|
||||||||||||||||||||||
|
Kirjoitettu: 06.05.2008 klo 20:35 Avainsanat: Kaksi mannerta ja työntekoaKaksi päivää olen ollut kuin pilvessä, sanat katoavat , muiden ihmisten puhe tulee jostain pään ulkopuolelta , paleltaa ja kiukuttaa. Siis ennakko oireita ja tässä pitäisi sitten tehdä töitä. Sekä vielä kommunikoida valtameren toiselle puolelle. Eilen kollegani ja ystäväni kertoi heti aamusta uutisen . USA:n kollegamme haluavat keskustella jostain, tekstin pätkästä puhelimitse. En ymmärtänyt asiaa ollenkaan, mitä puhuttavaa siinä on, kun kuitenkin olemme sanoneet sanasemme jo kirjallisesti? No sähköpostit uusiksi ja viesti etten todellakaan ajoi istua yhtenäkään iltana viiden jälkeen puhelimessa puimassa jotain sanamuotoa ,kun asiatkin on levällään. Tänään aamulla odotti sähköposti jenkki kollegalta. Meidän on keskusteltava kaikkien kolmen puhelimessa , jotta voimme olla yksimielisiä siitä mitä haluamme paperiin. Puuh. Muutenkin postiini oli kasaantunut lukematon määrä dokumentteja joita piti käydä läpi, olin jo viime viikolla anonut muutaman lisä aikaa. Sain ne loppuviimeksi kahlattua ja kommentoitua, tosin silmissä hyppi enkä ollut ollenkaan varma mitä kirjoitin, mutta pääasia ,että työ tuli tehtyä. Puoli viiden aikaan soi kännykkäni ja aivan vieraasta suuntanumerosta. Päätin tylysti jättää vastaamatta. Hetken päästä tuli äänimerkki viestistä. Jenkkikolleegani intoa puhkuen kertoi haluavansa puhua kanssani ja pyysi soittamaan. Tunnustan pakoilevani, mutta tässä päänhumissa , jossa hädin tuskin selviä normaaleista rutiineista, en kykene kuuntelemaan ketään joka puhuu 100 sanaa 10 sekunnissa ja odottaa minun kykenevän samaan ;-). Ja vielä perustelevan näkemykseni. Eniten vihaan tuota kirottua aikaeroa ja sitä miten meidän täällä olevien kuvitellaan olevan mihin tahansa aikaan illasta valmiita keskustelemaan. Jos tulen töihin kello 7:män aamulla , luulisi että voin hyvällä omalla tunnolla lähteä kello 15. Mutta ei koska toinen manner herää vasta kun meillä on kello tuon 15.Joten heidän takiaan päiviä pitää venyttää. Vaikka inhoan päänsärkyäni , niin tällä hetkellä melkein toivon sen alkavan , koska tämä kyttääminen milloin se alkaa on lähes yhtä epämiellyttävää kuin itse särky. Milloinkaan ei siis ole hyvin.
Jos haluat kommentoida kirjoitusta tai kommentteja, on sinun kirjauduttava sisään.
» Rekisteröidy » Unohdin salasanani |
|||||||||||||||||||||
Copyright © Darwin Media Oy 2012 Kieltorekisteri




