isoja, kun ihmiset ovat väsyneitä. Kahden mantereen väliset asiat muuttuvat jättiläismäisiksi kirjeenvaihdossa , kun kumpikin osapuoli seisoo oman kantansa takana.

Eräästä turvallisuus asiasta on nyt väännetty kaksi viikkoa kättä, välillä on jopa epäilty toisella puolella maapallo osaanko tehdä työni. Siinä vaiheessa heräsi epäily oman työn mielekkyydestä ,jos ihmiset joita ei ole koskaan tavannut ja jotka eivät ole koskaan nähneet mitä minä teen, voivat tyynen rauhalllisesti todeta ettei asia voi olla näin. Taistelu alkoi oman tekemisen puolesta ja siitä maksoin kovan hinnan , yöheräämisinä ja migreeneinä. Eilen mietin vakavasti onko mikään työ tämän arvoista.

Pidän ihmisistä joiden kanssa teen töitä,pidän työstäni mutta en pidä siitä miten globaalissa järjestelmässä toisinaan suhtaudutaan ihmisten tekemisiin . Enkä myöskään pidä asenteesta , jonka mukaan jossakin päin maailmaa asuu parempia ihmisiä kuin toisella puolella maailmaa, vain sen vuoksi että he ovat syntyneet sinne. Ja asuin paikka tekisi heistä parempia työntekijöitä.

Viikon aikana on myös liikkun talon sisällä  villejä huhuja työntekijöiden vähennyksistä. Mitään vahvistusta tälle ei olla saatu. Kun yritimme kysyä asiaa eilen esimieheltämme, hän ei suoraan asiaan mitään sanonut. Ehkä ensi viikolla saadaan jonkinlainen vastaus, iso pomo tulee suomeen . Vähennykset on huhun mukaan suuret ja jos ne toteutuu edessä on YT-neuvottelut. Mikä sinänsä tänä aikana ei olisi enää mikään uutinen , näitä samanlaisia uutisia on kuultu viime aikoina joka puolelta.

Pikkujoulut

Yrityksen vuosittainen pikkujoulu oli perjantaina.  Mikä voisikaan olla hauskempaa kuin  vietää aikaa tuttujen kolleegoiden kanssa ajatuksia vaihtaen ja hyvää musiikkia kuunnelleen.  Paikka oli pitkästä aikaa sellainen joka salli vapaan liikkumisen ja seurustelun.

Parhaimmat naurut sain ,kun eräs talomme ikäherroista päätti kosia minua. Hän tekee sen joka vuosi pikkujouluissa kahdesta syystä 1. näyttääkseen mallia nuoremmille 2. ollakseen varma ,että naiset ovat ennustettavia. Tänä vuonna tein poikkeuksen ja vastasin ehkä . Herra oli hiukan järkyttyneen näköinen ja kysyi olenko tosissani ,johon oli pakko vastata etten sen enempää kuin aikaisemminkaan koska hän on tukevasti naimisissa ja tuskin aikoo harrastaa usempaa avioliittoa yhtä aikaa.

Kotiin lähdin jo ennen ilta yhdeksää , mutta kaikista turva ratkaisuista huolimatta heräsin lauantai aamuna neljän aikaan oikean käteni puutumiseen. Vähän myöhemmin alkoi sitten migreeni. Muut kärsivät juhlimisen aiheuttamasta päänsärystä, minä ilmeisesti myötätuntoisena migreenistä. ;-).

Työ stressi ja migreeni

Työt on kasaantuneet ja ongelmiakin on kertynyt niin ,että yöunet ovat kärsineet. Muutamana yönä olen herännyt neljän aikaan pohtimaan työasioita ja miten vastaan johonkin sähköpostiin. Liikkuminen on jäänyt vähiin ja syöminen on ollut huonoa. Eikä sitä enempää tarvita , kaksi päivää on päässä jyllännyt migreeni. Vähän olen yrittänyt rimpuilla vastaan mutta ihan turhaa se on ollut. Viimeistään iltapäivällä migreeni on vienyt voiton.

Kuukauden kokonaissaldo alkaa olla melko korkea , en ole edes laskea kokonais saldoa monta päivää olen koko kuukauden aikana ollut migreenin kourissa. Onneksi kohta on joululoman aika jolloin voi unohtaa kaiken.

Terve

Oli helpottavaa kuulla röntgenlääkärin sanat ,että on terve. Vaikka sen tiesikin mutta siitä huolimatta. Kysyinen herra oli myös ystävällinen ja näytti kaikki kuvat minulle ja sanoi minun voivan olla huoleti.

Hassua miten pienestä tulee onnelliseksi, tuon uutisen jälkeen ei haitannut yhtään että ratikat olivat 20 minuttia myöhässä ja jouduin seisomaan lumimyräkässä odottamassa kuljetusta tänne työpaikalle. Eikä sekään, että kun pääsin siihen ratikaan ei se kulkenut omaa tuttua reittiään vaan pääsin vielä tarpomaan lumi hangessa pitkän tovin. Mitä väliä ,jouluaattoon on 1 kk ja saan taistella vain migreenin kanssa.

Pelottaa

On käsittämättömän vaikea tunnustaa pelkonsa, itselleen .Varsinkin kysymyksessä ei ole mikään järkevä pelko. Jännitän huomista mammografia ja ultraäänitutkimusta ihan kamalasti. Mitään rationaalista syytä tähän pelkoon ei ole. Minulla ei ole löydetty kasvainta mistään, joudun tai tässä kohtaa voisi kai sanoa pääsemisestä, reilusti ennen aikaiseen kontrolliin pikkusiskoni rintasyövän vuoksi.

Tiedän kaiken tämän, mutta siitä huolimatta hirvittää. Mietin tänään ,mitä jos sieltä kuitenkin löytyy jotain? Miten hoidot järjestetään, kerronko kenellekään ja missä järjestyksessä. Olen miettinyt mitä oikeasti pelkään, leikkausta? En, sillä tiedän miten ne tehdään ja se on varmasti taudin hoidon kannalta helpoin osa. Sytostaatteja, sädehoitoa ? Vähän, mutta jos pikkusisko niistä selvisi, niin miksi en siis minä. Muutosta minäkuvassa? Kyllä ja ei, tässä kohtaa jouduin tunnustamaan pelkääväni sitä etten enää mahdollisen leikkauksen jälkeen kelpaisi kenellekään miehelle, olisin silvottu . Miten alas nainen voi vajota. 

Olen tehnyt kärpäsestä härän ja vielä valtavan kokoisen. Nyt täytyy alkaa muuttamaan sitä takaisin kärpäsen kokoiseksi. Toivottavasti se sujuu yhtä taidokkaasti kun kasvatus projekti joka sai huimia mittasuhteita.Toisaalta ,tiedän tämän olevan minun tapani käydä ikäviä asioita läpi peläten aina pahinta, jolloin kun mitään oikeasti pahaa ei tapahdu olen varautunut kaikkeen. Hullua, mutta usein äärimmäisen toimivaa

Hajuja ja migreeniä

Eilen aamulla ihmettelin miksi kahvi maistuu niin oudolta, lisäksi töihin tullessa bussissa kaikki hajut kävivät nenääni. No ajattelin perinteisesti herkän nenäni vain olevan tavallista herkempi ja suunnittelin jo ilmoittautumista nuuskimaan huumepusseja rajavartiolaitokseelle.

Kolleegani huomautti aamukahvilla minun näyttävän siltä kuin minulla olisi migreeni, valkoinen rengas suun ympärillä, kielsin kaiken.Sillä vointi oli erin omainen mitä nyt ajatus vähän takkuili.

Palaveri toisensa jälkeen eteni ja ajatus pätki entistä enemmän, kahvikupeista nouseva haju kävi nenään yhä selvemmin ja yhden aikaan sitten alkoi tikkuilla oikean puolen sormissa. Vieläkään en ymmärtänyt. Kunnes puoli kahdelta alkoi päänsärky. Miksi ei voi tajuta heti että migreeniä tämä on eikä mitään muuta?

Työpaikalle ei ole vieläkään saatu lepohuonetta jossa voisi odottaa lääkkeen vaikutuksen alkamista, vaan jouduin lähtemään tästä hälinästä ja metelistä kotiin . Bussi matka oli melkoista tuskaa. Onneksi kotona oli viileä ja pimeä.

Toive ajattelua

Oli ,että edes yksi kierto olisi ilman migreeniä. Sellaista toivetta kuitenkin elättelin vielä lauantain aamuna kun vatsaa kramppasi oikein kunnolla. Toiveet pitäisi jättää esittämättä ja ajattelemattakin. Iltaa kohden tuli se migreenikin, ei isona ja pahana peikkona ,mutta riittävänä jotta kaatoi sängyn pohjalle.

Sunnuntai aamu on sateinen ja harmaa, samanlainen oli pään sisältö. Ei juuri liikkunut ajatus eikä tehnyt mieli liikkua ihmisten näkyvillä. Päätin hoitaa sosiaaliset suhteet puhelimitse. Soitin kotiin isänpäivä onnittelun. Keskustelu isän kanssa on hauskaa puuhaa, nauraminen ei tosin oloa yhtään petrannut. Tädille soittaminen on terapeuttista ja rentouttavaa. Mutta parin tunnin puhelin session jälkeen olin aivan puhki ja päänsärky vain yltyi.

En voinut olla ihmettelemättä miksi kuukautismigreeni on niin sitkeää laatua ja hankala hoidettava. Muut migreenit yleensä taltuuvat lääkkeillä ja menevät ohi päivässä, mutta tämä laji ei. Kesto on ennakoimaton.

Tänään maanantaina olo on vähän toistaitoinen, vieläkään en ole mitenkään elämäni parhaassa terässä. Onneksi viime viikon lopulla tapahtui paljon sellaista joka siivosi kalenterin tältä päivältä kokonaan.Voisi olla järkevää lähteä kotiin kokonaan, mitäänhään en kuitenkaan saan aikaiseksi. No kunhan nyt katson vielä hetken ;-)

Syysflunssaa

Tai sitten vain pientä nuhaa. Toivon hartaasti että jälkimmäistä. Jostain syystä olen tänä syksynä potenut kaikenmoisia flunssa tekeleitä enemmän kuin useampana aikaisempana vuotena yhteensä . Hiukan jo hirvittää, tämä kaikki vetää yleiskunnon olemattomiin. En ehdi kunnolla edellisestä toipua kun uusi koputtelee ovella.

Kastuin eilen teatterireissulla kunnolla ja joten ehkä tämä nenä vuotaminen tuli siitä. Tämän päivän olen syönyt valkosipulia, juonut lämmintä teetä ja pysytellyt sisätiloissa.

Mutta jos tämä on kunnon flunssa lisäksi tulee aina myös migreeni ja yhdistelmä on aina hankala hoidettava. Päätä särkee jo perustaudista johtuen , mutta kun siihen liittää migreenin olo ei voisi olla paljon pahempi, lisänä nenän vuotaminen, korvien tukkoisuus , yök. Nyt jo kauhistuttaa. Pidän jo pottuvarpaitakin pystyssä että kaikki menee ohi, nopeasti.

Vaalien jälkihuumaa

Mikä on roolini suomalaisessa yhteiskunnassa? Olen luullut perhetaustani johtuen ,ettei mielipiteeni ja äänestyskäyttäymiseni kuulu kenellekään. Voin vaihtaa mielipiteitä politiikasta mutta minun ei tarvitse kertoa mitä puoluetta tai mitä sukupuolta äänestä. Nyt ensimmäistä kertaa koin työpaikallani painostusta siitä ,että minun pitäisi kertoa miten olen äänestänyt. Pahin toteamus oli, että pääsikö äänestämäsi nainen valtuuston.  Vastasin kysyjälle , henkilön jota äänestin pääseen valtustoon. Mutta onko hän nainen vai mies, se ei kysyjälle kuuluu. Yleisesti äänestän naista, mutta tämä ei ole minulle mikään sukupuoli kysymys, josta pitäisi tehdä numeroa.

Omat vaalimme laittoi miettimään myös USA:n vaaleja. Hyvä ystäväni on Yhdysvaltain kansalainen ja saa äänestää siellä. Hän näytti paikallista äänestyslomaketta. Hiukan jäi mietityttämään vaalisalaisuus, äänestys lomake laitettiin kirjekuoressa jossa monessa kohdin äänestäjän nimi ja osoite.Lisäksi siellä oli liitteenä käsiala näyte. Samalla lomakkeella äänestettiin esim. sheriffi, kaupungin johtaja ja presidentti. Näppärää.

Kun kaikesta vaalihuumasta selvittiin , minä ilmeisesti olin joko kellon siirron aikaerossa tai estolääkkeiden aiheuttamassa pökkyrässä, mutta onnistuin kadottamaan kaikki työpaikkani avaimet. Onneksi ne kaikki voitiin ottaa pois toiminnasta samantien , mutta hetkellinen kylmähiki nousi niskaan. Vieläkään ne eivät ole löytynyt ja nyt elelen vara-avainten varassa.

Pään särkylääke särkyä vai migreeniä

Siinä kysymys mitä mietin viime viikon lopulla. Olin ollut edellis viikonlopun ja alkuviikon migreenissä. Välissä oli 2 särytöntä päivää kun taas torstaina alkoi päänsärky. Ihan kamala se ei ollut, mutta riittävä siihen ,että kirosin moneen monituiseen kertaan.Lisänä pahoinvointia, valoherkkyyttä ja ääniherkkyyttä.

Jäin pohtimaan olenko jo koukussa särky/täsmälääkkeisiin. Koska näin tiuhaan tahtiin en ole aikaisemmin saanut kohtauksia. Päätin tyhmyyksissäni tehdä kokeen.Jätin torstaina ottamatta sekä särky että täsmälääkkeen. Torstain meni vielä jollakin tavalla siedettävästi.  Perjantai koitti ja särky yltyi melkoisiin lukemiin. Ja tyhmä nainen jatkaa kokeiluaan. Iltapäivällä olin jo huonossa kunnossa pelkän kivun vuoksi . Ajattelin vielä siinäkin vaiheessa , näiden olevan vieroitus oireita. Voi tyhmyyttä.

Illalla jouduin luovuttamaan ja ottamaan kunnolla lääkettä,kohtaus jatkui vielä lauantaille jolloin lääkitsin itseäni heti aamusta ja nukuin koko päivän. Samalla ajattelin, jos tämä jatkuu, menen vieroitukseen maanantaina.

Kun sunnuntai koitti oli tämä kohtaus ohi ja nyt tiistaina migreenistä ei ole hajuakaan. En siis toistaiseksi ollut riippuvainen särkylääkkeistä vaikka hiukan säikähdin . Tosin  vähän hirvittää tämä kohtaus tahti ja pitkä kestoisuus.Täytynee laittaa neurologille viesti mitä tämän asian kanssa pitäisi tehdä.

Hakkaa ,nappuutta

Lyö vasaralla . Perinteiseen tapaan taas, mutta nyt jo neljättä päivää. VIHAAN tätä tautia. Tai oikeammin vihaan juuri tällä hetkellä kaikkein eniten naisena olemisen riemua. Jälleen kerran kuukautisten aikaan saan tämän migreenin johon ei tunnu tehoavan mikään. Saan joksikin aikaa kohtauksen taltumaan , huomatakseni 8-9 tunnin kuluttua että ei se mihinkään ole hävinnyt.  Nyt kokeilin Relertin lisänä Burana Slow:ta. Ei sen enempää iloa kuin muistakaan.

Eilen iloitsin että satoi vettä, sillä auringon paiste olisi ollut vielä ahdistavampaa kuin sade. Pääsin edes hetkeksi ulos. Äsken kaupittelin kummityttäreni äidille ja hyvälle ystävälleni päätäni, lupasin jopa ilmaiseksi. Sanoin että hyvä pää, käyttäytyy vain aika ajoin hiukan huonosti. Ei mennyt kaupaksi.

Toivottavasti tämä loppuu vielä joskus, olen niin väsynyt tähän . En halua kuulla kenestäkään mitään, en halua nähdä ketään. Valmiiksi hirvittää ajatus huomisesta töihin paluusta.

Roosa nauha

Viikko on ollut melkoista pyöritystä , sekaan on mahtunut myös yksi migreenikohtaus jota kaikkein vähiten tällä viikolla olisi kaivattu.

Alku viikosta saimme uuden tuotteen sairaalatesteihin , pitkä huollon jälkeen. No se ei vieläkään toiminut kunnolla, oli kuin huonosti käyttäytyvä lapsi. Milloin mikäkin pikkujuttu jätti toimimatta. Kun päivät olivat pitkiä ja syöminen jäi huonolle seuraus oli tuttu. Sain keskiviikkona armottoman migreenin. Tilannetta ei parantanut tieto, että torstaina olin saamassa jenkki kollegoita sairaalaan, tutustumaan masiinaan .

Torstai aamu oli painajainen , pää oli ihan sekaisin edellisen illan migreenistä . Bussikin oli myöhässä . Ja loppujen lopuksi laitekaan ei käynnistynyt. Täydellinen aloitus aamulle.Onneksi vieraat peruttivat tulonsa.

Torstai-iltana pikkusiskoni laittoi viestin, että roosanauha kampanja on käynnistynyt. Hän kehoitti myös pukeutumaan perjantaina pinkkiin , rintasyövästä selviytyneiden kunniaksi. Se herätti ajatuksia. Monet naiset ympäri maailmaa sairastuvat rintasyöpään, mutta he eivät saa minkäänlaista hoitoa. Joko rahallisista syistä tai sitten siitä syystä ettei maassa ole olemassa lääkkeitä tautiin. Suomessa tilanne on asian tiimoilta hyvä. Meillä tauti todetaan yleensä aikaisessa vaiheessa ja hoitoakin on saatavilla. Lisäksi ennuste on hyvä. Kunpa me naiset muistaisimme tutkia rintamme säännöllisesti.  Itse olen äärettömän onnellinen hyvä vointisesta pikkusiskostani.

