Hei,
Olen 30-vuotias perusterve lapseton nainen ja Olen 169cm pitkä ja
painan 57-58 kiloa. Olen sairastanut kaksi kertaa anoreksian. Ensin
15-vuotiaana ja sitten 24-vuotiaana. Kaikki alkoi teini-ikäisenä ensin
siitä kun kouluterveydenhoitaja sanoi, että minun pitäisi kiinnittää
huomiota löysään vatsaani (painoin tuolloin 62 kiloa) ja sitten eräs
poika, johon olin ihastunut, sanoi minua lihavaksi. Toisen kerran
sairastuin, kun tuli opiskeluvaikeuksia. Jatkuva syömisten miettiminen
on minulle pakokeino todellisuudesta. Tunnen itseni jälleen tosi
lihavaksi.
Harrastan kuntopyöräilyä päivittäin puoli tuntia todella kovatehoisesti.
Treenaus on niin kovaa, että reisilihakseni ovat alkaneet erottua. Olen
jälleen aloittanut 1000 kalorin dieetin, mutta painoni ei vaan putoa!
Dieettini on jatkunut jo kolme viikkoa, mutta mitään ei tapahdu. Olen
syömishäiriöisen taustani vuoksi äärimmäisen tietoinen
ravitsemusasioista. Minun kohdallani ei voi kyseenalaistaa sitä,
laskenko syömäni kalorit oikein tai huomioinko kaiken minkä suuhuni
pistän.  En koskaan syö aamiaista enkä lounasta ja tähän on elimistöni
tottunut. Syön vain iltaisin, ja minulla on paljon itse luomiani
ruokarajoitteita. En syö koskaan perunaa, pastaa, riisiä, puuroa tai
myslejä. Vain harvoin syön leipää. Pääasiassa syön kanaa tai kalaa
salaatin kera. Ruoasta saa tulla vain vähän energiaa, jotta saan syötyä
tuohon 1000 kaloriin vielä suklaata tai jäätelö.
Jos söisin aamiaisen, tuntisin itseni heikoksi ja huonoksi ihmiseksi ja
koko päivä olisi pilalla. Olen yrittänyt terapiaa, mutta en saanut apua.
Pelkään tavallaan sairastuvani taas, ainut asia, miksi koetan taistella
sairautta vastaan on ihana mieheni. Hän on huolissaan minusta.
Nyt on kumminkin niin, että jos ei painoni putoa, vähennän
kalorimäärää entisestään.  En enää tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Ei
auta, kun ihmiset sanovat, että näytän hyvältä. Mielestäni vain laihuus
näytää hyvältä.

Kiitos kysymyksestäsi.Haluaisit laihtua, kuntoilet paljon ja lasket ruokasi energiamäärät tarkoin, vaikka olet normaalipainoinen. Et usko tai välitä, vaikka muiden mielestä näytät hyvältä. Rajoitat ruokavaliotasi paljon. Olet aikaisemmin sairastanut anoreksian. Tilanteesi on mielestäni sellainen, että tarvitset ammattiapua. Kerroit käyneesi terapiassa aikaisemmin, mutta siitä ei ollut apua. Ota yhteyttä omaan lääkäriisi ja kerro tilanteestasi hänelle avoimesti. Hän osaa ohjata sinua eteenpäin. Mielestäni voisit hyötyä pitempiaikaisesta psykoterapiasta. Joillakin paikkakunnilla toimii myös syömisongelmaisille tarkoitettuja keskusteluryhmiä. Niiden tarjoama vertaistuki on myös arvokasta. Älä jää ongelmasi kanssa yksin. Toivon parempaa kevättä sinulle!
Terhi Tuomisto
Psykologi

Tuomisto, Terhi, Psykol.Maist.