Nainen, 55 v., 168 cm, 105 kg
Ns. ikuinen laihduttaja yli 40 vuotta.
Haluan laihtua nykyisin ensisijassa siksi, että pelkään mm. kakkostyypin diabetesta ja alaraajojen kulumia. Nuorempana halusin laihduttaa ulkonäkösyistä, mikä ei enää ole yhtä tärkeää, mutta silläkin on merkitystä.
Haluaisin laihtua 35 kiloa.
Olen kärsinyt varmaan 40 vuotta myös masennuksesta. Vanhempani veivät minut lääkärille 60-luvun alussa lihavuudestani. Tämä määräsi dieetille ja Tylinal-lääkkeelle, joka sittemmin keskushermostoon vaikuttaneensa kiellettiin. Häpesin itseäni ja söin salaa, sillä äidin kevytlitkut eivät riittäneet.
Vuodesta 1991 lähtien olen syönyt cipramilia, nyttemmin 20 mg vrk ja yöksi yksi Atarax. Olen toipuva alkoholisti eli lopetin juomisen viisi vuotta sitten ja käyn AA:ssa. Käyn kerran kuussa psykiatrilla, joka ymmärtää alkoholismia, mutta ei mielestäni syömishäiriöitä. Hän vain kehottaa syömään säännöllisesti. Minulle se on sama kuin minulta vietäisiin loputkin, jos en saa koko ajan "uida" ruoassa.

Olen säännöllisessä päivätyössä, ylempi akateemin tutkinto. Perheellinen, avioliitto onnellinen. Eka lapsi kuoli tapaturmaisesti vajaan vuoden ikäisenä. Toinen raskaus vasta vuosien jälkeen. Yksi aikuinen lapsi.
Minulla on joitain onnistuneita laihdutuksia, viimeisin vuosilta 1990-1991, jolloin pudotin Painonvartijoissa 48 kiloa. Sitten aloin vähitellen lihoa ja nykyisenlainen olen ollut noin 7 v.
Raitistuttuani syömisen kontrolli on vaikeutunut, ja olen ajatellut, että olen riippuvainen leivästä ja makeisista samoin kuin aikoinaan alkoholista. Olin ns. tuurijuoppo eli pystyin olemaan pitkiä aikoja raittiina, mutta kun repesin juomaan, se oli kerta kerralta tuhoisampaa. Työpaikkani kuitenkin säilyi, mutta siellä tiedetään, että hain apua alkoholiongelmaani.
Liikun paljon. Olen varmaan paras suomalainen satakiloisten sarjassa, Sauvakävelyä, uintiakin.
Syön kaikkea. Terveellistä ruokaa aterioilla ja niiden lisäksi makeita välipaloja. Tarvitsen kesällä päivittäin jäätelöä. Korvapuustit ovat myös mieluisia ja irtokarkit, etenkin lakut.
Mieheni on lääkäri ja täysin kauhuissaan mässäilystäni. Hoikkana hän ei voi käsittää, että en pysty enää laihduttamaan. Hän on huolissaan terveydestäni.
Onko minulla enää mitään keinoa saada syöminen kuriin?

Kiitos kysymyksestäsi. Olen pahoillani, että jouduit odottamaan vastaustani.
Kerroit haluavasi pudottaa 35 kg ja olet aikaisemmin onnistunut laihduttamaan jopa 48 kg. Tätä taustaa vasten en pidä tavoitettasi aivan mahdottomana. Toisaalta jo 5-10 kg painonpudotuskin on terveyden kannalta hyvin edullista.
Liikut paljon, joten siinä ei ole ongelmaa. Makeat välipalat ovat ongelmasi. Psykiatrisi on oikeassa kehottaessaan sinua syömään säännöllisesti, mutta ehkä tarvitsisit enemmän paneutumista nimenomaan tähän syömisongelmaasi. Voisit ehkä vielä keskustella asiasta psykiatrisi kanssa ja tuoda selvästi esiin, että kaipaat ehkä konkreettisempaa apua syömisen hallitsemiseksi. Olisiko myös mahdollista tavata häntä tämän syömisongelman vuoksi useammin, esim. kerran viikossa.
Toisaalta joudut myös itse tekemään valinnan kumpi sinulle on tärkeämpää laihtuminen vai se että saat "uida" ruoassa, kuten kerroit. Molemmat eivät onnistu. Laihtuaksesi sinun täytyy vähentää syömistä, jos et halua luopua ruoasta sinun on tyydyttävä nykyiseen painoosi.
Olet aikaisemminkin laihduttanut menestyksellisesti painonvartijoissa, joten se voisi olla sinulle nytkin hyvä ratkaisu. Siellä saisit tukea toisilta laihduttajilta. 35 kg:n laihduttaminen yksin tuntuu kohtuuttoman vaikealta.
Toivon sinulle menestystä laihduttamisessasi.

Ystävällisin terveisin

Terhi Tuomisto
Psykologi

Tuomisto, Terhi, Psykol.Maist.