Perjantaina laitoin pinkin neulepaidan päälle, vaikka pinkki ei lempiväreihini kuulukaan. Sairaalassa pistin työpukuuni pinkin rusetin ja kaivoin pinkin myssyn päähän. Lisäksi houkuttelin miespuolisen lääkärin myöskin laittamaan  pinkin myssyn päähänsä. Pieniä tekoja mutta ajatus oli tärkein.

Levoton yö ja migreeni

Eilisen päivän uutiset Kauhajoelta järkyttivät varmasti kaikkia suomalaisia. Minäkin asiaa pohdin ja enemmän tapahtumat herättivät miettimään nuorten hyvinvointia kun juttelin sisareni kanssa. Hän oli kertonut kummipojalleni ja hänen siskolleen päivän tapahtumista. Kummipoikani ei millään malttanut mennä tapahtuman jälkeen nukkumaan. Laitoin pojalle illalla viestin, että hän on rakas ja toivotin rauhallista unta. Vastaus tuli heti , että kummi on höpö.

Kauhajoen tapahtumat eivät kuitenkaan vieneet minun yöunia. Unet menivät ihan muista syistä, puin henkilökohtaisia ongelmia. En ymmärrä miten aikuinen nainen osaa sotkea sosiaalista elämäänsä kerralla ja kunnolla. Siitä nousi sitten kunnon mörköjä yöllä ja valvoin. Lopputuloskin on melko selvä. Kunnon aamuyön migreeni. Ei järkeä kummassakaan. Suurentelee pieniä asioita ja pyörittelee niitä pienessä päässään puoli yötä niin ettei nuku. Ja kun ei nuku saa migreenin. Missä on  oman säätelykyky taudin hoitoon? Ei missään!

Päivä menikin sitten pienessä pöhnässä, onneksi kukaan ei kiinnittänyt suurempaa huomiota , koska oli muuta mietittävää.

Suolahuone

Eilen kokeilin elämäni ensimmäisen kerran suolahuone hoitoa. Astmani on onneksi hyvässä vaiheessa, mutta sain mahdollisuuden tutustua suolahuone hoitoon. Aiheesta on suomessa tehty yksi tutkimus Lappeenrannassa, jossa todettiin sen helpottavan vaikeassa astmassa ja olevan tukihoito.

Perinjuurin skeptisenä ihmisenä päätin lähteä kokeilemaan tuntuuko hoidossa miltään ja mikä on olo sen jälkeen. Tila oli rauhallinen huone, jossa istui kerralla neljä ihmistä .Taustalla kuului hiljainen musiikki. Ensimmäisen 5 minuutin aikana kurkussani tuntui pistelyä ja minua yskitti. Sen jälkeen olo oli miellyttävä. Nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. 20 minuutin kokeilun jälkeen, minua yskitti melko paljon mutta muuta erikoista en voinnissani huomannut.  Samoin illalla olo oli samanlainen kuin muutenkin, en ollut väsyneempi tai selkeästi parempi vointinen kun ennen käyntiä.Voin kuitenki uskoa että hyvä lääkehoidon lisä suolahuone voisi olla. Täytyy keskustella tästä keuhkolääkärin kanssa.

Ihastelua

Olen vieläkin aivan lumoutunut. Kävin perjantaina pitkästä aikaa kuuntelemassa kaksi luentoa. Toinen kosketti geeniteknologiaa ja toinen yleisiä asioita migreenistä. On lumoavaa kuulla ihmisiä jotka ovat innostuneita asiastaan ja esittävät sen selkeästi. Molemmat herrat puhuivat kansantajuisesti vaikeistakin asioista ja vakuuttivat ainakin minut ettei tutkimus ole mennyt hukkaan, vaikka vielä meille migreenipotilaille ei juuri käytännön hyötyä olekaan. Tärkeintä kuitenkin oli että maastamme löytyy ihmisiä jotka jaksavat innostua tämän taudin tutkimisesta ja jakavat tuloksia kansainvälisten tutkimusryhmien kanssa.

Samana päivänä sain myös henkilökohtaista ihastelua. Nainen tarvitsee silloin tällöin kohteliaisuuden jaksaakseen . Mikään ei ole mukavampaa, kuin että sen kuulisi omalta puolisolta.Mutta jos sitä ei tule tai jos omaa puolisioa ei ole kenen tahansa miehen huomio saa päivän kirkastumaan. Kohteliasuuden ei tarvitse olla iso. Se voi olla ,kommentti hyvän näköisistä sukkahousuista, kuten minulle perjantaina. Sanomme toisillemme aivan liian harvoin kohteliaisuuksia ja siksi niiden vastaanottaminenkin on vaikeaa. Tätini on opettanut jo vuosia , että kiitä jos joku kehuu vaatteita, sillä siksihän sen olet laittanut päällesi että itsekin siitä pidät. Miehellekin voi sanoa joskus hänellä olevan hyvän näköisiä paitoja tai takkeja. Hekään eivät turhan usein saa kohteliaisuuksia. ;-)

Miksi???

Tauti ei taltu päivässä, eikä kahdessa? Kun perjantaina kirjoitin edellisen kerran tätä blogia kuvittelin, tyhmä kun olin , taltuttaneeni migreeni peikon . No iltapäivään mennessä se villiintyi uudestaan ja kaikki hyvät suunnitelmat perjantai illasta menivät.

Sama vasara mies jatkoi elämäänsä päässäni myös lauantaina. Kolme kokonaista päivää päässä riehui pikkuinen ukko, joka halusi syödä täsmälääkettä ,pahoinvointi lääkettä ja välillä vähän buranaa. Lisäksi unta ja pimeää. Tuli sellainen olo, että tätäkö varten viikonloput ovat.

Sunnuntaina olikin sitten jälkipöhnässä, enkä saanut mitään aikaiseksi. Yritin laittaa kesävaatteita pois, mutta lähinnä se oli vaatteiden siirtelyä hyllyltä toiselle. Ruuan laitto muodostui veriseksi taisteluksi, puukkoni päätti käydä käsiksi sormeeni ,sen sijaan että olisi pilkkonut sipulia. Laastariakin etsin jokusen tovin. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin, sormen paketointi onnistui ilman ompeleita ja ruoka valmistui syötäväksi.

Olen taas siinä tilassa jossa mietitään milloin seuraava kohtaus tulee, eikä vain olla tyytyväisiä siitä ettei niitä kohtauksia ole. Masentavaa.

Työpäivän migreeni

Eilen oli melkoinen hulina koko päivän . Olin alun alkaen suunnitellut päivän rauhalliseksi ja ohjelmoinut kalenterinikini niin että saan tehdä asiat hiljaisuudessa.

Rauha tyssäsi jo heti aamusta, ja koko kalenteri rakennettiin uudestaan . Kuvittelin sammuttavani tehtyjä tulipaloja pienellä sangolla . Välillä meinasimme saada jopa kunnon riidan aikaiseksi parhaan ystäväni kanssa kun yritimme samaa dokumentti väsätä kuntoon. Kumpikin oli oikeassa mutta sanoja ei vain löytynyt.  Tilanne kostautui sitten iltapäivällä,kahden jälkeen alkoi tikkuilu kädessä ja kolmeen mennessä olin jo hävittänyt sanoja.Nappasin buranaa ja hyppäsin ennen neljää kotiin päin menevään bussin. Yritin vielä bussissa olla sosiaalinen entiselle työkaverille, huonolla menestyksellä. Ilta menikin sitten nukkuessa ja toipuessa nopeasti iskeneestä migreenistä.

Toipumista

Pikkuhiljaa alkaa elämä voittaa. Pientä yskää on , mutta keuhkot tuntuvat selvinneet kaikesta vähällä  ja  migreenistä olen selvinnyt. Huh. Nyt odottelen jo pääsyä uimaan.

Viime päivät olen tutustunut uuteen laitteeseen mitä yrityksemme on kehittänyt pitkään. Ensin lukemalla käyttöohjeita ja niitä kommentoimalla. Sen jälkeen ihan oikeassa käyttö ympäristössä. Oli mukavaa kun kollegat ja lääkärit kertoivat masiinan näyttävät selkeältä, kun itse suhtautuu siihen hyvinkin kriittisesti. Mutta kai se niin on että  mitä lähempää katsoo sen vaikeampi on nähdä myös hyviä ominaisuuksia jos myös huonoja asioita.

Lisäksi huomasin olevani useamman ystäväni kuunteleva korva. Hyvä näin , sillä muistan ne ajat kun itse olen tarvinnut ystävää, joka jaksaa kuunnella kun on ollut vaikeaa. Mitä vanhemmaksi tulee sen enemmän arvostan ystäviäni, jotka tuntevat minut hyvin vuosien takaa.

Flunssaa ja migreeniä

Ensimmäinen työviikko on takana ja jostain matkan varrelta nappasin syksyn ensimmäisen räkätaudin. Nenä vuotaa kuin putous, silmät ovat punaiset kuin särjellä ja joka paikkaa särkee. Tylsää. Mutta yllättävin havainto on ,että tämä tauti on selvästi aktivoinut myös migreenikohtauksen . Ei ole mukavaa.

Eilen ilmoitin sitten esimiehelle olevani tänään etätöissä , jos jotain asiaa ilmenee. En tule tartuttamaan kaikkia. Mitään töitähän en ole saanut tehtyä, mutta yritän paikata lukematta jääneiden paperien osalta tilanteen viimeistään sunnuntaina. 

Eniten harmittaa se, että kaksi meno jäi kokematta, eilen olisi ollut vanhojen työkavereiden tapaaminen.Yleensä illat on hauskoja, syödään ja vaihdetaan kuulumisia. Jäi väliin. Tänään olin menossa Elina Vähälän konsertiin . Turha luulo, en tässä kuosissa ole ulkoilukykyinen.

Nyt pidän varpaitakin pystyssä jotta tästä toetaan ilman keuhkojen nokkiintumista. Sillä se pitkittäisi toipumista huomattavasti. Lisäksi taistelu työterveyslääkärin kanssa siitä miten huonontunutta hengitysfunkiota hoidetaan ei ole mikään mukava taistelu. He eivät yleensä malta lukea keuhkolääkärin suosituksia saati kuunnella sitä mitä heille kertoo.

Mutta miksi migreeni aktivoituu kun olen räkätaudissa? Voisiko kiusanhenki pysyä pois kun muutenkin olen huonokuntoinen? 

Delfiini

Jos olisin eläin haluaisin olla delfiini, sulavalinjainen veden elävä. Nautin aivan suunnattomasti uimisesta. Kävin eilen aamulla ensimmäisen kerran tämän "syyskauden " aikana uimassa ja kokeilemassa vesijuoksua. Vesijuoksu oli yllättävän rankkaa , mutta sitä sentään voi tehdä ilman polven kipeytymistä. Tein päätöksen altaaseen menosta vähintään kaksi kertaa viikossa.

Jalat olivat reissun jälkeen ihan hyytelöä mutta sillä ei ollut suurtakaan väliä sillä kotiin päästyäni kaivoin kirjan esiin ja heittäydyin sohvalle. Välillä nautin Jamaikalaisen Boltin 200 metrin huippu juoksusta. Miten joku voikin juosta niin kauniisti ja kovaa. Huh.

Loma lähenee armottomasti loppua kohden. Huomenna lähden vielä sisaren luokse, heidän nuorimmaisen 8-v synttärit on viikonloppuna ja kummin täytyy  olla paikalla. Olen luvannut viedä lapset elokuviin , hyvä tekosyy jotta itse näen Kunfuu Pandan. ;-).

480

Oli uusien lukemattomien viestien määrä kun tänä aamuna uskaltauduin avamaan työpostini. En voi käsittää. No mitään en niille tehnyt, sillä vielä viikon nautin Helsingin juhla-viikkojen tarjonnasta ja liukumavapaista.  Mutta jo pelkkä ajatus, että ensi maanantaina noille kaikille ja tällä viikolla kertyneille pitäisi tehdä jotain  hirvittää.

Miksi sitten menin postilleni?  Tarkistin sähköisenkalenterin jotta sain sovittua muutamia tulevia menoja ja kirjattua ne kalenteriin , ennen kuin se täytyy ihan huomaamatta. Joku näppärä oli sitten täyttänyt maanantain kalenteriani niin että viimeinen palaveri jenkkeihin päättyy 18.30. Ihana töihin paluu edessä ;-). No tämä viikko nautitaan vielä lämmöstä ja kulttuurista. Tänään menen Korjaamolle ihastelemaan Q-teatterin esitystä.  Viikonlopun aikana olen nauttinut uimareiden , juoksijoiden ja soutajien upeista suorituksista. Nautinnollista. Uimalippukin pitäisi käydä aktivoimassa. Jotain iloa pihinätaudista on , Espoon kaupunki myöntää alennuslipun vuodeksi astmaatikoille ja sillä voi uida ja vesijuosta niin paljon kuin sielu sietää. Nyt se pitää taas aktivoida.

Putki ohi

Otsikko on kuin tuuri juopolla jolla pitkä putki on hetkeksi ohi. Mutta samanlainen olo on minullakin. Migreeni putki kesti neljä päivää, välillä se laantui täsmälääkkeillä palatakseen sitten uudelleen. Kohtaus ei ollut voimakkuudeltaan niitä kamalampia , mutta ihan riittävä siihen , etten halunnut nähdä ketään tai kuulla kenestäkään mitään.

Kaikki sovitut tapaamiset jouduin perumaan , mikä on tylsää . Jälleen kerran selittää tai ainakin yrittää selittää makaavaansa migreenissä kotona. Ihmiset joko ymmärtävät tai sitten ei. Välillä ei edes jaksaisi kuunnella mukamas huolehtiva vasta viestejä , oletko muistanut ottaa buranaa? Eih, ihan kuin se mitään auttaisi, kun kyseessä ei ole tavallinen päänsärky.

No nyt olen jälkipöhnässä , väsynyt ja vähän sekava. Mutta lohduttaudun ajatuksella ettei tämä tule ihan heti uudestaan, ehkä. Lisäksi olen kiitollinen siitä että tälläkin kertaa selvisin ilman suuria halvausoireita, kiitos estojen. Joten voiton puolella ollaan,elämä voittaa siis sittenkin.

Kolmatta päivää

On tämä kohtaus nyt ollut päällä. Välillä ei tunnu mitään ,kun on hyvin lääkitty (täsmä+pahoinvointilääke) ja välillä makaan toiminta kyvyttömänä sängyn pohjalla epäilleen kuolevani tähän. Toiveissa olisi , että tämä voisi loppua ehkä jo huomiseen mennessä. Tai sitten ei.:-(. Näiden kuukautis migreenien kanssa ei ole mitään takeita. Olen kysynyt mielessäni miksi ihmeessä olenkin saanut syntyä naiseksi ja kun olen syntynyt niin miksi siihen lahjaan liittyy kaksi kivuliasta vaivaa. Migreeni ja endometrioosi kivut, toisen kun saan joten kuten talttumaan niin toinen vaivaa, samat lääkkeet eivät tehoa molempiin. Onneksi vatsa sentään kestää.

Tässä sekapäisyyden puuskassa toissa päivänä surfailin netissä ja päätin laittaa yhdelle nettideittisivustolle oman profiilin ja katsoa millaisia miehiä siellä on tarjolla. Ajatus lähti kun kollegani oli samaiselta sivustolta löytänyt miehensä.Sen tein ja nyt olen ollut hukkua sähköposteihin jotka ovat kanavan laatikkoon tulleet. Liian ripeää toimintaa minulle, täytynee sulkea profiili. Yllättävin oli suora ehdotus tulla jollekulle rakastajattareksi , kun edellinen luopuu paikastaan, no huh  totesin siihen. Kaikesta huolimatta taidan kuitenkin olla aivan liian vanhakantainen ja tyytyä olemaan ihan vain näin ilman suuria jännittäviä hetkiä.

Nyt migreeni väijyy nurkan takana

Eikä vain vaani ,vaan ilmoittaa tulostaan ihan kunnolla. Kunhan merkkejä osaa lukea. Eräs näistä merkeistä on käsittämätön himo cola juomiin. Tänään olen jo juonut 1 1/5 litraa Pepsi max:ia ja vieläkin tekee mieli, järjetöntä. Lisäksi voisin syödä suklaata levy tolkulla vaikka tavallisesti en syö sitä ollenkaan ...

Minulla ei siis suklaa aiheuta migreeniä vaan kertoo kohtauksen olevan tulossa. Kohtausta edeltävän makean himon tyydytän suklaalla. No niin ja lisäksi olen kiukkuinen kuin pippuri. Joten tulossa se on. Nyt vain odotan joko yöllä vaiko vasta aamulla. Odotus on kamalaa, mieluummin halusin sen pirullisen kohtauksen alkavan ilman mitään ennakko oireita. Lisäksi nyt jo tiedän, että tästä tulee taas perinteitä noudattava vähintään kolmen päivän kohtaus, kuten aina kerran kuussa. Huh. Positiivisesti ajatellen , kohtauksia on muuten ollut vähän , niin kaipa tämänkin kestää.

Tämän päivän raivon puuskani sain kun kuuntelin presidentin esittelyssä ollut nimitystä , jonka Halonen ilman perusteluja tyrmäsi. Ymmärrän tasa-arvon ja kannatan sitä kaikin puolin, mutta jos sen ja puolueen varjolla ohitetaan pätevämpi hakija menee hermot. Kaipasin perusteluja. Raivosin tätä hyvälle ystävälleni, joka nauroi minulle ja sanoi ettei tästä nyt kannata kiihtyä ihan näin paljon. ;-)

Leffoja

Ryhdistäytydyin eilen ja laitoin itseni kaupunki kuntoon. Finnkino tarjoaa tällä viikolla leffoja halvemmalla, kun on viimeinen viikko ennen koulun alkua ja niin minäkin päätin hyödyntää tarjouksen oikein kunnolla.

