Arvoisa lääkäri Marika Lohvansuu,
Olisin kysynyt unihäiriöistä ja lääkityksestä. Olen pian 43-vuotias yhden lapsen äiti. Unihäiriöitä jo lähes 10 vuotta, alkoivat lapsen synnyttyä, kun sairastuin pahaan masennukseen. Se alkoi täydellisellä unettomuudella. Pärjäsin kuitenkin sitten ihan kohtalaisesti töissäkin kuuden tunnin unilla, ilman mitään lääkkeitä. Kunnes viimeisimmän esimiehen tultua alkoi asiaton kohtelu, kiusaaminen. Toimenkuvani ajettiin alas. En saanut enää nukuttua, heräsin kahden aikaan yöllä, ja lopulta irtsanouduin kesällä 2003. Aloitin uudessa työssä, mutta paha unettomuus ja stressi vaivasivat, en ollut vielä käsitellyt vanhoja traumoja, en jaksanut olla töissä ja irtisanouduin sieltäkin. Pitkä työttömyys takana, nyt olen palaamassa työelämään. Mutta maaliskuusta 2003 alkaen olen joutunut yöksi ottamaan aina jonkin pillerin, aluksi Klotriptyl miteä tai Triptylin, sitten kesäkuussa 2003 aloitettiin Remeron 15 mg. Lääkärin mielestä mukana oli jo masennustakin. Olin aivan äärimmäisen uupunut työkriiseistä johtuen, en saanut nukuttua, kädet ja jalat tärisivät, ajatus pätki, olin aivan sumussa jne. pahan univelan oireita. Syön edelleen Remeronia 15 mg. Olen yrittänyt pari kertaa lopettaa (vähentänyt ensin 7.5 mg:aan ja senkin vielä puolittanut), mutta unettomuus on palannut joka kerran yhtä pahana. Lisäksi tulee kova ahdistus, sairaudenpelkona se ehkä ilmenee eniten. Olen sitten taas ottanut Remeronia ja viikossa saanut nukuttua kohtalaisesti. Silti en kyllä nuku kunnolla, uni pinnallistuu aamuöisin ja tuntuu kuin olisin jatkuvasti vain hereillä. Näen kyllä uniakin välillä. Päivisin olen kroonisesti väsynyt, uupunut. Jos nukun välillä 7 tuntia, olen aivan uusi ihminen, mieliala on valoisa ja jaksaminen hyvää. Kuudella tunnillä pärjäilen, viidellä en enää yhtään. Minua huolestuttaa, kun joudun ensi kertaa elämässäni syömään lääkettä nukkumiseen ja näin kauan vielä, eikä lopettaminen onnistu. Tottuvatko aivot Remeronin kemiaan, siksikö vieroitusoireet ovat niin pahat? Remeron kyllä sopii jotenkuten, paitsi että muutenkin alhainen verenpaineeni on koko ajan tasolla 75-85/45-55. Siis äärimmäisen alhainen, silmissä mustenee kun liikutan päätä liian alas tai kun nousen ylös. Sitten se lisää ruokahalua, en ole ylipainoinen, mutta taustalla on ahmimishäiriö. Joudun joka hetki taistelemaan ahmimista vastaan ja sorrun pari kertaa viikossa. Lääke myös turvottaa alamahaa ja nilkkoja ja esiintyy pientä myoklonusta jaloissa. Mitä mieltä olette varsinkin tuon verenpaineen suhteen ja muidenkin oireiden? Olisiko mitään lääkettä, jonka voisi yöunia ajatellen kombinoida vaikka Remeron 7,5 mg:n kanssa? Triptyl ja Klotriptyl eivät paranna minulla unta. SSRI-lääkkeet eivät missään nimessä sovi, ne aiheuttavat totaalisen unettomuuden ja pahan närästyksen (minulla on ruokatorven tulehdus gr A). Olen välillä syönyt avuksi Zopinoxia, mutta se myös närästää ja tulee jotenkin "metallinen robottiolo" siitä koko päiväksi. En todellakaan haluaisi syödä lääkettä loppuikääni.
Miksi paha kriisi laukaisee kroonisen unettomuuden? Kuuntelen joka ilta puolen tunnin rentoutuskasetin (lihasrentoutus, mielikuvarentoutus, positiiviset vakuuttelut) ja teen joka päivä palleahengitysharjoituksia rentoutuakseni, kävelylenkkeilen joka päivä. Unihygienia on kunnossa kaikin puolin. Olen lakto-ovo-vegetaristi, en tupakoi, en käytä alkoholia enkä juo kahviakaan. Vihreää teetä kaksi kuppia aamuisin vain. Olen 170 cm ja painan 57-58 kg. Ehkä olen taipuvainen liikahuolestumiseen, mutta sellainen olen ollut aina.
Murehdin etukäteen asioista, joille en voi mitään. Yritän kai hallita liikaa elämää. Mutta sellainen olen ollutkin, eikä se ennen ole yöunta haitannut. Etenkin ennen lapsen syntymää nukuin kuin tukki.
Onkohan tässä iässä estrogeeniarvotkin jo laskeneet, ehkä estrogeeni ei riitä kuin kohdulle, kuukautiset ovat epäsäännölliset olleet jo ainakin viisi vuotta. Pahat pms-oireeni ovat talttuneet Remeronin avulla, onneksi.
