Olen 33-vuotias nainen, 163 cm/66 kg. Olen kärsinyt ahmimishäiriöstä 15 vuotta. Parikymppisenä ongelma oli paha, mutta lientyi hieman 26 ikävuoden jälkeen. Viimeiset nlejä vuotta olen elänyt melkein "normaalisti", osittain pysyvän ja mielestäni minulle ihanteellisen työn sekä vakituisen seurustelusuhteen myötä. Nyt kuitenkin asumme poikaystäväni kanssa eri paikkakunnilla ja tämä on antanut tilaa ahmimiselle. Elämässäni on myös jonkin verran stressiä, mikä on palauttanut syömiskäyttäytymistäni vanhoihin huonoihin kaavoihin.

Yleensä syön normaalin aamiaisen ja terveellisen lounaan. Usein työpäivän aikana iltapäivällä napostelen kuitenkin - salassa - jotakin makeaa. Illalla kotona syön usein salaatti-illallisen, mutta tämän jälkeen ahmin enemmän tai vähemmän herkkuja, kuten suklaata, jäätelöä tms. Aterioiden välit ovat normaaleja (4-5 tuntia) ja ruokavalioni terveellinen - paitsi päivittäiset ylimääräiset herkut. Liikun melkein päivittäin: tanssin, käyn kuntosalilla, uin ja kävelen 30-90 minuuttia noin 5 päivänä viikossa. Ahmimisen vuoksi painoni vaihtelee jatkuvasti ja on nyt nousussa.

Olen useita vuosia sitten keskustellut ongelmastani psykologin kanssa ja pitänyt ruokapäiväkirjaa. En ole kuitenkaan hakeutunut pidempiaikaiseen terapiaan. En haluaisi kantaa ongelmaa loppuelämääni, vaan päästä siitä vihdoin eroon. Mielelläni laihtuisin noin viisi kiloa, mutta laihtuminen ei ole ensisijainen tavoitteeni. Olen laihduttanut useita kertoja elämässäni, mutta en ole kiinnostunut rankoista kuureista, sillä ahmimishäiriöni alkoi sellaisesta 18-vuotiaana.

Pidättekö suositeltavana psykoterapiaan hakeutumista tai jotain muuta hoitovaihtoehtoa? Olen myös kiinnostunut mahdollisuudesta käsitellä asiaa asiantuntijan kanssa sähköisesti, sillä tällä hetkellä en asu Suomessa ja keskustelisin mieluiten asiasta äidinkielelläni. Muutkin neuvot ovat tervetulleita.

Kiitos kysymyksestäsi. Hyvin tiukka ruokavalio altistaa usein ahmimiselle ja toteat itsekin, että ahmimishäiriösi alkoi aikoinaan rankan laihdutuskuurin jälkeen. Minkälainen ruokavaliosi on nyt? Rajoitatko paljon syömistäsi? Onko sinulla "kiellettyjä" ruokia?
Olisi ehkä hyvä, jos voisit hakeutua psykoterapiaan ongelmsi vuoksi. Jos se ei ole mahdollista, mieti ainakin seuraavia asioita:
-Syönkö riittävästi tavallista ruokaa, koska liikun paljon?
-Onko ruokailuni säännöllistä? Syömisen hallinnan kannalta on hyvä syödä n. kolmen tunnin välein jotakin.
-Voisinko olla hankkimatta kotiin (työpaikalle) herkkuja, joita napostelen ja ahmin?
-Syö tietoisesti, myös silloin, kun ahmit
-Mitä voisin tehdä iltaisin ahmimisen sijasta? Suunnittele iltaohjelmasi sellaiseksi, että ahmiminen
ei ole helppoa
-Mitä voisin tehdä vähentääkseni stressiä, joka lisää ahmimista? Onko elämässäsi ongelmia tai epävarmuustekijöitä, jotka pitäisi ratkaista?
-Keneltä voisin saada apua ja tukea, kun pyrin eroon ahmimisesta?
-Missä tilanteissa ja minkälaisten tunnetilojen aikana ahmit? Mitä muuta voisit silloin tehdä?

Pitkäaikaisesta ahmimisongelmasta ei ehkä ole helppo yksin päästä eroon. Jos se tuntuu vaikealta, yritä löytää apua, vaikka et voisikaan puhua asiasta äidinkielelläsi.

Ystävällisin terveisin

Terhi Tuomisto
Psykologi

Tuomisto, Terhi, Psykol.Maist.