Ensimmäisenä meni katsomaan Yön Ritari -leffaa, Batman sai seikkailla oikein sielunsa kyllyydestä tässä pätkässä. Leffa oli vauhdikas, vaikkakin jossain kohtaa toivoin jopa elokuvan loppuvan. Työasiatkin palasivat hetkeksi mieleen kun elokuvassa esiintynyt syyttäjä joutui sairaalaan ja hänen sänkynsä vieressä oli yrityksemme laitteita enemmän kuin minkään sairaala vuoteen vieressä on tarpeen olla. Hiukan huvitti.

Kävin välillä syömässä ja kahvilla palatakseni jälleen elokuvien pariin. Nyt vuorossa oli täysin toisen tyylinen elokuva. Once, musiikillinen draama. Nautinnollinen elokuva ,joka loppuratkaisullaan yllätti.  Elokuvien jälkeen olikin hyvä palata kotiin kirjojen pariin. Soitin tosin pikkusiskolle ja kysyin meneekö heidän lähellään Kun Fu Panda jotta voisin viedä lapset katsomaan sitä kun seuraavan kerran menen sinne päin.

Kummitytön juhlia

Viikonloppuna juhlimme kummityttäreni konfirmaatiota Kuortaneella. Nuori neiti oli viettänyt 12 päivää uinti rippikoulussa . Sinne keskelle lakeuksia piti sitten matkustaa viettämään tätä Pyhää juhlaa.

Millään julkisella pelillä paikalle ei sunnuntai aamuksi päässyt , joten matkan teko alkoi jo lauantaina. Matkustin Tampereelle jossa tapasin kummityttäreni pikkusiskon ja äidin, sekä yhteisen ystävämme. Vietimme hauskaa päivää syöden, shoppaillen ja kävellen . Aamulla ani varhain alkoi matka pitkin läntistä suomea. Kuortaneen urheiluopistolla olimme hiukan ennen yhdeksää. Jossa hermostunut neiti odotti sukkahousun tuojaa ja kuljettajaa. Kummi ja lapsi vietiin kirkkoon viimeisiin harjoituksin. Muut jäivät vielä kahville.

Jumalan palvelus oli koskettava , lämmin perhe juhla. Kyynelhdin moneen kertaan. Kun kummit kutsuttiin siunaamaan kummilastaan,kummityttäreni totesi meille, että älkää sitten vain itkekö.Minä lohdutin häntä , että kaksi kolmesta ei itke ja yksi itkee takuu varmasti. Säälivä äännähdys, Ei Kummi. No tämähän on täysin sallitua.;-). Kirkolta menimme vielä opistolle juhlalounalle ja kakkukahville. Meillä oli äärimmäisen mukavaa parituntinen yhdessä . Ennen kuin pieni 20 henkinen seureumme hajosi pitkin suomea.

Illalla alkoi jo silmän takana tuntua pienen pieni juimiminen ja samanlainen tuntuu siellä vieläkin. Mutta kunnon säryksi se ei ole yltynyt. Onneksi ulkona sataa vettä ja voin hyvällä omalla tunnolla viettää kirja päivää kotona.  

Parvekepuutarha

Toivoisin omistavani puutarhurin kädet ja lahjat. Sillä kiinalainen sananlasku sanoo ettei mikään muu ole tärkeää kuin puutarhan hoito ja sekään ei ole kovin tärkeää.

 Mullan kanssa möyrimisessä on oma viehätyksensä ja se vie ajatukset jonnekin aivan muualla kuin tavallisiin päivärutiineihin. Minulla ei vain ole minkäänlaista viherpeukaloa. Viime vuonna istutin parvekkeelle kaksi viherkasvia, toinen oli muratti ja toinen puksipuu. Molemmat olivat kuolleita tämän vuoden heinäkuuhun mennessä, kaikesta hellästä huolenpidostani huolimatta.

Nyt olen kuukauden miettinyt millä piristäisin parvekettani loppuvuodeksi.Kynttilälyhtyjä siellä on kaksin kappalein mutta halusin sinne myös jotain elävää. Tänään sitten menin puutarhalle ja ostin havuja, toinen oli tuija ja toinen kataja. Äsken niitä istutin ruukkuihin ja mietin josko vielä hankkisin yhden hortensian. Parveke näytti heti paljon elävämmältä kun siellä oli vihreitä kasveja. Nyt täytyy toivoa että nämä pysyvät hengissä edes jouluun ;-). Lisäksi mietin kiviastiaa yhteen nurkkaan. Olisi hauskaa saada matkoilta tuotua sileitä eriväriä kiviä parvekelle. Ne ainakin pysyisivät hengissä.

Vihainen

Olen kiukkuinen tai oikeampi sana on kai raivoissani. En käsitä ihmisten pienisieluisuutta. Tai mukamas asioiden hyväksyntää. Inhoan kaksinaamaisuuttaa ja sitä miten esitetään hurskasta ja kaiken hyväksyviä. YÖK!

Ystävä perheeni isä on lähes kolmekymmentä vuotta sitten ollut vankilassa. Nyt hän kristitty saarnaaja samoin kuin vaimonsa. Molemmat ihanan valoisia ihmisiä jotka eivät teeskentele mitään ja kertovat elämän vaikeuksista rehellisesti ja suoraan.  Samassa seurakunnassa on myös kurssikaverini perheineen . Nämä kaksi perhettä asuvat lähekkäin ja kuulin tänään ettei kurssikaverin tytöt ,pieninä olleet saaneet mennä tämän toisen perheen lasten kanssa samalle pihalle koska heidän isänsä on entinen linna kundi. Nytkään jo lukiolaisina ei voi puhua toisilleen koska voi saada vääriä vaikutteita. Miten uskovat voivat toimia näin? Miten lasten tekemisiin vaikuttaa se mitä isä on tehnyt kauan ennen heidän syntymäänsä? Miksi tuomitaan tietämättä?

Monesti muutenkin meillä ihmisillä on tapana tuomita toinen joko ulkonäön , ihonvärin, tittelin tai jonkun muun perusteella. Ihan ilman mitään tietoa siitä mitä tämän toisen ihmisen sisällä oikeasti on. Minä en ymmärrä esimerkiksi sitä, että titteli tekee kenestäkään ihmisestä sen parempaa kuin joku toinen on. Oman urani alku aikoina törmäsin tähän sairaala maailmassa kovalla kädellä,kun nuoren apulaislääkärin mielestä en puhutellut häntä riittävän kunnioittavasti.Vastasin että kunnioitus ei tule tittelillä vaan toimilla .

Aktiivipäivä ja migreeni

Lauantaina oli luvassa aktiivi päivä, olin sisareni 8-v ja 10-v lapsille luvannut kummipäivän, kun sisar miehineen lähti tapaamaan Intialaista ystäväänsä. Saimme vanhukset matkaan ja lähdimme ulkoilemaan, jo matkalla oikealla puolella silmän takana tuntui epämiellyttävä jumputus.

Pari tuntia piha hommia ja sitten kotiin pitsalle. Kävimme melkoista vääntöä 10-v kummipoikani kanssa pitsan täytteistä , mutta onneksi kummin sana on tässä tapauksessa vielä vahvempi . Kotiin tullessa otin jo buranaa ajatuksella että kyllä se sieltä päälle iskee. Syönnin jälkeen luvassa oli elokuva iltaa. Katsoimme namipäivä karkkien kera , Rottatuile elokuvaa sulassa sovussa sohvalla koko kolmikko . Elokuvan loputtua alkoi taistelu nukkumis paikoista, kuka nukkuu ja kenen vieressä. Mitä luetaan unisaduksi. Lopulta antauduin ,koko porukka siskon petiin ja saduksi Potteria. Sisko ehti siinä välissä ilmoittaa etteivät he tule yöksi kotiin. Unipuuhien yhteydessä tajusin että jotenkin täytyy varmistaa, että kuulen jos nuorimmainen päättää lähteä unissa kävelemään ja linnoitin eteisen oven eteen kenkiä ja turvalukon melkein kiinni .

Kahden aikaan yöllä heräsin migreeni sänkyyn ja hiivin hakemaan lääkettä. Tuntia myöhemmin kuului eteisestä kauhea ryminä, ajattelin jonkun murtautuvan meille. Todellakin , siellä kömpivät kotiin sisareni miehensä kanssa jotka olivat päättäneetkin tulla kotiin. Samaan  hengen vetoon nuorimmainen nousi jo sängyllä istumaan valmiina liikkeelle lähtöön. Sain kammettua nuoren naisen takaisin nukkumaan ja pikkusiskoni hiljennettyä . Selitin miksi kaikki kengät sun muut on oven edessä. Hiukan meitä nauratti varotoimet .

Kahdeksan aikaan aamulla kaksi lasta riekkui ympärillä haluten kummia lasten ohjelma seuraksi, väsytti ja päässä juimi. Passitin vahingon iloisena lapset vanhempiensa väliin  ja jäin jatkamaan unia.

Punainen kuin rapu

Minä joka en tavallisesti pala olen nyt kuin keitetty rapu lautasella ,odottaen syöjäänsä. Normaali oloissa olen kalpea haamu enkä myöskään rusketu.  Jostain syystä kahden viime vuoden aikana olen huomannut oudon ilmiön, olen saanut väriä ja lisäksi palamisherkkyyteni on lisääntynyt. Olen alkanut miettiä onko estolääkkeilläni jotain tekemistä tämän kanssa? Täytyy muistaa kysyä tätä seuraavan kerran kun tapaan neurologini.

Eilen aamulla suojasin itseni suihkeilla jossa suojakerroin on 25( liioittelua ,ehkä) ja lähdin hoitamaan muutamia asioita kaupungille. Olin reissussa vajaa kolme tuntia ja palasin nopeasti takaisin kotiin. Illalla ihmettelin väsymystäni ja kun riisuin mekkoa pois  huomasin että selässäni oli iso lämpäre punaista aluetta johon en ollut yltänyt laittamaan auringon suojaa. Yritin tuupata siihen a-vitamiini voidetta pelastamaan sitä mikä pelastettavissa enää on.

Palamisriskin lisäksi en pidä tästä helteestä sillä migreeni vaanii koko ajan silmän takana, päässä on koko ajan pieni raskas olo ja odotan vain milloin se jysähtää kunnon säryksi. Inhoa hellettä!

Hyvää tekevä uni

 Nyt aamulla rauhallisen yön jälkeen jäin miettimään mitä uni minulle merkitsee. Ja sitä mikä on unen tehtävä. Miten ihana onkaan herätä virkeänä ja innokkaana aloittamaan uusi päivä.

Alan ihmisenä tiedän ,että lääkkeillä meidät saa melko helposti vaipumaan tiedottamaan tilaan, mutta tällainen uni ei anna tarvittavaa lepoa.

Tarvitsemme unta ,jotta fyysinen väsymys häviää ja toisaalta aivomme tarvitsevat lepoa päivän rasituksista. Kun menetämme jostakin syystä kyvyn nukkua , häviää unen hyvää tekevä vaikutus pikkuhiljaa ja kaikki ikävät  asiat  tulevat monin kertaisina näkyviin.

Minulla vähentynyt tai häiriintynyt yö uni näkyy välittömästi lisääntyneinä migreeni kohtauksina.

Tänään olen erityisen onnellinen unesta, sain illalla vaipua nukkumatin hellään huomaan tyynyjeni ja pehmeän peiton sekaan . Nukuin rauhallisesti koko yön. Aamulla ennen heräämistä näin vielä miellyttävän unen. En usko uniin, enkä hae niille selityksiä. Mutta sen tiedän varmasti että osa voi olla miellyttäviä , osa painajaisia , osa täysin mitäänsanomattomia . Omani, sai minut hyvälle tuulelle , on helpompi lähteä tähän päivään hyvällä mielellä.

Yök

Olin eilen pitkästä aikaa kaupoilla , lähinnä tämä minun osaltani koski kirjakauppoja joita kiersin ystäväni kanssa useamman tunnin. Matkaan tarttui kodittomia kirjoja taas muutama, osa jännäreitä  osa ihan tiukkaa asiakirjallisuutta . Kirjojen kanssa on mukava viettää sateisia lomapäiviä ja myös aurinkoisia ulkona.

Kun olimme saanet kaupat kierrettyä menimme salaatille ja vähältä piti ettei minun salaattini jäänyt syömättä. Kesken ruokailun eteen pyöräili pöhöttynyt suomalaismies ilman paitaa. Ymmärrän hyvin ,että mökillä liikutaan vähissä vaatteissa, mutta keskellä kaupunkia. En voi käsittää. Hetken päästä jotain yhtä kamalaa näkyi , toinen silmän ilo liikkui lyhyissä shortseissa ja hihattomassa paidassa ja kaivo napaansa.  Mikä miehiä vaivaa? En tarkoita , että pitäisi olla puku päällä ,mutta ei sentään tarvitse käyttäytyä kuin apinat. Jos ei välitä itsestään voisi sentään ajatella kanssa kulkijoitaan. No tämäkin taitaa joskus olla liikaa vaadittu.

Tuli hetkeksi jopa mieleen Lenitan toteamus valkoisista tennissukista joista suomalaismiehet tunnistaa..;-). Ei sillä että kaikki olisi tällä tasolla , mutta yksikin riittää saamaan kauhun väristykset aikaan .

Hei Hulinaa

Mennyt viimeinen työviikko on ollut varsinaista hulinaa. Olen ollut kliinisissä töissä koko viikon ja siinä samalla hoidellut myös hiukan paperitöitä toimistolla , siis käytännössä  yrittänyt 12 tunnissa tehdä 16 tunnin työt. Tämä tosin on ollut täysin oma valinta. Sillä joka kesäinen realiteettiterapia jakso niin sanotusti  oikeisiin töihin on ollut tarpeen. Näin pysyy edes jonkin näköinen tuntuma siihen millaista on elämä sairaalassa.Siinä maailmassa josta olen lähtenyt tutkimus ympäristöön.

Viikossa huomaa kummasti hidastuneensa käden taidoissa,vaikka tiedot eivät mihinkään olisikaan hävinneet. Lisäksi vanhat  tavat haalia huonokuntoisia potilaita näkyivät olevan tallella. Lisäksi yritin saada Ranskassa alkavan testin järjestelyt kuntoon. Kaikki paperit kuten potilastiedote ei vielä perjantainakaan ollut ranskankielisenä ...todella mieltäylentävää. Laitteet ranskassa olivat toisella puolella maata kuin missä tutkimuksen pitäisi alkaa maanantaina. No minä en täältä asialle enää mitään voinut. Kuin todeta ,että niin mennään kuin on tarkoitus.  Jenkki ystävämmekin intoutuivat vielä lähettämään kuitattavia dokumentteja laskemattoman määrän torstai-iltana. Niitä lukiessa ja kuitatetessa tuli mieleen , että on vain kumileimasin jolla ei oikeasti ole mitään virkaa.

Nyt kaikki on onneksi ohi. Saan viisi viikkoa vain olla. Mitään suuria suunnitelmia ei ole. Käyn elokuvissa, Tampereen teatterikesässä ja luen kirjoja. Ja täytyyhän minun nähdä kummipoikani jalkapallo turnaus, ja kummityttöni rippijuhlat.  Mutta parasta on pimenevä kesäillat kynttilän valossa parvekkeella.

Toimenpide

Olin sitten aamulla hammastoimenpiteessä . Kun sen päivystysajan sain luulin vielä mennessäni , että väliaikainen paikka avataan ja sinne laitetaan jotain antibiootti töhnää ja uusi väliaikainen paikka. No luulo ei ikinä ole ollut tiedon väärtti. Ei siis nytkään. Pääsin sisään ja hammaslääkäri kysyi onko ollut puhetta viisaudenhampaan poistosta. Myönsin auliisti , että kyllähän sellaisia suunnitelmia oli. Hetken päästä huomasin, suussani puudutus piikkejä ja seuraavaksi minulle kerrottiin hampaan irtoavan joko osissa tai yhtenä kappaleena.

Toimenpide ei tuntunut missään, niin hyvin se oli puudutettu. Vähän rutinaa kuului ja alle 3 minuutin hammas oli poissa. Nyt sitten odotan kauhulla puudutuksen häviämistä, sillä aikaisemmat kokemukset eivät ole olleet kovin vakuuttavia tässä suhteessa. Onneksi buranaa on lupa syödä ja antibiottikin on kaukaa viisaana aloitettu jo eilen.

Yhtä asiaa en ole olla ihmettelemättä miksi hammasongelmat ainakin minun osaltani kasaantuvat aina kesälle? Vaikka käyn joka ikinen vuosi tarkastuksissa ja hoidan hampaani säännöllisesti, niin jos jotain ylimääräistä tulee , kun lohkeamia, viisaudenhampaan ongelmia tai muuta , ne tulevat kesällä kun kaikki on lomalla. Mitähän sitten tapahtuisi jos hampaitaan ei hoidattaisi? En uskalla edes kuvitella.

Painajainen

On migreeni ja hammassärky yhtä aikaa. Tiistaina alkanut migreeni on nyt  riehunut päässäni kolmatta päivää. Siinä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä ,sellaistahan tämä on joka ikinen kuukausi ;-). Mutta kun tähän lisäksi ,se vastikään hoidettu viisauden hammas päätti äityä oikein kunnolla, niin painajainen on valmis.  Eilen se hiukan juimi. Tänään sitä on sitten pakottanut niin ,ettei edes 800 burana pidä särkyä poissa.

Soitin hammaslääkärilleni, että suunnittelemaamme viisaudenhampaan poistoa pitää aikaistaa ja voisiko sen tehdä HETI. No hänellä ei tietysti ollut tälle päivälle aikaa, kirjoitti antibiootit ja suositteli menemään päivystykseen.  Jos migreenin kanssa sairaalaan pääsy on vaikeaa ,niin vielä vaikeampaa on päästä hammaslääkärille Espoossa  ja Helsingissä perjantaina. Kunnallisella puolella ei ole vapaita aikoja. Päivystys aikoja kotipaikallani Espoossa on vain 2 h keskellä päivää la-su. Yhtään yksityistä hammaslääkärikeskusta ei ole jolla olisi päivystys. Helsingin yksityiset keskukset sulkevat lähes kaikki perjantaina kello 16.00. Ne harvat joilla on päivystys ja lupaavat särkypotilalle heti pääsyn , ilmoittivat etteivät ota tänään enää uusia asiakkaita! No nyt sitten kärvistelen hampaani ja pääni kanssa, huomiseen aamuun jotta pääsen hammaslääkärille.