Mutta mitä suosittelisitte siis yöunien turvaamiseksi, nyt kun ne eivät vielä taida onnistua ilman mitään lääkettä, valitettavasti. Aloitan viikon päästä uudessa työssä, ja olisi tärkeää olla virkeä.
Ja mitä mieltä olette tuosta Remeronista ja sivuoireista, voisiko mitään lääkettä yhdistää siihen, esim. Surmontilia yöksi?
En käytä muuta lääkkeitä kuin ruokatorven tulehdukseen välillä Pepcidin 40 mg.
Kiitos vastauksestanne!
Remeron tosiaan aiheuttaa joskus mainitsemiasi sivuoireita, eli jalkojen lihasnykynöitä, nilkkojen turvotusta, verenpaineen laskua ja lisääntynyttä ruokahalua. Silloin kun sivuoireita esiintyy niiden vaikeusaste pitää suhteuttaa lääkkeestä saatuun hyötyyn. Jos unien turvaaminen ei onnistu muilla lääkevalmisteilla, lienee vähiten huono vaihtoehto jatkaa silti Remeronin käyttöä sen aiheuttamista ongelmista huolimatta.
Muita mahdollisia unta parantavia lääkkeitä ovat mm. mainitsemasi Surmontil, Triptyl ja Klotriptylkin, kuten myös varsinaisiin uni- tai nukahtamislääkkeisiin kuuluva Zopinox. Näiden lisäksi on olemassa muutamia muitakin lääkkeitä, joita voitaisiin kokeilla Remeronin sijasta. Mielestäni ensin kannattaa kokeilla auttaisiko jokin valmiste yksinään, ennen kuin Remeroniin yhdistää jonkin toisen lääkkeen. Yksi mahdollinen vaihtoehto on mianserini, joka muistuttaa Remeronin vaikuttavaa ainetta mirtasapiinia. En osaa sanoa sopiiko se sinulle huonommin vai paremmin kuin Remeron, sillä ainoa tapa saada se selville on kokeilla lääkettä. En myöskään pysty näin kirjeitse suosittelemaan jotain tiettyä lääkettä, joka olisi kenties se kaikkein parhaiten sopiva ja unia tasoittava lääke. Keskustele lääkärisi kanssa tästä ja etsikää ihan systemaattisesti löytyykö Suomessa käytössä olevista lääkkeistä jokin Remeronia parempi valmiste.
Periaatteessa yksi masennuksen oireista on huonounisuus. Kun kuitenkin kerrot että nukuttuasi hyvän yön olet virkeä ja pirteä ja olosi on selvästi parempi, kuulostaa siltä että mahdolliset mielialaoireesi ovat tällä hetkellä pikemminkin huonosti nukuttujen öiden seurausta. Tällöin ei siis ole tietenkään tarvetta miettiä tarvitsetko (lääke)hoitoa masennukseesi, jos sinulla ei sitä edes ole.
Remeron ei aiheuta nykytiedon mukaan samanlaista riippuvuutta tai tottumista kuin unilääkkeet tai rauhoittavat lääkkeet. Kokeilit myös lopettaa lääkkeen parhaalla mahdollisella tavalla, joten
uskoisin että et sittenkään ole varsinaisesti tottunut Remeroniin vaan vain nukut ilman sitä huonosti muiden syiden takia.
Tuntuu epätodennäköiseltä että mahdollinen estrogeenitasojen lasku olisi syynä huonounisuuteesi, sillä olethan kärsinyt siitä jo kymmenen vuoden ajan. Vaihdevuodet eivät myöskään yleensä ala heti neljänkymmenen ikävuoden jälkeen, mutta joskus harvoin sekin on mahdollista.
Kriisien ja stressin aiheuttamista muutoksista elimistön aineenvaihdunnassa on olemassa tutkimustietoa ja teorioita, ja näillä saattaa olla yhteys myös kriisien yhteydessä niin usein esiintyvään huonounisuuteen. Kyse on kuitenkin niin teoreettisesta tiedosta, etten käsittele sitä tässä sen tarkemmin. Toistaiseksi tästä tutkimustiedosta ei ole ollut erityistä hyötyä potilastyössä.
Olet kärsinyt unihäiriöistä niin kauan että sinun kannattaisi harkita hakeutumista tarkkoihin unitutkimuksiin niihin erikoistuneeseen klinikkaan tai yksikköön. Voisit ehkä kysellä hoitavalta lääkäriltäsi tällaisesta mahdollisuudesta. Ihan tavallinen perustietämys ei ehkä enää riitä tarjoamaan sinulle parasta mahdollista apua kroonistuneessa uniongelmassasi. Uniklinikoita on ainakin suurimmissa kaupungeissa, ja niihin pääsee lääkärin lähetteellä tai myös ilman lähetettä itsemaksavana potilaana. Erikoistunein ja kuuluisin uniklinikka lienee Rinnekodin yhteydessä:
http://personal.eunet.fi/pp/make/unipoli.htm mutta muitakin vastaavanlaisia yksiköitä on tosiaan olemassa ellet asu pääkaupunkiseudulla.
Nämä neuvot eivät taida ehtiä auttaa sinua uuden työsi alkuun mennessä, sillä en ikävä kyllä osaa antaa mitään nopeaa ja yksinkertaista lääke- tai muuta ohjetta, jolla univaikeutesi ratkeaisivat. Toivottavasti sait kuitenkin joitakin vinkkejä, joiden avulla voit työstää ongelmaa eteenpäin hieman pidemmällä aikavälillä.
