Olen 168 cm pitkä 90 kg painava 46 v nainen. Minulla on ahmimishäiriö, se puhkesi n. 15 vuotta sitten laihduttamisen seurauksena. Pudotin silloin ja useamman kerran sen jälkeenkin painoa n. 10-16 kg. Aina paino tulee takaisin. Ahmin mitä vain...leipää, makeat kakut, keksit, karkit on eniten himottavia. Ahmin niin että tulee paha olo, joudun usein menemään nukkumaan kun tulen niin ahdistuneeksi sen jälkeen. Ahmin muilta salaa ja en oksenna. Elämässäni on lähivuosina ollut paljon ongelmia: avioero, läheisen itsemurhayritys, taloudellisia ongelmia. Olen saanut jännittämiseen ja masentuneisuuteen psykiatrilta Seroxat lääkityksen 60 mg/pv on annostus. Alussa tuo auttoikin ahmimiseen ja sain jopa muutaman kilon painoani pois mutta nyt muutaman viikon ahmiminen on ollut päivittäistä ja olo ahdistunut sen takia. Olisiko joku muu lääke parempi tai joku muu hoito? Pitkän matkan takia (90 kg)  en voi päästä ja tuskin jaksaisin psykoterapiassa edes käydä kun hoidot kestää useita vuosia. Syön aamupalan, lounaan ja päivällisen ihan terveellisesti yleensä mutta normaalin syömisen jälkeen iskee ahmimisen ilo ja sen jälkeen masennus liiasta syömisestä. Lenkillä käyn 3-4 kertaa viikossa yleensä kävelemässä tai kesäisin pyöräilemässä.

Hei!
Kiitos kysymyksestäsi. Ongelmasi on ahmiminen, jota on jatkunut jo useita vuosia. Kuvaamasi oireet ja tuntemukset ovat hyvin tyypillisisä ahmimishäiriöstä kärsiville. On hyvin tyypillistä, että laihduttaminen laukaisee ahmimishäiriön ja kun yrität rajoittaa syömistäsi iskee ahmimisen himo. Se on kierre, josta on vaikea omin avuin päästä pois. Kerroit, että sinulla on ollut ahmimista jo 15 vuoden ajan ja että elämässäsi on ollut myös muita ongelmia. Lääkitys on yksi keino hoitaa myös ahmimishäiriötä, mutta arvelisin, että sen lisäksi hyötyisit psykoterapiasta, vaikka epäletkin jaksaisitko siinä käydä sen pitkäkestoisuuden vuoksi. Psykoterapiassa on monia suuntauksia, myös kestoltaan lyhyempiä ja silti tehokkaita terapioita. Syömishäiriöiden hoidossa on kognitiivinen käyttäytymisterapia osoittautunut varsin tehokkaaksi, eikä se välttämättä edellytä monen vuoden hoitoa. Mielestäni sinun kannattaisi psykiatrisi kanssa keskustella mahdollisuuksistasi päästä psykoterapiaan. Keskustele hänen kanssaan myös lääkityksestäsi, jos sinusta tuntuu, ettei nykyinen lääkitys auta sinua.
Syömishäiriöistä kärsiville on myös joillakin paikkakunnilla vertaisryhmiä, joissa samasta ongelmasta kärsivät tukevat ja auttavat toisiaan.
Neuvoisin sinua kuitenkin ensin kääntymään psykiatrisi puoleen ja aloittamaan ongelman selvittelyn hänen kanssaan.
Terveisin Terhi Tuomisto, psykologi.

Tuomisto, Terhi, Psykol.Maist.