Onneksi edes aamulla. Sillä tämä yhdistelmä on pahempi ,kuin  mikään muu. Yö taitaa mennä tuolissa istuen ja torkkuen. Pitkälleen meneminen vain pahentaa särkyä.  Toinen onni ,että tämä kaikki tapahtui nyt, eikä kahden viikon päästä kun olen jo lomalla. Nyt lisää lääkettä ja elokuvan kimppuun.

Pienen pieni

Oli se migreeni eilen joka iski. Hyvä että sen taudiksi tunnisti. Alku oireet olivat vanhat tutut palelsi ja haukottelin koko aamupäivän. Jossain vaiheessa kirjoitin jo yhteen loppuraporttiin puuta heinää. Pyysin kollegaa tavaamaan helppoa sanaa ja siitä huolimatta kirjoitin se väärin ,jonka jälkeen pyysin häntä kirjoittamaan sen minulle. Kommentti oli voisitkos ymmärtää lähteä kotiin. ;-). No en tajunnut kun mukamas piti jäädä palaveriin joka olikin varsinainen kärsimys näytelmä. Puolessa välissä meni hermot, kun yhtä ja samaa asiaa vaahdottiin kolmatta kertaa ja totesin kysyjälle mikä tässä nyt on niin kamalan vaikeaa? Jolloin vastaus oli ettei tarvitse hermostua jos ei kerralla ymmärrä.. Onneksi tajusin itse  pitää suuni loppu tilaisuuden kiinni ja lähteä  hyvässä järjestyksessä kotiin .

Sinne päästyäni päätä jo särkikin sen verran, että nappasin lääkettä ja kävin nukkumaan. Nyt ei enää ole kuin kalpea aavistus eilisestä jäljellä. Vähän vielä haen ajatusta, mutta toivon ettei tämä tästä ylly uudestaan kohtaukseksi. 

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Viikonloppuni on ollut täynnä on ainakin vauhtia. Perjantaina aamuna juoksin vaatekaapilta toiselle ja yritin löytää päälle pantavaa illan ooppera esitykseen. Kokeilin valehtelematta varmasti kuudet housut ennen kuin sain jotain päälle sopivaa löytymään. Ajatus oli ,että sellainen vaate jolla voin olla päivän töissä ja vähän asustamalla voin lähteä ensi-ilta esitykseen Savonlinnaan ;-).

Bussissa huomasin aurinkolasien olevan kotona, no aina ei voi voittaa mutta tällä päällä luvassa oli vain hankaluuksia. Täytyi yrittää saada kollega käymään päivällä kotona hakemaan niitä kanssani. Aamupäivä meni raportteja kirjoittaen. Ennen puoltapäivää lähdimme hakemaan lasejani ja lounaalle kollega joukolla. Päivitimme myös tilanteen, kun yksi meistä oli jäämässä lomalle. Lounaan jälkeen minäkin suunnistin kohti lentokenttää ja Savonlinnaa. Edessä nautinnollinen hetki kansaväliseksi muuttuneessa kesäkaupungissa.

Lentokentällä alkoivat kylmät hikipisarat nousta selkääni kun 40 minuuttia ennen koneen lähtöä huomasin ettei rahapussia ole mistään. Soitto työpaikalle ja toiminnan mies etsimään rahapussia joka löytyi kollegan autosta. Pikakyydillä se saatiin myös kentälle. Onneksi löytyy ihmisiä , jotka kyselemättä toimivat kuin ajatus ja pelastavat toisia pulasta. En voinut kun halata tätä ihmistä kun pussini tuli ajoissa paikalle. Minä taas muistin oman kykyni kadottaa mitä ihmeellisimpiä asioita.

Olavinlinnan jyhkeiden seinien sisällä kuultiin illan aikana Mefistofele ooppera. Mika Kares päätähtenä , on nuori lupaava basso joka kymmenen vuoden päästä on varmasti parhaimmillaan. Nytkin hän osoitti jo loistavia eläytymisen kykyjä.

Lauantai aamu koitti aivan liian aikaisin, mutta mikään ei auttanut. Piti pakata tavarat ja suunnistaa kohti Kouvolaa. Päivä kului remontti puuhissa ja illalla grillatessa. Sunnutai-aamuna pakkauduimme siskon perheen kanssa autoon ja matkasimme kohti Lappeenrantaa. Siellä oli serkun pojan rippijuhlat. Sankari oli päätä pidempi kun sukunsa lyhyet naiset mutta niin hellyttävä kuin nuori 14-vuotias poika ensimmäisessä puvussaan voi olla. Hän itse kuvaili olevansa puku päällä ja sivistyskengät jalassa. Oli äärettömän mukava nähdä suvun jäseniä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Harmi vain ettei koko porukka päässyt paikalle.

Illalla sitten kotiseutu matkailimme entisessä kotikaupungissa ja kävimme tutustumassa hiekkalinnaan ja sataman tarjontaan. Minä selitin aina uteliaalle 8-vuotiaalle neidille mikä on linnoitus , entä tulli jne. Iltapalelle päädyimme satamaan, osalle iltapala on vety toisille täytetty Martan vohveli. Siitä sitä sitten olikin hyvä jatkaa mahansa viereen nukkumaan.

Hyviä uutisia

Pikkusisareni epäselvä möykky ei onneksi ollut rintasyövän uusimista vaan hyvänlaatuinen rasvapatti. Sisareni tosin oli lievästi pettynyt kun se möykky ei ollutkaan hänen kaksoissisarensa. Nauroin hänelle, että Luojan kiitos ,yhdessäkin on ihan riittävästi kestämistä. Saati jos heitä olisi kaksi.

Viime viikolla vaivannut räkätauti äityi keuhkoputkentulehdukseksi ja vie hengitysvoimat, ylimääräisestä kortisonista huolimatta. Sain sitten maanantaina kolmen päivän massiivisen antibioottikuurin ja nyt vointi tuntuu jo tältä osin paremmalta. Hammaslääkärinkin jouduin siirtämään tälle päivälle kun köhimiseltä en päässyt tiistaina käymään hänen luonaan. Viisuri ei ole reikiintynyt, olen taas ruvennut puremaan öisin hampaitani. Luvassa aktiivinen leuka jumppa ja syksyllä öisin käytettävä purentakisko. Hammaslääkärini ilahdutti päivää rassaamalla hammaskivet pois. En tiedä mitään niin epämiellyttävää .Suussa maistui epämielyttävästi veren sekainen rauta, yök.Nyt on sitten ikenet kipeänä kaksi päivää.

Migreeni ei ole vaivannut  lähes neljään viikkoon kuin kerran, nyt on aika oikeasti riemuita. Seuraavaksi jännitän alkuviikon tietämissä tulevaa kuukautismigreeniä saas nähdä kuinka eukon käy.

Viikonloppu on kuitenkin täynnä vauhtia. Huomenna lyhyen työpäivän jälkeen Savonlinnaan ooperajuhlille. Lauantaina Lappeenrantaan serkunpojan rippijuhlille siskon perheen kanssa, mukavaa joskin väsyttävää.

Vanhuus ei tule yksin vaan kaiken moisten vaivojen kanssa

Totesi sisareni eilen ,kun röhisin puhelimessa. Soitin hänelle kysyäkseni miten heidän remonttinsa edistyy ja toisaalta onko hän saanut jo patologin vastauksen toissa viikolla otetusta näyte palasta. Remontti edistyy ja vastausta ei ole tullut. No onhan tässä aikaa odotella , ja mitään pahempaa ei voi tulla ,mitä ei ole jo kerran koettu.

Sisareni sitten todellakin nauroi , että keski-ikäistyminen alkaa näkyä, kun migreeni alkaa olla hyvällä tolalla , niin saan jonkun pikkunuhan joka äityy kunnon taudiksi. Ääni on kuin tupakkaa polttavalla ja viskiä juovalla miehellä. Yskin ja puuskutan. Jotta olo olisi mahdollisimman epämiellyttävä , niin oikean puolen viisuri on myös äitynyt kipeäksi , hammaslääkäriajan sain vasta ensiviikon tiistaiksi. Tämä on oikein valituslaulu siitä kuinka ihminen on mukamas kipeä.;-) .

Hyvä uutinenkin kaikkeen mahtuu, migreeniä ei ole lähes kolmeen viikon ollut kuin yksi. Alan olla taas oman energinen itseni. Kykenen ajattelemaan jotain muutakin kuin sitä kamalaa tautia joka välillä vaanii elimistössä. Olen jopa suunnitellut tuleville viikoille ohjelmaa työpäivien lisäksi. Työ päivätkin olen ajatellut pitää lyhyinä ensiviikon puolesta välistä kun saan tutkimukset tehtyä.

Paluu arkeen

Huh, onneksi sataa vettä . On niin paljon helpompaa kun voi tulla töihin vesisateessa. Sairasloman aikana totuin hitaisiin aamuihin ja lenkkeihin .

Juhannus meni sisaren järjestämällä "työleirillä" . He ovat ostaneet rivitalon pätkän ja siellä on jonkin näköistä remppaa tehtävänä ennen kuin pääsevät muuttamaan. Niinpä kun vettä satoi vaihdoimme mökki juhannuksen remontin teko talkoisiin. Äärettömän hauskaa meillä oli. Perjantai iltana istuimme sisaren  ja hänen miehensä kanssa kolmestaan katsomassa jalkapallo olohuoneen sohvalla sipsipussit ja pepsipullot  käsissämme. Nauroimme viettävämme raisua keski-ikäistä juhannusriehaa.

Eilen palasin takaisin työnteon harmaaseen arkeen . Posteja oli puolentoista viikon aikana kertynyt luvattoman paljon , mutta mikäs niitä vesisateessa oli purkaessa. Muutaman palaverikin ehdin siinä sivussa istua. Tänään jatkan samaan malliin. Huomenna onkin sitten luvassa ensimmäinen tutkimuspäivä saas nähdä miten kestän vielä aikaisemman ylös nousun.  Työtovereiden kommentit ovat olleet todella kannustavia , kaikki ovat todennet että näytät tosi pirteältä ja terveeltä. Hassua vaikka en itseäni ole edes sairaaksi tuntenut.Jälleen kerran on todistettu ,että yöunella on vaikutusta.

Loppu huomautus tänään on tasan puolivuotta jouluaattoon ja ostin jo viime viikolla ensimmäiset joululahjat ;-).

Juhannus lähestyy

Tosin mielestäni se on melkein vuoden tylsin juhla ;-). Olen jouluihminen ,enkä piittaa näistä kevään ja kesän juhlista. En ole ikinä ymmärtänyt miksi pitää pakata koko perhe/suku jonnekin jumalan selän toiselle puolelle.Ensin kiukutellaan kun on istuttu kuumassa autossa monta tuntia, sitten kun sataa vettä tai on liian kuumaa, osa porukasta ryyppää koko juhannuksen. Kotiin palataan niin , että rouva ajaa ja valittaa koko matkan..Tämä tietysti oli kärjistettynä koko juttu , mutta kuitenkin.

Nyt minäkin olen sortumassa samaan, lähden aamulla kohti maaseutua sisaren perheen kanssa. Hui. No täytyy toivoa ,ettemme saa riitaa aikaiseksi. Emme tosin yleensäkään riitele.

Tänään tapasin taas neurologini, lyricaa jatketaan vielä kaksi viikkoa ja sitten saan lopettaa sen. Soittoa aika on myös  kolmen viikon päähän jos tilanne akuutisti uudestaan huononee. Nyt tuntuu oikeasti hyvältä. Kunnon yöunet ovat tehneet ihmeitä ihmislapselle. Maanantaina palaan takaisin työ elämään.

Joko uskaltaisi riemuita!

Vähän riemua on rinnan alla, sillä olen melkein viikon ollut sairaslomalla ja migreeni kohtauksia on ollut vain yksi!!! Upeaa. Lääkitys on väsyttänyt sen verran että yöt olen nukkunut ilman yhtään heräämistä, mikä oli tarkoituskin. Enkä myöskään ole aamulla herännyt kello 4. Joten yö unta on tullut tarvittavat 8-9 tuntia. Päivisin olen käynyt lenkillä ja ottanut vielä päiväunet ;-). Muutenkin olen vain ollut.

Olen myös ymmärtänyt jättää sähköpostin oman onnensa nojaan samoin kuin puhelin on ollut kokousmoodissa, joten työpuhelutkin on menneet suoraan vastaajaan .

Huomenna näen jälleen neurologini ja keskustelemme miten tästä eteenpäin jatkan lääkitystä, itse olisin valmis parinviikon jälkeen luopumaan Lyricasta ja palaamaan entiseen. Saa nähdä mitä mieltä neuroni asiasta on. Tapaamisen jälkeen voinkin sitten suunnata juhannuksen viettoon siskoni luokseen jossa kaksi lasta odottaa kummia viihdytysjoukkoihin.

Vesisadetta ja juhlaa

Taidan kuulua niin harvoihin ihmisiin jotka nauttivat täysin siemauksin vesisateesta. Kunhan vain lämpötila ei laske paljon alle + 10 asteen. En pidä helteestä ja vielä vähemmän suorasta auringon paisteesta.

Kävin eilen illalla Pohjois-Karjalaa tapahtumaan liittyneessä konsertissa Tuomiokirkossa. Kaartin soittokunnan seitsikko soitti Narva, levyltään tuttuja kappaleita. Mahtipontista ja herkkää yhtäaikaa. Kotiin palatessa tulivat jo ensimmäiset vesipisara ja maa alkoi tuoksua kesän märälle. Ihanaa!

Tänään olin päivällä veljen-pojan 7-v synttäreillä. Nuori mies puhisi intoa kuin ilmapallo. Aina ei ihan edes malttanut odottaa kaikissa toimissaan ja pieniä naarmuja pääsi syntymään. Hän on valloittava hymynsä ja vauhtinsa kanssa. Pikkuveljeäni kiusasin kolmannen lapsen hankkimisesta, kun veli kanteli kälynsä 4-kk vanhaa poikaa ympäri taloa. Poika sopi veljen syliin kumman hyvin. Lupausta uudesta veljenlapsesta en kuitenkaan saanut, vaikka kuinka kärtin ;-). Kotiin lähdin kun pihakutsut supistuivat vesi sateessa sisäjuhliksi. Jälleen alkoi kunnon sade. Kotiin tulon jälkeen olen istunut muutaman tunnin parveekkella nauttimassa sateen kastelemaan luonnon tuoksusta ja sateen ropinasta. Hassu, mikä hassu.

Sairaslomalla

Olen nyt ensimmäistä päivää sairaslomalla. Pitkään asiasta eilen väännettiin kättä neurologini kanssa, mutta kun hän päätti lisätä lääke arsenaliin Lyrican joka väsyttää, niin eihän siinä mikään auttanut.

Keskustelu aiheesta oli melkoista vääntöä. Hän kysyi onko töissä tiukkaa, johon vastasin, että juu. Seuraava kysymys oli voinko jäädä pois, jälleen etten mielelläni jäisi pois jos se mitenkään on vältettävissä, mutta työt ei kaadu jos jään pois. Lopuksi herrahenkilö ilmoitti , tämän nyt olevan kuitenkin hänen päätöksensä että jään sairaslomalle ja minulla ei asiaan taida olla paljon sanomista. Kysyin vielä , eikö yhtään...;-).

Neurologini kuitenkin on aivan ihanteellinen tämän taudin hoitoon. Olen varmasti useasti ennenkin häntä kehunut, mutta niin teen nytkin. Viimeisen kolmen viikon aikana hän on kysellyt säännöllisesti miten voin. Tämä eilinen tapaaminen oli ylimääräinen aika joka sovittiin koska tilanne ei ole helpottanut. Hän yritti selvittää mitä kolme kuukautta sitten tapahtui kun migreenit paheni. Ja minä vastata. Selitys oli helppo löytää , taistelut jenkkien kanssa lisääntyivät ja auringon valo lisääntyi samaan aikaan. Edellisen kerran tällainen kevät on ollut viisi vuotta sitten. Silloinkin siitä selvittiin en tosin muista miten.

Nyt siis lisättiin hetkeksi Lyrica , jonka aloituksen ajaksi jäin sairaslomalle. Maanantaina minulla on soittoaika neurologilleni ja ensi torstaina taas näemme. Nyt sitten vain katsomme miten minun käy. Lupasin neurologilleni liikkua, syödä ja nukkua. Enkä myöskään avaa työpostiani saati vastaa työpuheluihin ;-).

Väsynyt

Olen aivan kuoleman väsynyt. Viikonloppu ei tahdo riittää viikosta toipumiseen ja lisäksi perjantain ja lauantain välisenä yönä iski tuttu vieras , migreeni. Kaipa tästä joskus toipuu.

Perjantain toimistopäivä oli melkoista vääntämistä. Väittelin esimieheni kanssa matkatöistä , herrat olivat tehneet päätöksen, että minun olisi hyvä lähteä työreissulle heinäkuussa 2 viikoksi. Kellekään ei tullut mieleen kysyä etukäteen sopiiko se minulle ja miten täällä olevat työt. Kerroin melko kiukkuisen sävyyn että työt on tekemättä täälläkin ja en lähde mihinkään keskellä kesää. Kaksi päivää on OK, mutta 2 viikko ei tule kuuloonkaan. Ehdotin vastatarjouksena syyskuuta lomani jälkeen , joka ei tuntunut kelpaavan, koska silloin pitäisi olla 4 viikkoa. Lopputulema taitaa olla lokakuu. Ensimmäistä kertaa urallani kieltäydyin matkustamasta mihinkään, päätös josta olen salaa jopa ylpeä.

Illansuussa sain kummi tyttöni äitinsä ja sisarensa kanssa kylään. Oli tosi hauska saada nuori neiti käymään. Puhuimme hänen tulevista rippijuhlistaan ja lukio toiveitaan. Istuimme myös pitkään kirja hyllyni edessä katsomassa mitä kirjoja hän ei vielä ole lukenut ja onko jotain mitä hänen ikäisensä ei voi lukea. Tosin mielestäni ei kirjoja joita hän ikäisensä ei saisi lukea. Puhuimme tästäkin, koska omassa nuoruudessani on tapahtuma jossa oma äitipuoleni kielsi minulta jonkun kirja saman ikäisenä ,vedoten juuri ikänääni . Kirja käsiin saamisesta tuli melkein pakko mielle. Samana kesänä menin tätini luo ja hän sanoin ettei siinä ole mitään pahaa ja kaikki kirjat ovat luettavissa jotka hänen hyllyssään on. Enkä tänä päivänäkään ymmärrä mitä kirjassa oli sellaista mitä en olisi saanut lukea ;-).

Lauantai ei olisi voinut olla pahempi heräsin migreenin jälkimainikeihin ja yritin saattaa vieraani matkaan. Päivällä kummi poikani vielä soitti ja olisi halunnut minut kylään katsomaan Kouvolan dekkaripäiviä ja hänen minulle ostamiaan tuliaisia. Tuli lähes itku kun jouduin kieltäytymään. Tämä on väärin.Kaikki hauskuus menee siihen että makaan kotona kipeänä!

Joskos tänään sitten nauttisin mustien lasien takana vähän kesän tunnusta, tosin  on vieläkin takaraivossa pieni naputus , joten taitaa jäädä haaveeksi.

Normaalia arkea

Juhlaviikonlopun jälkeen on paluu karuun arkeen ollut rankka. Työt ovat voimalla puskeneet päälle. Tutkimushommissa on päivät venyneet iltamyöhään . Laitoinkin kommentin kollegaalle , että nyt ollaan siinä normaalissa tutkimusrytmissä, päivän pituus on 13 tuntia. Vastaus oli välitön , ettei sellainen kuulu kesään. Eipä kai. Tänään päätin pitää toimistopäivän samoin huomenna , syynä viime päivänän kasaantuneet postit joita en ole ehtinyt edes jaksanut kunnolla lukemaan.

Olen kyllä postinut avannut illalla kotiin mennessä , mutta kun olen katsonut lukemattominen postien määrä en ole edes viitsinyt tehdä sille mitään, muuta kuin sulkenut sen uudestan.

Huomenna olisi talon kesäjuhlat , mutta jätän ne väliin ja odotan kummitytärtäni kylään. Hän ei ole käynytkään muutamaan vuoteen ja on hauska nähdä nyt jo 15-v nuori nainen.

Juhlia

Matkustin entiseen kotikaupunkiin viikon lopuksi kaksiin lakkiasiin ja yksiin valmistujaisjuhliin. Perjantain juna oli aivan tupaten täynnä juhliin menijöitä ja sain taistella saadakseni laukkuni mukaan. Naiselliseen tapaan en ollut osannut päättää mitä pistän päälleni. Olin siis pakannut kolme erilaista vaatetta juhliin mukaan ja toivoin tätini auttavan valinnassa.

Perjantai ilta hurahti kuulumisia vaihtaessa tätini kanssa . Lauantai aamu koitti aurinkoisena ja juhlavana. Iltapäivän koittaessa luvassa oli ensimmäiset juhlat . Kaksoset joiden synnytyksessä olin tukihenkilönä saivat koulu uransa päätökseen , toinen kirjoitti ja toinen sai ammattikoulun päätöksen. Juhlat olivat äärettömän lämmin henkiset ja karjalaisnaisen tapaan itkin välillä onnesta kun näin nuoret ;-). Päivän kolmannet juhlat olivat kurssi-kaverini esikoistyttären lakkiaiset joissa kävin näyttäytymässä. Juhlat vaikuttivat lähinnä pönötystilaisuudelta.

Illalla kävelin vielä entisen kotikaupungin satamassa hankkimassa iltapalaa. Söin kesän ensimmäisen vedyn. Lihottavaa, rasvaista mutta niin hyvää.

Sunnuntaipäivä meni toipuessa ja kuulumisia vaihtaessa ystävien kanssa. Kotiin paluu on aina kuitenkin äärettömän mukavaa. Kotona parvekkeella odotti yllätys. Suurella työllä vaalimani muratti oli kuivunut kokoon. Joten jälleen kerran on todettava ettei puutarhurin kykyni ole kovinkaan kummoiset.

H...etti

Alkaa olla valloillaan, kohtauksia on nyt joka toinen päivä. Aamuyöllä heräsin taas tuttuun mutta sitäkin painajaismaisenmpaan vasaran paukkeseen oikealla puolella päätäni. Lääkettä kehiin ja unta palloon.

Ilmoitin töihin etten saavu paikalle, vaan vietän päivän pimeässä huoneessa. Kollegani viesti olevansa vatsataudissa, toinen räkätaudissa. Olemme varsinainen porukka. Selvisin viiteen mennessä kohtuullisen kuosiin, olen nyt sitten kommentoinut postejani etänä..;-), äärettömän älykästä toiminta. Kuvittelen varmasti olevani korvaamaton, vaikka varsin hyvin tiedän, että hautausmaalla makaa kaikki korvaamattomat ihmiset.

Sähköpostin lukeminen ei tosin ollut älykästä sillä meinasin siinäkin saada kunnon keitoksen aikaiseksi. Jenkki kollegani muistutti etten ole lähettänyt kommentteja ajoissa jostain dokusta. Vedin hiukan herneitä nenääni ja vastasin melko napakasti lähettäneeni ne 8 päivää sitten ja lähetin uusintana viestin, hetken päästä tajusin kirjoittaneeni hänen nimensä väärin. Tosi reilua.Siinä sitten vielä yksi viesti jossa anteeksi pyytelemään. Ison veden yli lenteli sähköpostit jossa pyydeltiin anteeksi mitä ihmeellisimpiä asioita ;-).Ei kannattaisi tässä kunnossa tehdä mitään.

Estolääkitystä ja töitä

Yhdistelmä joka on saatava toimimaan jossain suhteessa. Viime viikon olin siis pelkästään toimistolla , etten päässyt tekemään mitään tyhmyyksiä. Tästä viikosta eteen päin oli suunniteltu 3 viikkoa yhtä jaksoista tutkimusta ja pitkiä päiviä.

Hiukan eilen hirvitti miten kaikki alkaa, kaksi isoa projektia, toinen tuttu vanha, toinen ihan uusi. Aamulla lähdin ani varhain liikkeelle, jotten vain myöhästy ja saan kaikki hommat tehtyä. Päivä sujui yllättävänkin hyvin. Mukana oli  myös yksi yrityksen insinööreistä, jonka oma tuotosta katselimme oikeassa käyttöympäristössä. Iltapäivällä alkoi hiipiä tuttu tunne silmän taakse ja ajattelin, että ei taas. Tein tutkimukset loppuun ja pääsin kotiin melkein selväpäisenä kuuden nurkilla jo palelevana , kiukkuisena ja suklaata kaivaten. Pahoinvointi lääkettä + buranaa ja nukkumaan. Sain oireet hetkeksi häviämään ,mutta kunnon särky tuli illalla , joten taas oli Relertille käyttöä. Tämä on ihan painajainen.

Tänään heräsin neljän jälkeen , eikä uni tullut. Taitaa olla pysyvä tila. Loppu viikosta soitan neurolloni tästä unettomuudesta, jonka piti vähetä. Sillä pitkät päivät, vähäinen uni ei ainakaan vähennä kohtauksia.

Ainoa lohtu oli ettei tutkimukset menneet pieleen , sanat löytyivät , viime viikon takkuilun jälkeen normaalisti. Tiesin mitä olen tekemässä ja kukaan ei ole kommentoinut että käyttäytyisin poikkeuksellisesti. Itse huomaan olevani hiukan itku herkempi kuin tavallisesti ja tosiaan herään aikaisemmin kuin tavallisesti. Nyt sitten katsotaan mitä tästä kolmen viikon maksitutkimus putkesta tulee yhdessä tämän lääkityksen kanssa. Täytyy muistaa vain juoda ja syödä ;-).

Viikonloppu ja migreeniä

No niin tulihan se sieltä. Lauantai aamuyöllä heräsin pieneen jomotukseen jonka arvelin johtuvan huonosti nukutusta viikosta ;-). No kävin hakemassa buranat ja takaisin nukkumaan. Ei helpotusta, täytyi antaa periksi ,seitsemän aikaan kävin sitten noukkimassa täsmän napaani.  Kolme tuntia unta ja kohtaus oli siirtynyt vain aavistuksesksi niskaan ja takaraivolle. 

Olin luvannut lähteä pikkusiskon luokse viikonlopuksi ja yritin siirtää lähtöä mahdollisimman myöhäiseksi , jotta voisin toipua , sillä vauhtia riittäisi koko illaksi. Vielä junassa nukuin yli tunnin . Illan mittaan otin uuden täsmä annoksen ,sillä jomotus yltyi käsittämättömiin mittoihin. Samaan aikaan muut olivat lähdössä pelaamaan jalkapalloa, minä jäin sohvalle nukkumaan .

Tänään vietimme sisarentyttäreni kanssa ennakkoon yhteisiä nimipäiviä. Hullun hauskaa toimintaa. Nuori neiti piti juhlia kahden huuhkajan juhlina. Tosin minä olin sitä mieltä että hän on kottarainen  ja kummi lähinnä huuhkaja. Vieraita oli talo täydeltä ja minun pääni vielä kuin Haminan kaupunki. Joten ihan kamalan hyvin juhlat eivät osaltani menneet. Mutta tärkein oli että menin paikalle. Nyt on kuitenkin mukava olla kotona ja levätä sohvalla.

Kolme päivää estolääkitystä

Takana ja ihan vähän sekoilua. Lääke muutoksen seuraukset ovat olleet melkoisen pienet.

Väsymystä ei ole ollut vaikka sitä kaikkein eniten olin toivonut , jotta saisin nukuttua kokonaisia öitä. Tilalle on tulleet lyhyt yöt. Nukahdan hyvin mutta herään aikaisin. Yö unen pituudeksi jää 6 -6,5 h , ei riitä pitkän päälle.

Kirjoitetut sanat on olleet ihan sekaisin, onneksi on tarkistus ohjelma joka korjaa kaiken ;-). Joka toinen sana on pitänyt korjata. Lisäksi jälkikäteen ystäväni laittoi viestin että yhdessä lauseessa oli kolme kertaa sama sana ja lähes kaikki muut puuttui. Puhut sanat on melkein oikein kaikki.

Muuten olen toiminut järkevästi, lukuun ottamatta yhtä asia. Tänään olin alakerran kahvilassa ja yritin maksaa kahvin sokeri palalla. Hiukan kahvilantätiä nauratti ja niin minuakin. 

Vielä ei ole ollut migreeniä, joten väittäisin ettemme ole saaneet ainakaan mitään pahaa aikaiseksi.

Sivuvaikutuksia Topimaxista

Odotellessa...Siivosin eilen loppuviikon kalenterin ja ilmeisesti aivan järkevästi. Neurologini varotti , että ensimmäisten päivien aikana voin olla väsynyt tai ylipirteä , sanoja voi katoilla jne..Kuten muistan aikaisemmilta kerroiltakin kun lääkettä on lisätty. Tiistai iltana laitoin viestin lähimmille kolleegoille että tarkkailevat jos käyttäydyn oudosti ja kertovat.

Eilisen päivän jälkeen päätin siivota kalenterista loppuviikoksi kaikki isompaa ponnisteluja vaativat testit kokonaan pois. Teen toimistolla vain paperitöitä. Niissä en saa niin paljon harmia aikaiseksi. Tänään heräsin neljältä..se on siis alkanut. Toivottavasti tätä ei kestä kauan.Sanoja en vielä ole joutunut hakemaan , mutta sekin vaihe tulee varmasti. Edellisellä kerralla en muistanut peruasioitakaan , mutta näppärästi kiersin keksimällä korvaavia ilmauksia. Kuten joten joskus tehdään vieraalla kielellä minä tein saman äidinkielellä. Nyt naurattaa ,silloin ei yhtään.

Annos on katto lukemissa 75mg aamulla ja 125mg illalla. Lisänä on vielä Atacand 8mg+ 8mg. Saas nähdä kuinka eukon käy. Toivon kuitenkin ettei niitä kikka kakkosia tai kolmosia tarvitse ottaa peliin, sillä kortisoni ja triptyyl eivät kuulu ehdottomiin suosikkeihini lääkkeistä. Ovat kuitenkin reservi joukoissa kuukauden päästä jos parannusta ei tapahdu.

Käynti neurologilla

En löydä sanoja jolla kehuisin jälleen kerran neurologiani. Olin aivan uupunut tähän pirulliseen tautiin kun tänään vaelsin hänen vastaanotolle. Neljäkymmen minuutin jälkeen , en ollut terve, mutta täynnä uskoa että kaikki ei ole menetetty.

Tunnustin reilusti tekeväni liikaa töitä ja liikkuvani aivan liian vähän. Työn teolle sain synnin päästön. Vähästä liikkumisesta sain moitteita . Sitten alkoi pohdinta mitä voimme tehdä tämän hetken tilanteelle. Uusia lääkkeitä ei kannata lisätä, multifarmasia ei koskaan ole "nuorelle" naiselle hyväksi. Puolelta jos toiseltakin kävimme vaihtoehtoja läpi, lisänä kun on vielä astma ja muutama allergia. Loppu tuloksena oli lääkityksen nostaminen ja jos se ei tehoa kahden viikon päästä muutetaan lääkitystä uudelleen.

Parasta on kuitenkin tieto etten ole yksin taistelemassa näitä kohtauksia vastaan vaan joku on miettimässä oikeasti mitä voidaan tehdä. Tiukan paikan tullen voin ja pitääkin soittaa neurologilleni joka selvittää mitä seuraavaksi tehdään.  Nyt on taas hiukan mukavampi olla ja uskon että tästäkin selvitään.

Kevättä?

No ei ainakaan ikkunasta ulos katsomalla, vettä sataa ja on kylmä. Samanlainen tunne on myös päässä. Tosin siellä ei sada vettä on  vain harmaata. Eilen iltapäivällä alkoi taas hiipiä tuttu jyskytys ja niin illan makasin kotona, lääkittynä.

Mielessäni jälleen kysymys MIKSI?? Tämä alkaa olemaan jo hiukan kohtuutonta, nyt jo jokainen viikonloppu päätyy jossain vaiheessa tähän samaan tilanteeseen jolloin makaan pimeässä huoneessa tehokkaasti lääkittynä ja kiroan olemassa oloani. Jos vain olisikin viikonloput mutta kun myös viikolla on kohtauksia elämä pyörii pelkkien kohtausten ympärillä. Joko niitä on tai sitten pelkään niiden alkamista. Ei ole enää mitään muuta elämää , eikä edes uskalla suunnitella mitään muuta koska saan pelätä että kohtaus iskee kuitenkin kun olet suunnitellut jotain. Piru.  Olen lisäksi huomannut että kun on lääkittynä suurimman osan ajasta tuppaa unohtamaan osan asioista, joten puolet on sitten tekemättä tästä syystä. Ei hyvä sekään. Jotain tälle on tehtävä. Nyt hetkeksi ulos sateeseen ja sitten ehkä kirja käteen.

Naiselle välttämättömiä asioita

Mietimme ystäväni kanssa mitkä asiat helpottavat naisen jokapäiväistä elämää ja mistä emme olisi valmiita luopumaan. Lista oli melkoinen siinä oli ihmisiä ja tavaroita.  Kun tätä keskustelua kävimme torstai-iltana , päädyin miettimään mistä ihan oikeasti en ole valmis luopumaan, eli mitkä minulle on tärkeitä ja elämää helpottavia asioita. Tässä tekstissä on nyt siis lista minulle tärkeistä asioista, osa on ihan päättömiä ja osa täyttä ylellisyyttä ;-).

1. Sisarukset, vuosi vuodelta tärkeämpi ja rakkaampi. He tietävät minusta kaiken ja ovat eläneet kanssani aina.

2. Ystävät, harvoja mutta sitäkin tärkeämpiä. Pystyvät sanomanaan minun näytävän  aivan hirveältä ilman, että loukkaannun ja ovat tukena vaikeina aikoina.

3.Neurologi välttämätön tällaista migreeniä sairastavalle. Tuntee taudin ja naisen, eikä koskaan anna periksi, etsii aina jonkun vaihtoehdon mitä vielä voisimme miettiä.

4. Kampanja, joka ei jätä sanomatta suoraan että tuo idea on päätön mutta jos haluat kokeilla olkoon menneeksi ,mutta oma on pääsi ;-)

5. Gynekologi jokaisella naisella pitäisi olla hyvä, ja miellyttävä, jonka luokse uskaltaa mennä vuosittain kontrollin. Ei se niin mukava kokemus ole.

6. Ompelija joka voi korjata valmis vaatteiden pikku virheet niin että vaatteet näyttävät kuin sinulle tehdyiltä

7. Kännykkä ja PC joita ilman jokapäiväisen yhteyden pito olisi paljon vaikeampaa. En tiedä kummasta olisin valmis luopumaan ennemmin.

8. Kukkakauppias joka tekee mitä ihmeellisimpiä kukkakimppuja piristämään ankeita päiviä, tämän on vain itsensä hemmottelua. 

Migreeniä ja monikeskustutkimusta

Siinä sitä on yhtälö joka ei sovi toisilleen.  Eilinen päivä meni jälleen lähes syömättä, kun tutkimme koko päivän , seuraus vanha tuttu migreeni joka pasahti keskellä yötä. Ei sitten pahempaa aikaa olisi voinut keksiä. Iltapäivällä aavistin jo vierailun olevan edessä kun kiukuttelin siihen malliin...ei hyvä heilunut kollegalle joka kysyi varmasti ihan oman tiedon vuoksi miten olemme edistyneet. Meinasi saada kahvi kupista naamalleen.

Illan konsertti jäi väliin kun tajusin sentään pysyä kotona väsyneenä ja kiukkuisena. Yöllä siis lääkepurkille ja aamulla olin väsynyt ja pöpperössä. Edessä oli päivä jota ei voinut sivuuttaa. Britti vieraamme joita oli odotettu jo kaksi kuukautta saapuvaksi, tulivat puhumaan monikeskustutkimuksesta. Siis paikalle hymyilemään ja esiintymään asiantuntijana. Onneksi kollegani on oikeasti alan asiantuntija ja hän pystyi olemaan vakuuttava, minä vain istuin ja kuuntelin. Välillä kommentoin vieressä istuneelle pitkäaikaiselle yhteistyökumppanilleni ,että en ymmärrä mitään , johon hän lohdutti ettei haittaa kun ei hänkään. Kahdeksan tunnin takkuamisen jälkeen pääsimme jonkin sortin yhteisymmärrykseen mitä tehdään suomessa ja mitä briteissä, mitä yhdessä. Huomenna sitten hierotaan vielä protokollaa ja pikku yksityiskohtia. Onneksi minun osani on vain olla taustatuki.

Päivän hyviin uutisiin kuuluin ajansaaminen neurologilleni. Ensi viikolla pääsen juttelemaan lääkityksestä ja siitä onko tälle taudille tehtävissä jotain. Kai sitä sitten on tehtävä myös ne ikävät tunnustukset ettei osaa hallita elämäänsä. Yök. Ja kuultava taas se perinteinen saarna .

Miehet ja yllätykset

Tänään sain työpaikkani miehiltä muffinsseja . Tosin pienellä painostuksella , mutta kuitenkin. ;-) Tarinan juonne on pitkällä keväässä jolloin yrityksen sisällä vietettiin insinööri viikkoa. Kuulin koko viikon ajan jupinaa ,että heille pitää tarjota pullaa moisen ihme viikon vuoksi. Kun sitä marmatusta olin kuunnellut aikani lannistuin ja leivoin käärmestortun iltapäivä kahville.

Samaan hengenvetoon kerroin meillä sisarillakin olevan oman päivän ja lähetin jopa todistus aineistoa sähköisessä muodossa koko porukalle.  Viime viikolla sitten kysäisin , kuka on se rohkea joka leipoo. Kuului vain epämääräistä jupinaa ja mutinaa pitkin looseja. Hiukan huvittuneena sanoin että meteli on sen mukainen jos mitään ei tapahdu. Perjantain oli kuulemma alkanut armoton sähköpostin vaihto  siitä kuka ja mitä. Huvittuneena kuuntelin keskustelua sivukorvalla ohimennessäni.

Tänään iltapäiväkahvi pöytään ilmestyi kaksi pussia suklaamuffinseja. Nam. Kilvan kehuimme urheaa leipuria joka oli uhrannut eilisen illan pelastaakseen herrojen maineen.  Hauskoja pieniä hetkiä kaiken paperin pyörityksen seassa.

Ohi on

Tällä kertaa . En tiedä olisinko hyppinyt riemusta kun aamulla heräsin ja tunsin pääni omaksi. No omahan se on myös silloin kun sitä särkee mutta täysin eri tavalla.

Söin kevään ensimmäisen parveke aamupalan. Oli lämmintä muttei kumminkaan liian kuumaa . Lintujen laulukin kuului mukavasti. Iltapäivän istuin kirja kourassa ja nautin täysin tyhjästä olosta. Kello 16.00 alkoi Tapiolassa teekkareiden kevät konsertti Tupsahdus08. Erilaisia teekkarikuoroja ja orkesteria esiintyi lähes kahden tunnin ajan. Mukava kokemus ,jopa hauska.

Nyt loppuillan olen taas ajattelut lukea kirjaa. Miten voinkaan nauttia siitä että saan vain olla kirjojen kanssa, ilman särkyä.

Perinteistä

On pidettävä kiinni on ne minkälaisia tahansa. Pääni pitää tiukasti kiinni oikeudestaan olla migreenin hallitsema kolme päivää putkeen, vähintään kerran kuukaudessa. Nyt on sellaisen jakson viimeinen päivä menossa ja olo on sen mukainen. Kaikkein kamalampiin kohtauksiin tämä ei lukeudu , mutta en myöskään toivottaa tätä kenellekään vierailulle.

Olen puhunut mitä sattuu, kirjoittanut vielä enemmän . Onneksi työreissu Pariisin peruttiin jo hyvissä ajoin, sillä tässä kunnossa en olisi selvinnyt matkalla.Nyt olen tyhmyyksissäni mennyt käväisemään töissä aina siinä vaiheessa kun särky on hetkellisesti taltutettu, sitten kun se on ollut nousemassa olen palannut kotisängyn pohjalle.

Keskiviikkona soitin lääkäriasemalle saadakseni ajan neurolle. Vastaus oli tyly, hänelle ei ole aikoja. Yritin ettäkö ei milloinkaan, no ehkä syksyllä. Hiukan huolestuin ja intin tietäväni ettei hän ota uusia potilaita, mutta hoitaa vanhat potilaat. Jälleen tiukka ei. No päätin turvautua toiseksi viimeiseen keinooni, laitoin sähköpostia neurologille ja hän lupasi selvittää pääsisinkö jonakin päivään tulemaan. Kerroin rehellisesti etten selviä näiden kohtausten kanssa ja olen jo itse säädellyt lääkitystä melko tavalla , joten nyt olisi syytä tarkistaa ohjeita. Katsotaan miten käy, sillä tällaisena tämä ei voi enää jatkua.Laskin viime kuun päänsärky päivät , niitä oli 13 ja kohtauksia oli 9, se on paljon estolääkityksellä. Normaalitilassa sillä määrällä aloitettaisi estolääkitys ;-).

Kaksi mannerta ja työntekoa

Kaksi päivää olen ollut kuin pilvessä, sanat katoavat , muiden ihmisten puhe tulee jostain pään ulkopuolelta , paleltaa ja kiukuttaa. Siis ennakko oireita ja tässä pitäisi sitten tehdä töitä. Sekä vielä kommunikoida valtameren toiselle puolelle.

Eilen kollegani ja ystäväni kertoi heti aamusta uutisen . USA:n kollegamme haluavat keskustella jostain, tekstin pätkästä puhelimitse. En ymmärtänyt asiaa ollenkaan, mitä puhuttavaa siinä on, kun kuitenkin olemme sanoneet sanasemme jo kirjallisesti? No sähköpostit uusiksi ja viesti etten todellakaan ajoi istua yhtenäkään iltana viiden jälkeen puhelimessa puimassa jotain sanamuotoa ,kun asiatkin on levällään.

Tänään aamulla odotti sähköposti jenkki kollegalta. Meidän on keskusteltava kaikkien kolmen puhelimessa , jotta voimme olla yksimielisiä siitä mitä haluamme paperiin. Puuh. Muutenkin postiini oli kasaantunut lukematon määrä dokumentteja joita piti käydä läpi, olin jo viime viikolla anonut muutaman lisä aikaa. Sain ne loppuviimeksi kahlattua ja kommentoitua, tosin silmissä hyppi enkä ollut ollenkaan varma mitä kirjoitin, mutta pääasia ,että työ tuli tehtyä. Puoli viiden aikaan soi kännykkäni ja aivan vieraasta suuntanumerosta. Päätin tylysti jättää vastaamatta. Hetken päästä tuli äänimerkki viestistä. Jenkkikolleegani intoa puhkuen kertoi haluavansa puhua kanssani ja pyysi soittamaan. Tunnustan pakoilevani, mutta tässä päänhumissa , jossa hädin tuskin selviä normaaleista rutiineista, en kykene kuuntelemaan ketään joka puhuu 100 sanaa 10 sekunnissa ja odottaa minun kykenevän samaan ;-). Ja vielä perustelevan näkemykseni. Eniten vihaan tuota kirottua aikaeroa ja sitä miten meidän täällä olevien kuvitellaan olevan mihin tahansa aikaan illasta valmiita keskustelemaan. Jos tulen töihin kello 7:män aamulla , luulisi että voin hyvällä omalla tunnolla lähteä kello 15. Mutta ei koska toinen manner herää vasta kun meillä on kello tuon 15.Joten heidän takiaan päiviä pitää venyttää. 

Vaikka inhoan päänsärkyäni , niin tällä hetkellä melkein toivon sen alkavan , koska tämä kyttääminen milloin se alkaa on lähes yhtä epämiellyttävää kuin itse särky. Milloinkaan ei siis ole hyvin.

Vapaa viikonloppu

On se aika vuodesta jolloin jääkiekon MM-kisat alkavat. Olen aivan raivon partaalla , aikaero tekee sen  etten näe suurinta osaakaan peleistä. Tämän illan Suomi-Saksa peli alkaa keskellä yötä ja jos sen meinaa katsoa seurauksena on huomenna takuu varmasti migreenin. No valintoja on tehtävä. Vielä en sitä ole kuitenkaan tehnyt. Tällä hetkellä väsyttää armottomasti.

Olen käyttänyt eilisen ja tämän päivän kulttuurin tunkemiseen itseeni. Kaksi jännäriä olen saanut luettua, molemmat melko kevyitä. Nyt aloitin Carol Shiedls:n Tavallisia ihmeitä kirjan. Olen myös käynyt katsomassa kaksi elokuvaa, toinen oli melkoisen tylsä Nyt tai ei koskaan ja toinen oli aivan loistava Juno.

Eilen illalla olin myös sukurakas, keskustelin tunnin tätini kanssa. Sinänsä siinä ei ole mitään uutta ,hänellä on tapana soittaa kerran viikossa jolloin vaihdamme viikottaiset uutiset. Yleensä tämä tapahtuu sunnuntaina, mutta nyt hänellä on kiireinen sunnuntai joten emme ehdi puhua sunnuntaina ;-) .Hän on aivan käsittämätön vauhti nainen , ollakseen 70-v eläkeläinen. Nähdäkseen hänet , täytyy aika sopia 3 kuukautta etukäteen.

Toinen sukulaispuhelu hoitui sisarentyttäreni kanssa, tämä nuori neiti soitti tädilleen kertoakseen ostaneensa 4 uutta unilelua koulun kirpputorilta. Tyttö jolla ei ole kuin 20 unilelua. Nyt tädin apua tarvittiin nimien keksimiseen. Viime vierailulla mietimme yhdelle uudelle unilelulle nimeä kalenterin kanssa. Hupaisaa. Tällä kertaa kieltäydyin kunniasta, kun en muista kaikkien edellistenkään nimiä. Josta saan säännöllisesti moitteita.

Walpurin juhlaa

Tämä kevään juhla on ollut hyvin ristiriitainen .

Eilinen työpäivä oli varsinan tuskien taival. Osa dokumentti viidakosta , meni uusiksi laatuihmisten vaatimuksesta, ja mieli teki vain sanoa pateettisesti NYYH. Mutta oikeasti joudun mukaan pakertamaan dokkareita uudestaan maanantaina joten en kuitenkaan sanonut mitään . Lisäksi postiin tippui järkyttävä kasa lisä työtä saatesanoilla nämä olisi pitänyt tehdä jo. Mietin hetken että jätänkö perjantain liukkarin pitämättä, mutta totesin hautausmaa olevan korvaamattomia ihmisiä täysi.

Perinteisesti talossa on vappu aattona tarjottu skumpat niin nytkin. Ennen tätä oli omat etko ja sinne hiivin kuten muutama muukin.Ennen varsinaisia etkoja päädyin väittelemään markkinoinnin poikain kanssa uuden tuotteen ominaisuuksista , ja ketutus vain nousi. Olimme selkeästi erimieltä onko tuleva tuote yleensä myytävissä vaiko vain silmänlumeeksi mukava toimiva..;-).

Etkoilla kuultiin muutamia vauva uutisia, joista toisesta ilahduin aivan todella, toinen oli lähinnä pöyristyttävää. Koska olin kettuuntunut ja kuulin moisia uutisia totesin parhaalle ystävälleni , etten lähden skumppa juhliin vaan kotiin miettimään elämän tilannetta. Miksi toisille annetaan kaikki ja toisille ei mitään.Elämä ei ole reilua!

Kotona söin ja join piccolo pullon skumppaa samalla kun pohdin elämän raadollisuutta. Yritin siis hukuttaa surkeuttani pulloon. Mikä koskaan ei ole hyvä asia. Varsinkaan migreeniä potevalle naiselle.Kellon ollessa hiukan yli yhdeksän takapihalla alkoi kummallinen meteli , joku nuori mies huusi  soittamaan ambulanssia . Nuori nainen kiljui toisen naisen tippuneen. Ja hetken päästä soi jo ambulanssin pilli. Meni hetki kun alkoi kuulua itkua ja järjetöntä huutoa jonkun kuolemasta.

Tämän päivän hesarissa oli sitten selitys kaikelle illan metelille , nuori 14-v tyttö oli tippunut parvekkeelta  ja kuollut . Miten julmaa elämä voikaan olla. Omat pienet asiat palasivat nopeasti tärkeysjärjestykseensä. Mietin millainen suru on tytön perheessä tänään, miten ystävät selviävät eilisen illan aiheuttamasta järkytyksestä. Kevään juhla onkin muuttunut surun juhlaksi.

Kädetön nainen

Minä tunnustan olevani täysin kädetön tai ainakin hetkellisesti tänään olin. Lapsuuden kodissa on opetettu ettei ole olemassa miesten tai naisten töitä. Niinpä en ole koskaan epäröinyt tarttua vasaraan tai ruuvimeisseliin . Enkä myöskään ole koskaan epäillyt ettenkö osaisi jotain tehdä ,jos neuvot saan.

Kodissani on edellisen asukkaan jäljiltä n. 20 halogeeni lamppua. Kauniita mutta hyvin epäkäytännöllisiä. Ensimmäiset niistä sammuivat joulun tietämissä. En millään konstilla saanut kupua irti. Niissä ei ollut sokkaa, kupu ei pyörinyt, siellä ei ollut reikää jne. Alistuin ja soitin pikkuveljelleni, sain vihjeitä mitä tehdä, mutta mikään ei auttanut. Loppu viimeksi otin valokuvan lampusta ja pyysin apua. Ilman tulosta. Joulukahvilla, pikkuveljeni sitten roikkui katon rajassa hyvän tovin ennen kuin sai  lampun kuvut auki ja lamput saatiin vaihdettua. Siinä riemussa unohdin sitten kysyä miten se kupu aukaistaan..

Nyt sitten oli taas kaksi lamppua palanut, ja taas sama ongelma edessä. Soitin suoraan veljelleni ja kysyin miten se kupu aukaistaan. Sain ohjeet joiden avulla meni sinne katonrajaan rimpuilemaan. Kun siellä olin ollut 15 minuuttia enkä mitään ollut saanut aikaiseksi, jouduin soittamaan uudestaan. Nyt jo hiukan huvittunut pikkuveljeni lupasi tulla avuksi viikonloppuna poikiensa kanssa, jos en saa niitä auki. Siitä sisuuntuneena päätin vielä yrittää. Työvoitto, joskin melko tuskainen koitti toisen 15 minuutin jälkeen. Lamput vaihtuivat. Soitin riemastuneena veljelleni, että lamput vaihdettu, mutta toivoisin hänen vaihtavan kuvun irrotus systeemin helpommin irrotettavaksi, ettei tämä toistu joka kerta kun lamppu palaa. Tästä asiasta keskustellaan taatusti useaan kertaan vielä. Tällä hetkellä kotiini ei miestä tarvita lamppua vaihtamaan mutta moneen muuhun asiaan kyllä ;-).

Yllätyksiä

Tänään piti olla ihan normipäivä , ei siis mitään muuta kuin palavereja toisensa perään. Jo heti aamulla kuului käytävillä huhu, että iso pomo on tulossa jenkeistä  kylään. Hiukan hämmentävää , sillä edellisestä vierailusta ei ole kulunut kuin nelisen viikkoa ja yleensä herralla ei ole tapana käydä Suomessa kuin kerran vuodessa jos silloinkaan. Saas nähdä mistä nyt tuulee. Tuli mieleen pitäisikö CV päivittää. Edellisen kerran olen moista tehnyt jokunen vuosi sitten, kun suunnittelin hakevani Tekesiltä paikka.

Kun asiaa pähkäilin , soi puhelin ja kummilapseni äiti esitti hämmentävän ehdotuksen. Heidän yrityksessään olisi aukeamassa uusi paikka, johon voisi hakea , kiinnostaisiko? Olin kuin puulla päähän löyty,ala on kiinnostava, samoin positio ,joten vastasin välittömästi olevani kiinnostunut .Paikka aukeaa kuukauden päästä, nyt täytyy todellakin tehdä kunnon korjaustoimet CV:hen ja katsoa ,mitä tästä kaikesta seuraa.

Tutkimusosastomme väkikin soitteli ja pyysi heidän kanssa pohtimaan uuden alkavan tutkimuksen käytännön järjestelyjä. Pääsin siis tekemään sitä mistä kaikkein eniten nautin työssäni, ihan uuden vielä suunnitella olevan asian miettimistä. Yllätyksiä joista osa oli mieluisia osa vähemmän, mutta tämän viikon aikana kuitenkin kaikki jollain tavalla selviää.

Viikonlopun painajainen

On migreeni. Tämä kuukausi on ollut yksi kauheismista, pitkiin aikoihin. Kohtauksia on ollut paljon ja ne on kestäneet harvinaisen  pitkään.

Eilinen aamu alkoi lupaavasti, suunnittelin laittavani talvivaatteet pois ja lähteväni nauttimaan akateemisen kirjakaupan henkeä salpaavasta tunnelmasta. Mutta suunnitelmaksi jäin. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, alkoi jo niin tuttu pauke päässäni. Mietin montako täsmälääkettä olen kuukauden aikana syönyt ja totesin niitä olevana aivan liikaa, päätin rimpuilla. Kun kello lähestyi puolta päivä ,ei enää mikään auttanut. Oli pakko mennä purkeille sekoitus oli vaikuttava, pahoinvointilääkettä, täsmälääkettä ja puolikas diapamia. Näiden voimin nukahdin koko loppupäiväksi ja sain säryn lähtemään. Ilta meni jälki pöhnässä.

Tänään olen miettinyt mikä on saanut pääni tekemään tällaista. Toinen samanlainen kuukausi ja päädyn sairaalaan , sieltä sairaslomalle. Omat epäilyni ovat seuraavanlaisia

 1. auringon valon lisääntyminen  , tällä en juuri mitään voi kuin käyttää  aurinkolaseja jatkuvasti ja joka paikassa.

 2. Työ stressi, tätä pitäisi vähentää, helpompi sanoa kuin tehdä

3. Säännöllinen syöminen, unohtuu vaikka kuinka teidän ettei pitäisi.

Eli loppu viimeksi suurelta osalta voin itse vaikuttaa paljon siihen miten voin. Kysymys on siitä mitä teen sen eteen. Kaikesta huolimatta , täytyy kuitenkin soittaa neurologilleni ja kertoa ettei vieläkään ole järkevää purkaa estolääkitystä..;-).

Dialogia ja musiikkia

Olen kahden päivän aikana miettinyt miten määritellään sana dialogi. Näin naisen logiikalla se on kahden ihmisen välistä keskustelua.

Meillä työpaikalla dialogi on määritelty käskyjen antamiseksi . Olemme olleet tilanteessa jos minä ja kollegani määrittelimme erään tuotteen riskiä . Loppu tulema oli että tuotteen manuaalit pitää päivittää, tästä laatuosasto veti johtopäätöksen tuotteen toimitukset pitää pysäyttää korjauksen ajaksi. Alkoi ankara painostus tiedämmekö kollegamme kanssa mitä teemme. Loppu viimeksi istuin esimiehen huoneessa kertomassa olenko varma riskistä. Keskustelua käytiin 15 min . ja tämän jälkeen hän kertoi etten vakuuttunut . No tilanne ei muuttunut. Koin painostusta jotta päätös muutettaisi. Turhaan, päätös pysyi. Alkoi sähköpostien vaihto. Iltapäivällä kun olin jo aivan kiehumispisteessä moisesta painostamisesta ja ilmoitin että vaihdetaan ihmisiä niin saadaan päätös joka miellyttää kaikkia. Niin minulle kerrottiin tämän olevan dialogia! Varsinaista dialogia, jos ei saa edes sanoa mielipiteitä tai jos sanoo kukaan ei kuuntelee.

Asia on vieläkin levällään . Mutta tänään olin hyvin samankaltaisesta tilanteesta uudelleen esimiehen käsittelyssä. Nyt jo hymyilin, että tuleeko tästä jokapäiväinen tapa kommentoida tekemisiäni. Jos niin , kannattaa todellakin vaihtaa alaista. Minulle kerrottiin katsottavan miten sitkeä olen, huh huh.

Onneksi illalla oli luvassa mukavaa ohjelmaa. Kävin kuuntelemassa Kaartin soittokunnan ja Polyteknikkojen kuoron konserttia Finlandia talolla. Nautinnollinen kokemus. Välillä liikutuin kyyneliin, musiikki kosketti jostain niin syvältä.Muistoksi ostin teekkareiden juomalaulu levyn, kun tuo vappukin lähestyy.

Taas se iski

Oma ikävä kaverini, ikuinen seuralainen , migreeni. Heräsin viime yönä kahden aikaan siihen ,että päässäni asusteli hakkaava olento. Hetken aikaa mietin , ettei tämä voi olla totta. Mutta kyllä jälleen kerran oli vaellettava lääkepurkeille ja otettava täsmälääkettä. Sillä aamulla oli oltava työkuntoinen . Onneksi herätykseen oli aikaa vielä 4 tuntia. Siinä ajassa tapahtuu ihmeitä jos on tapahtuakseen.

Purkilta takaisin sänkyyn ja noin puolen tunnin tuskaisen pyörimisen jälkeen alkoi sen verran helpottaa että nukahdin. Kun kello soi, en millään olisi halunnut nousta. Pää oli painava, kaikki sujui hitaammin ja ei vain huvittanut. Hetken aikaa herkuttelin ajatuksella että jään kotiin, mutta tämän päivän ohjelma oli niin täyteen runnottu etten saanut edes kollegani ottamaan osaa kaikista tekemisistäni. Illaksi olin vielä sopinut menoja. 

Raahauduin työpaikalle ja ilmoitin heti käyväni hiukan hitaalla , ettei kellekään jää epäselväksi mistä on kysymys. Päivä olikin melkoisia yllätyksiä täynnä, niin paljon etten edes ehtinyt ajatella syömistä.  Kun kello lähestyi viittä huomasin takaraivossa koputtelevan nälän ja jonkun aivan muun, jota nyt sitten odottelen. Iltameno jäi väliin , sillä nälän seurauksena oli myös kiukkua ja päätin vain tulla kotiin .

Pikkusisareni soitti hetki sitten ja hän kommentoi puhelimessa minun puhuvan ihan höpöjä , joten tauti taitaa olla vähän vielä päällä , tosin ihan omaa syytä. Syömättömyys kohtauksen päälle on tyhmyyttä josta kärsin sitten jatko särkynä. Eikä tuo muita ilahduttavaa auringon valo helpota tilannetta. Taidan vetää peiton korville ja mennä nukkumaan.

Ihmissuhteiden pyörityksessä

Jos joku aika sitten valittelin , että elämässä voisi aloittaa ympärilleen katsomisen niin nyt tuntuu ehdokkaita olevan tyrkyllä niin etten tiedä mihin enempiä tieltä pois potkisi.

Kollegani ei selvästi ymmärtänyt , etten ole kiinnostunut hänestä vaan yrittää parhaalta ystävältäni kysellä miten saisi minut uudestaan ulos. Apua. No kun kutsu tulee ,täytyy taiteilla joku sivistynyt vastaus. Tänään saimme koulutusta viestinnästä ja nyt sille taidolle voisi olla käyttöä ;-).

Toinen yritteliäs on puolituttu naimisissa oleva miehen puoli. Taivutin rautalankaa ja selitin etten ole vähääkään kiinnostunut perheellisistä miehistä vaikka he miten komeita olisivatkin. Yksi ei sana ei tuntunut tehoavaan, täytyy kai kokeilla toista tiukempaan sävyyn. 

Kotiin tultuani tajusin kaipaavani vieläkin edellistä miehen tekelettä. Kaksi vuotta olemme erossa ja vieläkin haikailen hänen peräänsä. Melkein toivon ,että hän olisi ikävä ihminen ja tämä olisi helpompaa. Miten kauan nainen voi haikailla yhtä miestä? Miksi toiset löytävät uuden saman tien? Pitäisikö lähteä etsimään apua jostain? Kysymyksiä joihin aika ajoin kaipaan vastausta ja sitten vain nauran itselleni , että kaikki ajallaan.

Ikiliikkuja

Olen varma ,että ikiliikkuja on keksitty . Tai ainakin sen osat on jo olemassa,nimittäin lapsissa. Eilen aamupäivällä katsoin kaksi tuntia kummipoikani jalkapallon pelaamista. Nuori herra 10-v, juoksi kentällä taukoamatta. Minä ja vanhempansa  seurasimme herkeämättä varsin erikoisia kuvioita joita tuon ikäiset saavat aikaan. Valmentajan kannustus huuto :" puolustus alkoi jo" oli hauskaa kuultavaa. Sen kahden tunnin aikana ei voinut kun ihmetellä miten paljon näissä pienissä suurissa miehissä on energiaa ja tahtoa.

Illan suussa pyöräilimme pelaamaan sisäpelejä sukulais ja ystävä voimin. Sielläkin tämä nuorimies pyöritti mummit, kummit, vaarit ja tädit mennen tullen 1 1/2 h aikana. Pelin loputtua hän oli kuin mitään ei olisi tapahtunut samaan aikaan kun me vanhemmat puuskutimme kentän laidalla. Pikkusiskonsa kävi pyörähtämässä muutaman kerran kentällä mutta keskittyi lähinnä pitämään teatterikerhoa salin lavalla. Sinäänsä hauskaa sekin.

Iltapalalla ihmettelin jalkoihini syntyneitä mustelmia , kummipoikani selitys oli hyvin yksi oikoinen . Kummi sinä olet varmaan vähän hidas ;-).  Nukkumaan meno aikaan, kun minulta oli virta jo täysin kateissa ja mietin miten jaksan lukea iltasadun, kaksikko vielä pohti pelataanko jotain seura peliä. Onneksi vanhemman oikeudella sain lapset sänkyynsä. Tosin matkalla sänkyyn sisaren tytär päätti ruveta vielä tanssi tähdeksi ja kaappasi tätinsä kaveriksi. Siinä sitä sitten mentiin pitkin olohuoneen lattiaa kuin parhaatkin tähdet. Onneksi pisteitä ei jaettu. Siskonpedistä löytyi lopulta täti ja kaksi pyörivää lasta joiden unta ei häirinneet kun kymmenet unikaverit.

Kuu hulluutta

Olen jo muutamana yönä ihmetellyt miksi herään neljän aikaan kukkumaan, enkä saa sen jälkeen enää unta. Eilen lähdin töihin jo ennen kuutta koska ei vain nukuttanut. Tänään olen ehtinyt tehdä jo kaikenlaista. Sitten tajusin on lähes täysikuu. Eihän sen pitäisi mitään tehdä, mutta kun ikää tulee, huomaa aina pyörivänsä hereille niinä öinä kun on täysikuu. Hullu. Entisessä elämässä puhuttiin että umpisuolia puhkesi enemmän aina täydenkuun aikaan ja kaikkea muuta omalaatuista.

Tietokoneenikin toimii kotoa . Kyllä se voi olla pienestä kiinni. Joku pieni säätö jo koko naisen elämä on monta päivää ihan sekaisin.  Illalla silittelin näppäimistö kun huomasin että pääsen verkkoon ja tekemään vielä muutaman työjutun.Olisin voinut vain nauttia perjantai illasta.

Viikonlopusta on tulossa vauhtiviikonloppu. Lähden pikkusiskon perheen luo Kouvolaan. Ensin menemme katsomaan kummi poikani jalkapallo pelejä. Laji josta en ymmärrä yhtään mitään, mutta voin ainakin kannustavasi seisoa kentän laidalla. Sen jälkeen siskon kanssa teatteriin. Illalla vielä sählyä pelaamaan. Huominen onkin vain lasten kanssa puuhastelu . Kummipoikani ja hänen pikku-sisarensa saavat  kaikki mehut irti päivän aikana, retuuttamalla minua pitkin pihoja. Toivottavasti selviän ehjänä kotiin.

Riippuvaisuutta

Olen hämmästyksekseni huomannut olevani riippuvainen tietokoneestani.  Tiistaina alkoi langaton verkko takkuilla kotona joten yhteyden saaminen oli melkoisen vaikeaa. Keskiviikkona se ei pelittänyt ollenkaan.Silloin jo kärvistelin melkoisen kiukkuisena , ei auttanut mitkään poppas konstit.

Eilen oli melkoinen päivä toimistolla ja vasta iltapäivällä huomasin että en pääse verkkolevyille hakemaan dataa ja mitkään printtaukset eivät onnistu. Siinä vaiheessa alkoi ihmettely onko vika sittenkin koneessa. Jätin läppärini töihin , päivä oli ollut sellainen että pelkästään ajatus konee näkemisestä yökötti. Illalla kävelin pitkän lenkin ja ihastelin valkovuokkoja.

Tänään ongelmat pahenivat, en saanut enää omiakaan filejä auki, soitin PC-tukeen ja sieltä löntysti nuoriherra joka kysyili mikäs nyt on vikana. Yritin rauhallisesti selittää ja vaatia korjaustoimenpiteitä. No hetken hän naputteli ja selitti sitten jonkun osan kadonneen kokonaan.Sehän helpotti varsinkaan kun en tiedä miten se oli kadonnut. Kone toimii täällä toimistolla , saas nähdä miten on kotona. ;-)

Toinen suuri riippuvuuteni on kahvi. Meillä on tuossa infon vieressä maailman paras kahvila. Siellä on myös hengetär joka pelastaa niinä päivinä kun on jäänyt vähälle syömiselle. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun huomaa istuvansa siellä lattemuki kourassa ja sämpylä toiseessa purkamassa surkeaa syömättömyyttään hengettärelle. Joka kaivaa jostain vielä hedelmän ja vahtii että sen vielä syö. Jos tätä hengetärtä ei paikalla ole latte on onnetonta vesilitkua joka kahvin arvonimeä ei ansaitse.

Kahvista tuli mieleen , sen armoton tarve juuri nyt ,taitaa olla aika pakata tavarat ja lähteä kotiin.

Etäpäivä kotona

Tänään olin ajatellut pitää etäpäivän ja tehdä töitä kotona. Näin kukaan ei olisi koko ajan nykimässä hihasta ja kysymässä mitä tälle tai tuolle pitäisi tehdä. Voisitko katsoa tuota tai tätä asiaa. Saisin rauhassa keskittyä kaikkiin papereihin joita on kertynyt melkoinen pino odottamaan hyväksyntääni tai lukemistani.

Aamu alkoi rauhallisella aamukahvilla ja Hesarin lukemisella. Sitten kaikessa rauhassa käynnistin tietokoneen. Mitä ihmettä ,kone ei mennytkään verkkoon. Illalla kaikki oli vielä hyvin. Hetken aikaa asiaa ihmettelin ja käynnistin langattoman modeemin uudestaan. Vieläkään ei mitään tapahtunut. Nyt alkoi pieni lämpö nousta. Seuraavaksi käynnistin tietokoneen uudestaan, ei mitään vaikutusta. Sitten katsomaan IP-osoitteita yms. kaikki kunnossa.  Tein kaikki koneen asetukset uudestaan, käynnistin ja sammutin sekä konetta , että modeemia valehtelematta varmasti viisi kertaa. Noin 1,5 h jälkeen päätin luovuttaa ja soittaa PC- tukeen. Siinä vaiheessa savu nousi jo korvista ja unelma rauhallisesta työ päivästä oli kadonnut taivaan tuuliin.

En antanut PC-tuen hemmolle suun vuoroa kun kerroin mitä kaikkea olen ehtinyt tehdä , jotta ei tarvitsi kysyä olenko tarkistanut kaikki piuhojen kiinnitykset. Sieltä tuli vain kommentti, et todellakaan ole yhteydessä verkkoon. Niinpä, sen kun saisi niin voisi tämä työn teko olla helpompaa, pyysin sen minkä kiukultani kykeni. Jonkun aikaa siinä tehtiin töitä ja hetken päästä linjat aukenivat. Raivostuttavia moiset verkko ongelmat. Seurauksena tästä kaikesta oli, että meni päivä unille ja työnteko siirtyi hyvin iltapainotteiseksi. Sillä ajatuskin koneen avaamisesta yökötti aamupäivällä. Kyllä ihminen sitten on riippuvainen koneesta, hullua. Minäkin niin ,että jos tämä ei heti mene verkkoon , meinaa haljeta kiukusta. Hyvä etten lähde syyllistä etsimään aseen kera.;-)

Pienistä asioista voi onni tulla

Kunhan ensin selviää tautinsa kourista. Eilen illalla raivosin isälleni inhoavani koko sukuani ja haluavani eroon siitä. Hetken aikaa puhelimen toisessa päässä oli hiljaista ja sen jälkeen sieltä kuului lempeä ääni joka vakuutti ,että en kuitenkaan halua mihinkään. Isäni on kuullut valituksiani siitä asti kun olen ollut viisi vuotias joten mitään uutta tämä hänelle ei ollut.

Mutta niihin mukaviin asioihin. Eilen kummipoika 10-v  onnitteli  Julius-nalleani nimipäivän johdosta, päivän myöhässä mutta sillä ei ollut väliä. Hassu tapa. Nauratti.

Tänään linja-autossa samaa työmatkaa kulkenut herrashenkilö tervehti. Olemme istuneet vierekkäin useamman kerran ja karjalaisena olen miettinyt joko voi sanoa huomenta, mutta koska olen myös nainen , epäilin etten voi. Käytöstapojeni orja ;-). Pitäisi tervehtiä , mutta ei voi. Täällä päin maata kun ei ole tapana tervehtiä ihmisiä bussissa.Onneksi mies oli rohkea ja nyt voin aamuisin toivottaa huomenta reippaasti.

Töissä olen aikaa sitten hävittänyt kahvimukini ja siitä on seurannut maailman laajuinen "hätä"tila, tai no ainakin henkilökohtainen. Kello 14.00 kahvi hetken aikaan olen ilman omaa kuppiani. Tänään sain uuden , pikkumyy-muki suklaapatukan kera. Iloa riitti koko iltapäivälle.

Ihminen ei tarvitse kovinkaan paljon iloa  jaksaakseen ja saadakseen myös jonkun toisen iloiseksi. Sen kun jaksaisi aina muista.

Myrskyä

Ulkona ja vähän myös pään sisällä.  Ulkona on kunnon kevät myrsky , vielä ei ole näkynyt niitä lumi hiutaleita joita myös luvattiin. Tosin en niitä kaipaakaan vaan lähinnä kevään tulemista ja uusia kukkasia parvekkeelle.

Toinen myrsky on vieläkin pään sisällä. Migreenistä on vieläkin jälki mainikeja päässäni. A-J laittoi kommentin edelliseen kirjoitukseeni, tässä hiukan vastauksia. Minulla on hemipleginen migreeni , kunnon estolääkitykselläkin , josta syystä kohtauksia on vain 4-6 /kk ! Jes! Ennen estolääkitystä kohtauksia oli 11-16/kk joten tilanne on ihanteellinen, tosin välillä yksi kohtaus saattaa sitten kyllä kestää 3 vrk, joka ei ole mitenkään nautinnollista.

 Migreeniä sairastavia isän puolelta löytyy kaikki muut paitsi pikkuveljeni. Joka muuten on huutava vääryys, sillä tällä nuorella miehellä ei ole muutenkaan suvun perintösairauksista mitään. Kuten allergioita, astmaa likinäköisyystä. Lisäksi hänellä on luonnonkiharat hiukset, pitkät silmäripset mitä mies sellaisilla tekee? No annettakoon anteeksi , onhan hän ainoa pikkuveljeni ;-)

Tämä tauti rajoittaa sosiaalista elämää, josta syystä välillä tekisi mieli vaihtaa jonkun kanssa päätä. Eilen keskustelin ystäväni kanssa pitkään aiheesta tai lähinnä kiukuttelin lääketokkurassa. Alkuperäinen aikomuksemme oli lähteä tyttöporukussa syömään ja viettämän syntymäpäivä juhlia. Illan mittaan tarkoitus oli, että seuraan liittyy lisää ystäviä ja vaihdamme kuulumisia koska emme ollet pitkään aikaan nähneet. No muut lähtivät ja mitä tein minä? Makasin sängyn pohjalla toipumassa tästä taudista, kaikki hauskuus oli  poissa. En nähnyt ketään ,en kuullut mitään.TYLSÄÄ!!!

Naisen elämää

Otsikosta tulee väistämättä mieleen Disney laulava karhu joka hoilaa ,tämä on karhun elämää. Olo ei vain ole ollenkaan niin onnellinen. Olen ollut kolme päivää migreenissä. Kuuluu normaali kaavaan. Joka ikinen kuukausi kiroan tätä naisena olemisen riemua . Päässää ei toimi mikään , tällä kertaa mukana oli myös halvaus oireita, onneksi lievimmästä päästä. Nyt selvisin vain käden halvaantumis oireilla ja suun pielen roikkumisilla. Kun tätä riemua oli kestänyt päivän ajan alkoi särky myös mahassa. Jes! Tätä on olla nainen. Lisää lääkettä elimistöön. Olen nyt kolmen päivän ajan syönyt sellaisen määrän lääkkeitä , että niillä pysyisi pienen kylän apteekki pystyssä.

Eilen raahauduin työterveyslääkärille keskustelemaan allergialääkkeitä. Lääkärin ilme oli lähinnä hämmentynyt kun kerroin tulevani hakemaan reseptiä allergiaa. Hän kertoi minun näyttävän oikeasti kipeltä...;-). No, ne allergialääkkeet sain ja pääsin takaisin kotiin. Nyt toivon, että täällä olisi pieni tai iso koti orja joka kävisi kaupassa, tekisi ruokaa ja muuten vain pitäisi hyvänä. Sanoisi kyllä tämän tästä vielä hyväksi muuttua.

Fysioterapiaa ja treffejä

Tänään oli kolmas fysikaalinen hoitokerta niskan alueelle.Sain neurologilta lähetteen kymmeneen käyntiin , kun pää ei enää kääntynyt oikealle ja migreenitkin pahenivat yhtä aikaa. Fysioterapeuttini on ihmeitä tekevä nainen, pää liikkuu jo ilman kipua. Enkä tarvitse sen kääntämiseen avuksi lihasrelaksantteja enkä särkylääkkeitä. Tapaamme viikoittain ja hän lisäksi laatinut myös kotihoito ohjeet , joita olen myös noudattanut. Sillä  pään liikkumattomuus oli aivan kamalaa.

Kävin illan suussa kahvilla työkaverini kanssa. Ensimmäiset oikeat treffit 5 vuoteen. Hassua. En oikein ymmärrä näitä kuvioita. Edellisen parisuhteen loppumisesta on kuitenkin jo lähes kaksi vuotta ja sen jälkeen aika on mennyt töiden tekemisiin. Joten on aika aloittaa ympärilleen katseleminen. Ei tosin kuitenkaan kolleegasta ja tämä pitäisi saada nyt jotenkin järkevästi kerrottua. Mies on mukava, hauska kolleega ,mutta ei muuta. Hän on ihastunut johonkin haavekuvaan ja tänään varmistui että olemme hyvin erilaisia ja maailmankatsomukset on toisistaan kaukana.

Jääkiekkoa

Istun koti sohvalla ja yritän ottaa hiukan etäisyyttä tuohon neliön malliseen katseen kiinnittimen. Töllössä on menossa toinen finaali ottelu Blues-Kärpät. Olen tuijottanut sitä kotiin tulostani asti,välillä olen huutanut Blues pelaajille ohjeita tyyliin ammu, ammuu, ihan kuin täältä kotoa käsin mitään halliin kuuluisi.

Olen jääkiekko hullu henkeen ja vereen, ja koska kotiseutuni Lappeenrannan joukkue ei tällä tasolla ei ole pelannut moneen vuoteen ,niin olen siirtynyt uuden koti kaupunkini joukkueen kannattajaksi. Työpaikalla herätän suunnatonta hämmästystä kertoessani katsovani jääkiekkoa ja siitä jotain ymmärtävänikin. Kaiken takana on kuitenkin monta vuotta pelannut pikkuveli jonka pelejä olen joutunut pentuna katsomaan riesaksi saakka...;-).

Vielä 6 minuuttia peliä jäljellä ja tilanne on jännittävät 1-1 , ihan hirvittävä tämä peli on ollut.  Onneksi huutamalla on selvitty.

Päivän muihin uutisiin kuuluu keskustelu työterveyshuollon kanssa. Ajattelin soittaessani saavani allergia lääke-reseptin uusittua vain lähettämällä sen käymään työterveyslääkärille. No niin ei käynyt, hoitaja halusi minun käyvän näyttäytymässä lääkärille , ettei mitään yllätyksiä ole tullut sitten viime näkemän. Sinänsä hieno idea, mutta olemme nähneet 2 kk sitten ja keuhko lääkäri on katsonut minut puoli vuotta sitten. Mitään uutta ei ole näiden tapaamisten jälkeen ilmaantunut. Tätä yritin kertoa , ilman tulosta. Nyt sitten menen perjantaina tervehtimään työterveslääkäriä ja tuhlaamaan molempien aikaa.

Elämä voittaa

Nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä. Elämä voittaa sittenkin. Eilen annoin itselleni luvan viettää pyjama päivää.

Luin ja välillä otin päikkärit. Kun katsoin ikkunasta ulos nautin vesisateesta.Sillä sade tiputti kaikki ikävät pölyt alas ja hengittäminen on taas helpompaa. Iltapäivän vaihtuessa iltaan istuin pari tuntia puhelimessa.Ensin keskustelin isän kanssa, hän  kertoi Ilomantsi lumitilanteen olevan vielä loistava. Siellä sitä lunta riittää joka vuosi.  Pikkusiskoni kanssa sitten vierähtikin toista tuntia , mitään isompaa asiaa meillä ei ole ,vaihdoimme vain loppu viikon kuulumiset. Soittelemme toisillemme vähintään kaksi kertaa viikossa.

Tänään harkitsen pyörän kaivamista tallista ja ensimmäistä pyöräretkeä. Saas nähdä miten ämmän käy.Sää näyttää ainakin lupaavalta.

Pää halkeaa

Eilinen päivä venyi pitkäksi , siihen kuului myös sitkeä vääntö asiasta joka varsinaisesti ei edes kuulunut minulle. Toisinaan vain pahoihin tapoihin kuuluu tarttua asiaan, jos tunnen jonkun kokevan vääryyttä. Eilen näin kävi ja vänkäsin asian puolesta pitkään ja hartaasti. Syöminen jäi , otin turhaan paineita vaikka asia lopulta selvisikin.

Tänään ajatus oli tehdä lyhyt päivä ja lähteä shoppailemaan hulluille päiville. No päivästä tuli lyhyt, kun puolen päivän aikaan kädessä alkoi tikkuilemaan. Puolen tunnin kuluttua kiroilin , mikä on selkä merkki siitä että nyt on kiire saada buranaa tai myöhästyn kokonaan. Nappasin  1200 mg buranaa suuhuni ja kuuntelin oloani josko tämä olisi vain hetkellinen varoitus. Eipä ollut, naaman puuttuminen alkoi puoli kahden tietämissä,sitä ennen olin jo kuulemma puhunut hiukan omiani. Kollega kävi vielä kysymässä haluanko nähdä jonkun uuden systeemin, kun vastaus oli melko tylyn puoleinen ymmärsin lähteä kotia kohden anteeksi pyydellen.

Kotona vetelin verhoja ikkunoiden eteen , sammuttelin puhelinta ja jäin odottamaan. Kun vihdoin jyskytys alkoi otin täsmälääkkeen ja hiivin sängyn pohjalle. Välillä kiroan neuroni etten saa ottaa täsmää ennen kuin päätä särkee, mutta saamaan hengen vetoon olen onnellinen että yleensä saan kaikista lääke tehtaiden kiellosta huolimatta syödä niitä.

Nyt ollaan tokkura vaiheessa. Pää on raskas ja särky on jossain tuolla taka-alalla odottamassa uutta tulemista tai häviämistä. Vielä ei voi tietää kumpaa. Toivon hartaasti jälkimmäistä.  Edellisestä onkin jo viikko , hyvinhän tämä meninkin. Hitsi.

Versio 1.0

Tänään ruoka pöydässä keskustelimme ihmisen tuote kehitys versioista. Kaikki alkoi kollegan meinattua tukehtua leipäänsä. Heitin ajatuksen ,että luojamme tehneen pienen suunnittelu virheen ,kun on laittanut sekä henki-,että ruoka torven lähekkäin. Näin on suuri riski saada ruoka väärään putkeen vahingossa. Tästä käynnistyi ajatus versiosta 2.0.Mitä kaikkea siinä olisi paremmin

•  Henki ja ruokatorvi selvästi erillään


•  Kaksi sydäntä, muitakin elimiä on tuplat (varaosat omasta takaa)


• Aivojen muistin tyhjennys määrä vuosina, kuormitus vähenee


• Nivelet kulumattomia 

Tässä vain muutamia mainitakseni. Ihmisen versio 2.0 ei tarvitsi myöskään näin pitkää testaus aikaa, mutta suunnittelu dokumentit pitäisi olla nähtävillä ja valmistus virheistä pitäisi saada valittaa.

Mitä hulluimmat ajatukset risteilivät pöydän päästä päähän . Itse nauroin välillä melkein pissat housussa ajatusta  uudesta erilaisesta henkireijästä kaulassa. Pienestä ne ilot päivään löytyy.

Pärkismistä

Kyllä nainen voikin olla ajattelematon. Olen jo muutamana päivänä ihmetellyt kuinka aivastelen, nenä vuotaa ja silmiä kirvelee. Eilen asia tuli puheeksi kotiin lähdön aikaan ystävättäreni  kanssa ,joka sanoi tilanneensa työpaikka lääkärin uusiakseen allergia-lääke reseptin. Samaan hengen vetoon hän kysyi joko olen aloittanut allergia-lääkkeet. Minä siinä silmät pyöreinä, ihmettelin että siitäkö tämä nyt onkin. Jos autoilijoille tulee lumi maahan yllätyksenä niin siitepölyt tulevat minulle. En varmasti opi tätä ikinä. Vielä tässä vaiheessa kun pärskin niin epäilen räkä tautia , joka ei voisi olla pahemmin pielessä. Onneksi kotoa löytyi allergia lääkkeitä ja sai aloitettua hoidon. Mutta kyllä minunkin täytyy lääkäri tilata.

Tänään sain tehdä sitä minkä parhaiten osaan ,testasin uusia asioita. Ilta-päivällä purimme suunnittelijoiden kanssa sitten testaus tuloksia. Välillä olemme kuin riitelevät avioparit kun keskustelemme siitä miten joku asia pitäisi olla , kumpikin seisoo jääräpäisesti oman kantansa takana.Kompromisseja joudutaan tekemään, usein kumpikin antaa hiukan periksi.

Välillä olin myös yhteistyö kumppanimme PC-tuki henkilönä meidän keräys systeemille. Hyvin erikoista, koska en omista minkään laista insinöörin koulutusta saati atk-koulutusta . Puhelimitse yritin ratkoa ongelma ja keksiä selityksiä. Koomisin oli varmasti seuraava ,ei siellä voi olla sen kanssa mitään  ongelmia  koska se sama toimii täällä minulla hyvin ja toimi sielläkin kun viimeksi sitä käytin.Toista päästä kuului raskasta kiroamista. Mikä on varsin ymmärrettävä.

Illan pelastus oli Ryhmäteatterin Kaaos, todella hyvä esitys.Vei ajatukset pois työn tekemisestä

Kesäaika

Elimistöni ei vieläkään ole tottunut kesä aikaan. Illalla en ymmärrä mennä nukkumaan ajoissa ja aamulla herään neljän aikaan. Samoin kuin pitkien mannerten välisten matkojen jälkeen, tosin ilman nälkää keskellä yötä. Olen yrittänyt vaakutella itselleni , että valoisat illat ovat mukavia , turhaan.

Vuosi vuodelta tämä on hankalampaa. Tänään sitten nousi ja päätin etten jää pyörimään  kotiin vaan lähden ajoissa töihin , kuvitellen pääseväni ajoissa poiskin.Haave joka ainakaan vielä ei ole toteutunut. Odottelen viimeisen palaverin alkua.

Aamu kiukun häivytti punaisena nouseva aurinko, kevät valo on kaunista. Matkalla ehdin lukea muutamia Leena Rantasen novelleja, hyvää tekeviä, viihdyttäviä katkelmia elämästä.

Työ päivän aikana kiukku onkin sitten ehtynyt tulla hetkittäin takaisin. Olen ihmetellyt moneen kertaan yrityksemme sisällä valitsevia sääntöjä, tyyliin jos emme ole kirjaannet haluamme myydä jotain esim. Ugandaan  emme voi myydä vaikka sieltä haluttaisi ostaa.Samaan aikaan jotain toista tuotetta voidaan myydä. Pienen ihmisen päähän tämä ei mahdu.Lupasin jo,että voin vaikka lähteä viemään jos se mitenkään asiaa helpottaa. No nyt keskustelemaan riskeistä joita on mahdollisesti luvassa uuden tuotteen kanssa. Kotiin pääsy häämöttää sen jälkeen.

Tulva

Sähköpostissa. Ensimmäiset kaksi tuntia aamulla rämmin suossa joka lukemattomista posteista oli muodostunut , lopullinen saldo osoitti ,että neljännes vaati välittömästi toimenpiteitä, siis vastaus  lähettäjälle, tartun asiaan mahdollisimman pian. Loputtu siirsin odottamaan joko tuhoamista ja toista tulemista ;-), jota tuskin koskaan tulee.

Iltapäivälle oli kasaantunut esimiehen palaveri + pari muuta kokousta. Kokoukset menivätkin lievässä sumussa, istuin kyllä paikallani, mutta ymmärryksen kanssa oli vähän niin ja näin . Pää on vieläkin lievästi höntti, yritin  kuitenkin esittää olevani täysillä mukana. Ilmeisesti onnistuin kohtuullisesti aina siihen asti kunnes joku kysyi jotain , jolloin karu totuus paljastui , etten tiennyt mistä edes oli ollut puhetta.

Saimme kuitenkin seuraavien parin viikon aikataulut kolleegoiden ja esimiehen kanssa järjestettyä , joten tärkeimmät on hoidettu. Nyt sitten vain itse työhön. Luvassa on pitkiä päiviä toimistolla.

Harmaata

Sekä ulkona että pään sisällä . Eilinen turtumus ei ollutkaan toipumista perjantai-illan migreenistä niinkuin hyvä uskoisesti kuvittelin vaan uuden tulemista.

En siis päässyt nautimaan auringon paisteesta ja aktiivisesta lauantaipäivästä,vaan pikku ukosta joka napputteli moukarillaan oikella puolella päässäni. En ymmärrä miksi hän ei voi vierailla jonkun muun päässä? Päivä ja ilta meni lääkätokkurassa nukkuessa pimeässä ja viileässä makuuhuoneessa. Niinä muutamina harvoina kertoina kun raahauduin juomaan olin onnellinen ,ettei tämä kohtaus halvaannuttanut ja kykeni sentään kävelemään.

Nyt elämä on vain harmaata ja kuvittelen , että tästä vielä toivutaan, vielä en ole kuitenkaan ihan varma.  Kolmatta päivää särkyä ei kestä tai no pakkohan se on ,mutta en jaksaisi.

Viimeiset lomapäivät!

Kaksi viikkoa lomaa takana, Ensimmäinen meni tunnollisen työntekijän tavoin sairastaessa .Toisen alkaessa olin suunnitellut tapaavani ystäviäni ja käyväni teatterissa. No kaikki suunnitelmat kariutuivat mikä mihinkin.

Suurin osa ajasta kului Sampopankin puhelinpalvelun iloista musiikkia kuunnellessa tai nettisivuja ihmetellessä. Torstai-iltana olin jo niin kypsä asiaan , että päätin lähettää postia toimitusjohtajalle. (niinkuin hän asialle mitään tekisi ) . Perjantai aamuna joku herra soitti pahoittelu soiton toimitusjohtajan pyynnöstä. Sinäänsä nopeaa toimintaa, mutta ei kyllä enää auta mitään.

Perjantai -iltana kylään tuli myös ystäväni migreeni, lievänä mutta niin ikävänä etten päässyt kuuntelemaan firma rokin karsintoja vaan jouduin hautautumaan sohvan pohjalle hyvin lääkittynä.Nyt mietin  pää hiukan turtana voiko tuohon auringon paisteeseen lähteä vai olisiko parempi avata työposti ja katsoa miten paljon sinne on kahden viikon aikana kertynyt viestejä. Lupasin kyllä ystävälleni , etten avaa sitä ennen maanantaita mutta kun olisi niin mukava tietää mitä palaverejä ja posteja on. Saas nähdä jaksanko odottaa maanataihin asti. Eihän se nyt niin iso rikos ole, eihän?